Sain viime viikonloppuna puistoillessamme viestin seuraajaltani Lotalta, jossa hän toivoi postausta siitä, miten minun ja Sohvin ystävyys oikein on saanut alkunsa. Monet varmasti luulevat, että olemme ystävystyneet blogiemme kautta, mutta oikeasti tunsimme toisemme jo vuosia ennen kuin blogit rantautuivat Suomeen. Olemme varmasti tätä jossain välissä raottaneet, mutta ihana päästä muistelemaan itsekin, että mistä kaikki oikein sai alkunsa.

Hei olisi kiva jos kirjottaisitte, miten ja milloin teistä tuli bestikset? Vai oonko missannut tämmöisen? – Lotta

Missä olemme Sohvin kanssa tutustuneet?

Olemme alunperin tutustuneet yli kymmenen vuotta sitten (Sohvi tarkentaa, että 2005, eli 15 vuotta sitten!) IRC Galleriassa, ja sellaisessa sisustusryhmässä kuin Koti ja sisustus. Jaoimme siellä sisustusintoilijoiden kesken aina viikon sisustuskuvia, oli sitten vuorossa makuuhuone tai olkkari – ja sisustushöpinöiden seassa tutustuimme aika hyvinkin. Meidän sisustusporukasta tuli aika tiivis, ja jossain vaiheessa osa meistä pääkaupunkiseutulaisista tapasi toisensa irl. Mukana oli niin nykyinen paras ystäväni Avec Sofié -blogin Sohvi kuin Coco Sweet Dreams -blogin ihana Hemppakin. Hassua miten yhden nettisivuston ryhmään liittyminen voikaan vaikuttaa – tietyllä tavalla koko loppu elämään… Kuten siihen, kenestä tulee paras ystäväsi!

Miten ystävystyimme?

Tapasimme sisustustyttöjen kanssa muutamaan otteeseen, mutta ensimmäinen kerta kun tapasin Sohvin, oli se kun kutsuin hänet tupareihini vuonna 2007 kun muutin täällä Punavuoressa (samaisessa korttelissa) yksiöön – ja Sohvi tuli sinne tekemään sushia! Way to make a first impression! Sitten toiseksi muistan vieläkin, kun suuntasimme jokunen vuosi sen jälkeen Sohvin kanssa Turkuun moikkaamaan siellä asuvaa Hemppaa. Vietimme Turussa mitä ihaninta päivää, mutta jutellessamme silloisista parisuhteistamme, huomasimme, että emme olleet oikein onnellisia. Tulevana syksynä erosimmekin kummatkin pitkäaikaisista suhteistamme – kummatkin rapujuhlissa (eri juhlissa sentään!), ja vielä saman viikon aikana. Ei ollut mitenkään yhteinen päätös, sillä emme olleet vielä niin läheisiä Sohvin kanssa. Mutta tuo kokemus ja sen läpikäynti vei meidät yhteen, ja siitä alkoi meidän tosiystävyys.

Miten meistä tuli kämppiksiä?

Pidemmän aikaa blogejamme seuranneet muistavatkin, että asuimme myös aikoinaan kämppiksinä miltei vuoden verran. Muistan vielä miten olin tullut itkuisena kotiin noista kyseisistä rapujuhlista, tehnyt rankan päätöksen päättää viiden vuoden mittaisen parisuhteeni ja soitin silloiselta kotikadultani eräänä elokuisena iltana Sohville, että mitä ihmettä teen nyt? Sohvi keksi heti, että koska hänen entinen avomiehensä on juuri muuttamassa ulos heidän yhteisestä kodistaan, että voisin muuttaa sinne väliaikaisesti. Pakkasin sitten tavarani ja muutin pois yhteisestä kodistamme alle viikossa – ja näin minusta tuli aika spontaanisti Sohvin kämppis. Jaoimme töölöläiskaksion 9 kuukauden ajan, kävimme yhdessä läpi eron tuskaa ja samalla ystävyytemme syventyi. Olen ikuisesti kiitollinen Sohville tuosta ajasta, tuntuu, että en olisi selvinnyt ilman häntä!

