Kotisunnuntain kunniaksi ajattelin viihdyttää teitä, tai no itseäni, kasaamalla 20 x en ole koskaan -listan. Tiedättekin varmasti Never Have I Ever -juomapelin, jossa ensimmäinen sanoo “En ole koskaan…” ja sen jälkeen jakaa jonkin asian, minkä olettaa, että muut ovat tehneet, mutta itse ei. No nyt se menee ihan vain näin tietokoneen näytölle rustattuna, mutta jotta tämä ei olisi niin yksinäistä, olisi hauska kuulla, että moneen kohtaan te voitte sanoa, että ette ole koskaan? Monta pistettä saitte 20:stä ja mistä kohdista:
…saanut hyttysenpuremaa
Tämä on kohta mikä yleensä kummastuttaa ihmisiä. Varmasti hyttyset purevat minuakin, mutta en ikinä tunne/huomaa sitä, ja kehostani ei ole IKINÄ löytynyt yhtäkään hyttysenpuremaa. Ja kuulkaas olen kyllä yrittänyt tarjota ihoani hyttysille, niin saaristossa kuin vaikka Raippaluodolla, ja nada.
…vaihtanut kakkavaippaa
Kummilapseni ovat olleet minulle kilttejä, sillä tähän mennessä vain pissavaippoja tullut eteen. Onneksi pienimmillä on pottakoulutus meneillään tai tulossa, joten tässä on pieni mahdollisuus, että vältän kakkavaipat oikeasti!
…ollut hammaslääkärissä porattavana
Okei, tämä olisi jotenkin iroonista, jos huomisaamuisella (!) hammaslääkärikäynnillä minulta löydettäisiinkin elämäni ensimmäinen reikä, ja joutuisin porattavaksi. Toivottavasti mennään tuttuun tapaan vaan hammaskiven poistolla.
…katsonut yhtäkään jaksoa Game of Thronesia
Olen aivan ulkona koko sarjasta. Toisaalta, olen kovin nössö niin sarjojen kuin elokuvien suhteen, joten ystäväni ovatkin tokaisseet, että ei minun kyseistä sarjaa edes kannattaisi katsoa. En kuitenkaan sitä kestäisi.
…pyörtynyt
…ollut nukutettavana
…käynyt peruskoulua tai lukiota suomeksi
Suomenruotsalaisena olen käynyt kaikki perhepäivähoidosta eskariin, ja ala-asteelta lukioon asti totta kai ruotsiksi. Ammattikorkeakoulu oli ensimmäinen koulu, minkä kävin suomeksi.
…saanut potkuja
Kerran yritys missä olin töissä meni konkurssiin, ja joskus en ole saanut sitä työpaikkaa mitä olen hakenut, mutta potkuja, en koskaan. Ja no, tällä hetkellä riski potkujen saamiseen on aika lailla olematon, ollessani yrittäjä ja oman itseni pomo.
…käynyt juoksulenkillä
En ole juoksuihmisiä sitten ollenkaan! Kävelylenkit ovat aivan ihania, mutta se päivä kun lähtisin juoksulenkille – never gonna happen.
…ostanut kebabia
Siis kebabia?
…ajanut skootteria, mopoa tai moottoripyörää
Oikeastaan olen vain ajanut autoa. En pakettiautoa, tai mitään kummempaa. En oikein ole autotyttöjä, mutta toki pyöräillyt ja tänä kesänä jopa sähköpotkulautaillut!
…saanut sakkoja
Koska ajan niin harvoin, on sakkojen saamisen uhka aika olematon. Olen muutenkin aika tunnollinen ihminen ja omasta mielestäni aika vastuuntuntoinen kuski.
…asunut ulkomailla
…asunut muualla kuin Helsingissä
Olen syntynyt Helsingissä ja asunut koko lapsuuteni myös täällä. Opiskeluaikoina olin muuttamassa Turkuun, mutta yhteishaun tulokset päättivät toisin, kun pääsinkin 1. vaihtoehtooni Helsinkiin. Aika näyttää, asunko koskaan missään muualla kuin täällä.
…ajanut nurmikkoa
Koska olen aina asunut kerrostalossa, eikä meillä perheessä ole ollut kesämökkiäkään (ollaan aina veneilty), on nurmikonleikkuusaldoni pysynyt nollassa.
…käynyt yksin leffassa
Monet tätä suosittelevat, joten pitäisi ehkä kokeilla. Oletko sinä käynyt yksin leffassa?
…hajoittanut puhelimeni lasia
Olen aika tarkka omaisuudestani ja pidän tavaroistani hyvää huolta. Nykyinen puhelimeni on monta vuotta vanha, käytin sitä vuosia ilman suojakalvoa tai edes kännykänkuoria, ja ei tyyliin naarmuakaan.
