Kuukausi Thaimaassa on tullut täyteen – ja pakko sanoa, että matkan loppusuoralla ollessani alkoi peruspositiivinen mieleni hieman rakoilla. Matkaväsymystä, tai jotain. Ainakin mielessä pyöri kasa varmasti epäsuosittuja mielipiteitä, jotka ajattelin tässä lähes 11 tunnin lentomatkani aikana kirjata alas ja siten päästää ulos. Pahinta mielestäni on se, että pitää asioita sisällään ja antaa ärsymyksen kasvaa. Joten tässä ne tulevat, epsuositut mielipiteeni tästä matkasta:

En jaksa enää pukeutua bikineihin

En olisi aikaisemmin voinut kuvitellakaan, että tällaiseen asiaan voi kyllästyä. Mutta, kun on viettänyt 30 päivää, jolloin joka aamu on pukenut ylleen samaiset bikinit, ei ehkä ihme, että alkaa kyllästyttämään. Ja miksi bikinit? Koska lämpötila oli poikkeuksetta +30 astetta, välillä lähemmin +35, joten siitä selvisi vain pulahtamalla altaaseen (merivesi oli miltei KUUMAA, eli se ei auttanut!) heti kun mahdollista. Ja koska kokoajan oli kosteudesta nihkeää ja (aurinko)rasvaista, oli mukavinta olla biksuissa, sillä varsikin valkoisissa vaatteissa kaikenmaailman rasvat näkyivät…

En jaksa enää +35 aurinkoisia päiviä

Joka päivä oli paahteinen – kuukauden aikana sattui vain kaksi sadepäivää, josta toisen vietimme autossa. Loput olivat tosiaan lähes + 35, aurinkoa ja ohutta pilvipeitettä. Heti kun astui ulos ilmastoidusta tilasta, valui naama sanamukaisesti pois kasvoilta : D Auringossa ei mitenkään jaksanut olla, vaan varjo, vesi ja ilmastointi oli must. Ja olo oli jatkuvasti nihkeä, hikinen ja yleisesti kuumuudesta väsähtynyt. Eniten ehkä juurikin se olo, minkä jatkuva kuumuus ja ei ilmastoidut tilat saivat aikaiseksi.

En jaksa enää syödä thairuokaa

Kun matkamme alussa talonaapurimme suosittelivat meille ravintoloita, ja mainitsivat pari paikkaa jos meitä alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää thairuoka, naureskelin että no EI todellakaan! No, kuinkas kävikään. Loppumatkasta tuli kaikenmaailman fried riceit ja noodelit korvista ulos. Miten kovasti kaipaankaan j o t a i n muuta kuin thairuokaa. Ja ruoan vielä ymmärrän, mutta loppumatkasta edes tuoreista hedelmistä (kookos, ananas tai vesimeloni) tehdyt juomat eivät innostaneet. Say what?

En jaksa enää säätää tuktukien kanssa

Kun asuu sivilisaatiosta hieman erillään, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tilailla tuktukeja, minne tahansa halusikaan mennä. Ja koska oli thainumero, josta ei pystynyt soittamaan, tuli tuktuk-kuskien kanssa aina säätää mistä noutaisivat ja milloin. Paikasta a paikkaan b siirtyminen, varsinkin porukalla ja vauvojen kera, alkoi kyllä ketuttamaan. Miten ihanaa onkaan voida kävellä hetkessä Töölöstä keskustaan ja vaan yksin hypätä ratikkaan, jos siltä tuntuu!

En jaksa enää matkustaa lapsien/lapsiperheiden kanssa

Vaikka Ajatuksia vauvojen kanssa matkustelusta, kun itse on lapseton -postauksessa olin vielä myönteinen lasten ja lapsiperheiden kanssa matkustamiseen, alkoi viikolla 3 vauva-arjen yliannostus näkyä. Olin matkalla, missä sain kaikki lasten kanssa matkustamisen ns. haittapuolet, mutta ei sitä iloa, että joku matkalla olevista lapsista olisi ollut omani. Jos jotain odotin kotiinpaluulta, oli se (pelkästään) aikuisten seurassa vietettyä aikaa ja eniten kaikkea keskusteluita, jotka eivät olisi lapsiaiheisia (milloin joku on nukkunut/syönyt/kakannut, tai koska alkanut konttaamaa, milloin saanut hampaita, kasvanut ulos koosta mikälie).

Ihana olla kotona taas!