Miten yhteiselomme sujui?

Kun asuu toisen kanssa, oppii sitä tuntemaan toisen perinpohjaisesti – niin hyvässä kuin pahassa. Onneksi meillä meni yhteiselo t o d e l l a hyvin. Sohvi on se joka menee aikaisin nukkumaan ja nukkuu herkkää koiran unta, kun itse taas olen enemmänkin yökukkuja ja nukun vaikka minkä melun läpi kuin tukki. Olen todella aamu-uninen, kun taas Sohvi iloisesti höpöttelee jo ihan täyttä vauhtia aamukuudesta lähtien. Onneksi ei mitään sen kummempaa kuin vuorokausirytmit häirinneet, ja näin se menee vieläkin kun Sohvi asuu luonani tämän kuukauden Punavuoressa. Jatkamme aina hieman siitä, mihin olemme jääneet – ja voi olla niin oma itsensä toisen kanssa, ettei ikinä tarvitse stressata mistään. Viihdymme parhaiten vain kotoillessamme, tehden kaikkea tai ei mitään. Tai no parasta on, kun Sohvi tulee kylään ja alkaa kokkailemaan keittiössäni. Jos kaipaatte reseptiä, niin kannattaa kurkistaa hänen Suomiruokaa & catch of the day -postaus.

Miten välimatka on vaikuttanut ystävyyteemme?

Oikeastaan ei mitenkää – se on kummasti vaan tuonut meitä lähemmäksi toisiamme. Jotenkin en voi ymmärtää, että siitä on jo reilu 6 vuotta kun Sohvi muutti Töölön kodistamme Pariisiin ja minä taas Ullanlinnaan. Että emme ole asuneet samassa maassa niin moneen vuoteen! Olemme kuitenkin soitelleet toisillemme lähes joka päivä – ja soittelemme vieläkin. Kun toisen nassua tuijottaa videopuhelussa viikottain, ei tunnu, että oltaisiin niin kaukana toisistamme. Sen lisäksi olen reissannut ahkerasti aina Pariisiin tai nyt viime vuosina Amsterdamiin, minne Sohvi miehensä kera muutti pari vuotta sitten. Kesäisin olen viettänyt aikaa heidän Etelä-Ranskan kodissaan, ja sen lisäksi Sohvi tulee aina pari kertaa vuodessa tänne luokseni Suomeen käymään. Välimatka ei ole siis ollut minkäänlainen este, ennen koronaa siis…

Puhummeko keskenämme suomea vai ruotsia?

Tätä kysyi moni teistä instan puolella, että puhummeko keskenämme suomea vai ruotsia – tai enemmän, että puhummeko keskenämme ruotsia? Ei, puhumme aina suomea. Itse olen suomenruotsalainen (ruotsi on äidinkieleni) ja Sohvi ihan suomenkielinen. Tosin hänellä on aivan loistava kielipää ja höpötteleekin mielellään ruotsia, joten pitääpi ehkä alkaa enemmän höpötellä ruotsiksi. Kielikoulua ikään kuin!

Ja sanotaanko niin, että ei sitä montaa ihmistä ottaisi asumaan luokseen kokonaiseksi kuukaudeksi, mutta Sohvi on tervetullut tänne anytime! Ollaan tässä vietetty rauhallisia kotipäiviä, käytä meren rannassa aamukävelyillä, nökötetty saman pöydän äärellä etätöissä ja vaan vietetty yhdessä laatuaikaa. Kun ei tiedä (koronan takia) milloin tulemme seuraavan kerran näkemään. Ajatus siitä, että voi mennä pitkäkin aika, tuntuu aivan kamalalta, joten yritämme nyt nauttia täysillä tästä yhteisestä ajastamme. Mutta onnea on, että on ystävä jota ikävöi aina niin kovasti. Sellaisia ei kasva joka oksalla – onneksi siis päätin 15 vuotta sitten liittyä siihen sisustusryhmään!