…ottanut tatuointia
Olen tosin piirtänyt tatuoinnin ystävälleni (joka muuten menee tänä syksynä naimisiin!) ja äitini taas toivoi nuoruudessani tatuointiseuraa, mutta en usko, että ikinä tulisin tatuointia ottamaan.
…ollut televisiossa tai radiossa
…hypännyt laskuvarjolla tai benjihyppyä
Tämä on kohta, mikä toivon muuttuvat pian. Olen aina halunnut hypätä laskuvarjolla (benjihyppy taas ei innosta ollenkaan), joten toivottavasti pääsisin sen pian myös toteuttamaan!
Entä mitä Te ette ikinä ole tehneet? Kerro se kommenttiosiossa, niin lupaan vastata siihen, että olenko minä koskaan…
Kuvat: Mona Visuri
Ihmettelin tässä alkuviikosta, miksi mielialani oli niin maassa. Tiedättekö sen tunteen, kun olet nukkunut aivan liian pitkään ja levottomasti, ja heräät päivään suoraan sanottuna väärällä jalalla? Vaikka mikään ei ole huonosti tai muuttunut edellispäivästä, tuntuu kaikki yhtäkkiä aivan p*skalta. Minulla on näitä päiviä t o d e l l a harvoin (eikä PMS) ja oletinkin siksi, että heräisin tuttuun tapaan sellaisella mahtavaa kun on maanantai -fiiliksellä, mutta toisin kävi. Ja jostain syystä huonot päivät ovat minulle erityisen vaikeita, sillä elän niin vahvasti positiivisuuden kautta, että inhoan sitä jos en saa huonoa päivää käännettyä hyväksi, väkisinkään (ai mitenniin olen joskus hieman jääräpäinen ja pieni lempeys itseään kohtaa olisi paikallaan).
Tiedättekö sen tunteen, kun heräät päivään väärällä jalalla? Vaikka mikään ei ole huonosti tai muuttunut edellispäivästä, tuntuu kaikki yhtäkkiä aivan p*skalta.
Tuota maanantaita edelsi flunssaviikko, jonka vietin kuumeisena neljän seinän sisällä, enkä tehnyt oikeastaan yhtikäs mitään – ja se on juuri se, mikä ei sovi minulle sitten ollenkaan. Huomasin valtavan eron, kun tällä viikolla palasin kunnolla arkeen: toimistolle, arkilounaille, asiakaskäynneille, PR-tapahtumiin ja kävin hakemassa salikortinkin. Olo on aivan mielettömän energinen ja onnellinen – arjesta. Ei siis ihme, että viime viikkoina on ollut pientä luovuusblokkia ilmassa, mistä Jonnakin kirjoitteli – en voinut muuta kuin nyökkäillä hänen postaukselleen. Vaikka lomailu ja myös saikulla lepäily voi olla tarpeellista akkujen latautumisen kannalta, olen ehdottomasti arkityttöjä. Voin parhaiten siitä, että aamulla pitää herätä ajoissa, suunnata toimistolle, noudattaa deal lineja ja olla illan tullen väsynyt siitä, että on tullut tehtyä yhtä jos toista.
En tehnyt oikeastaan yhtikäs mitään – ja se on juuri se, mikä ei sovi minulle sitten ollenkaan.
Vaikka vuoden lopussa olinkin ihan tyytyväinen siihen, että tein töitä kotosalta (silloin tosin Töölöstä käsin), en nyt voisi olla iloisempi, että hetken mielijohteesta päätin liittyä Content Cornerin toimistoporukkaan. Tästä pienestä luovan porukan toimistotilasta Uudenmaankadulla on tullut itselleni sellainen henkireikä. Työt voi oikeasti joskus jättää toimistolle, eikä tarvitse istua päivät pitkät yksin konetta naputellen, vaan ympärillä on yhteisöä, vertaistukea ja ihan vaan seuraa. Tuttuja nassuja ja uusia tuttavuuksia, kuten juuri vastikään toimistojengiimme liittynyt ihana Roosa! Tällä viikolla toimistomme kasvoi taas yhdellä jäsenellä, kun Teljänneito liittyi joukkoomme rosésamppanjalla skoolaillen. Vaikka enemmän täällä kyllä aherretaan nenä kiinni tietokoneen näytössä ja kahvikuppi kädessä, kun kuplivalla kippistellen. Punavuoressa, arjessa ja toimistolla on kuitenkin yontentksinkertaisesta vaan hyvä olla, mutta seuraavaksi viikonlopun viettoon!
Pienestä luovan porukan toimistotilasta Uudenmaankadulla on tullut itselleni oikea henkireikä; työt voi oikeasti joskus jättää toimistolle, eikä tarvitse istua päivät pitkät yksin konetta naputellen.
Seuraa Content Cornerin meininkiä Instagramissa: @contentcornerhelsinki
Arkielämä - Vardagslivet / Terveys - Hälsa / Työelämä - Arbetsliv