* Sisältää mainoslinkkejä / Contains ad-links

Kuukauden pituisella matkallani Thaimaan Hua Hinissä ehdin kokeilla yhteensä kuutisen eri hotellia, meidän talo-majoituksen lisäksi. Kolmessa näistä kuudesta hotellista yövyin, mutta sen lisäksi vietin aikaa joko ko. hotellin rannalla, ravintolassa tai vaikka spa´ssa. Suurin osa hotelleistä on ollut suurempia komplekseja, tunnettuja ketjuja ja yksinkertaisesti todella mahtipontisia kokemuksia, mutta yksi oli kuitenkin yli muiden. Se, joka poikkesi joukosta. Devasom *.

Rakastan yli kaiken pieniä boutique-hotelleja, joten kun sain päättää hotelliviikonloppuloman majoituksen, oli valintani ehdottomasti jokin pieni ja suloinen. Ykkösenä Tripadvisorin matkailijoiden arviointilistalla oli hotelli nimeltä Devasom * (tämä on hieman kuten Kroatian matkamme Hvar saaren Var var Hvar? eli Missä on Hvar?, mutta tällä kertaa De va som Devasom, tarkoittaen Oli kuin). Paikka jossa (heidän omien sanojensa mukaan) Hua Hinin charmi kohtaa merimaisemien seesteisyyden.

Ja paikka oli oikeasti mitä seesteisin. Heti kun astui sisään hotellin alueelle, oli kuin omassa rauhallisessa pienessä kuplassaan. Kuplassa, missä kuului vain suihkulähteiden liplatus ja merituulen humina. Hotellin omistaja, mitä mukavin thaimaalainen nainen, kertoi meille, että hän halusi luoda paikan, jossa itse halusi vanheta. Paikka missä voisi vanhuudenpäivillä istua kiikkustuolissa ja nauttia kaikessa rauhassa olostaan. Ja niin mekin teimme, viikonlopun verran, ja se todellakin rentoutti niin mieltä kuin kehoa.

Resortin sydän on 100 vuotta vanha puu, joka komeilee hotellialueen keskellä. Siitä kaikki sai alkunsa. Hotellin omistaja hotellitonttia etsiessään tuli katsomaan paikkaa – näki puun, ja se oli sillä selvä. Hän rakennutti resortin symmetrisesti vanhan puun ympärille, joka sijaitsee allasalueen keskellä. Puun juuresta löytyy lasilaatikosta puhelin, jolla voi soittaa altaalta ja tilata juotavaa sekä syötävää. Ja puusta pidetään myös mitä parhainta huolta, sillä meidän vierailun aikana puuta kävi katsomassa thaimaalainen puutohtori, joka huolella kiikaroi puuta, arvioiden sen vointia.

Infinity-pool alueen ympärillä sijaitsee Pool villat *, joista yhdessä mekin asuimme. Oma siirtomaalaistyylinen talo isolla terassilla varustettuna – hieman Thaimaa kohtaa Hamptonsin, jos niin voisi sanoa. Ihan rannalla sijaitsevia Sea view villoja * on vain kaksi, ja suosittelisinkin lämpimästi varaamaan sellaisen, jos haluaa täysillä nauttia merimaisemista. Villojen terasseilta löytyy joko aurinkovuoteet, tai sitten sananmukaisesti ne aikaisemmin mainitsemani kiikkustuolit, joissa voisi istua vaikka vanhoille päiville asti. Ja hotellihuoneisiin tai villoihin saa ihanasti tilattua vaikka pariskuntahieronnan illaksi, kuten mekin teimme.

Pariskunnista puheen ollen tapasin Devasomissa Eveliinalivin-blogin Eveliinan, joka oli matkalla miehensä kanssa. Joku kommentoikin minulle, että oli hauskasti seurannut sekä minun että Eveliinan Instagram storyjä ristiin, että samalta altaalta sometetaan. Kyllä. Eveliinan blogista löytyy myös lomakuulumisia, jos kiinnostuitte paikasta voi m.m. Kaikki kuorma pois -postauksen kautta tunnelmoida lisää paikan fiilistä.

Luksusresortti on mitä pienin, keskellä hieman ei mitään. Rantapätkää löytyy, mutta se ei ole paratiisiranta palmuineen ja aurinkopeteineen (ne sijaitsevat ylempänä itse rannasta), vaan perus rannanpätkä. Kun taas merimaisemat altaalta ja hotellihuoneista ovat paikan Se juttu. Devasom * sijaitsee Hua Hinin ja Cha Amin välimaastossa, noin parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Hua Hinin keskustasta, eikä ympärillä ole oikein mitään mihin kävellä. Mutta, hotellista on ilmainen kuljetus kaupungille, joten jos haluaa vaikka poiketa illaksi Night Marketille, niin se onnistuu vaivatta.