Terveiset Tammisaaren jouluisista mökkimaisemista! Toivottavasti teillä on ollut ihanan tunnelmallinen joulu ja oikein rentouttavat välipäivätkin – minulla ainakin on. Minun piti oikeastaan tulla kirjoittemaan teille hieman joulukuulumisia, mutta, koska aina vähän väliä saan viestejä ihmisiltä, jotka eivät selkeästi ole OK sen kanssa, että olen sinkku ja että minulla ei ole vielä omia lapsia, ajattelin vastata viimeisimpään joulukommentiin ihan täällä blogini puolella. Tämän sain juuri julkaistuun Instagram-kuvaani @charandthecity kummitytöstäni täällä mökillä:

Kun olet vanhus, mitä muuta jää mieleen kuin sometus ja skumpat ja muiden lapset? Aika köyhää mun mielestä, kun ei ole ketään kotona jakamassa elämää, sitä läheisintä ihmistä ja maailman parasta tunnetta, äitiyttä. Ilman sitäkin elämä jää todella köyhäksi. Sitä ei tuoksukynttilät ja skumpat mitenkään voita.

Tämä kommentti on sen verran absurdi, että en oikeasti tiedä mistä aloittaisin ja viitsisinkö edes vastata. Mitä tekemistä tuoksukynttilöillä ja skumpalla on rakkauden ja perheen kanssa en tosiaan ymmärrä. Enkä sitä, että tämänhetkinen sinkkuuteni ja se, että minulla ei ole omia lapsia, voi olla niin iso ongelma jollekin muulle? Ja että on jotenkin väärin nauttia tämänhetkisestä elämäntilanteestaan, vaikka se ei ehkä olekaan (vanhanaikaisen) yhteiskunnan normien mukainen (aviomies, 2,5 lasta, omakotitalo ja bemari pihalla)?

Toistan varmasti itseäni kun sanon, että muistattehan, että me jokainen kuljemme omia erilaisia polkujamme – ja se on täysin OK. Ei ole olemassa yhtä tiettyä muottia, johon meidän kaikkien pitäisi mahtua. Otattehan huomioon myös, että joulu voi olla todella tunteikasta aikaa monelle, jotka eivät tuohon yhteen (tyhmään) muottiin tämänhetkisessä elämäntilanteessaan jostain syystä mahdu. On monia, jotka ovat yksinäisiä, eronneita, kärsivät lapsettomuudesta tai vaikka kotiväkivallasta. Ette koskaan voi tietää, mitä kamppailuita muut (hiljaisesti) käyvät, joten olettehan muille ja muiden elämäntilanteille armollisia.

Mielestäni tärkeintä jokaisessa elämänvaiheessa on olla iloinen ja onnellinen siitä, mitä elämässään juuri silloin on. Ja myös nauttia pienistä tyhmistä arkisista asioista, kuten vaikka tuoksukynttilöistä ja skumpasta (tai ehkä sinä tykkäät enemmän koristetyynyistä ja kokiksesta?), täysillä. Eikä aina vaan keskittyä siihen, mitä elämästä juuri sillä hetkellä puuttuu, sillä siten ei tule koskaan olemaan onnellinen. Koskaan ei myöskään voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan, tai vie pois. Ainoa varma asia on muutos. Olkaa siis elämälle avoimia, nauttikaa mutkikkaastakin matkasta ja ainakaan itse en malta odottaa, mitä kaikkea uusi vuosi ja vuosikymmen 2020 voi tuoda tullessaan!

Ja KYLLÄ, mielestäni olisi aivan ihanaa, että vanhuksena olisi some täynnä ihania muistoja vuosien varrelta, takana monta skumpantäytteistä illallista parhaiden ystävien kera ja lukuisia ikimuistoisia hetkiä, mitä on tullut vietettyä kummilapsieni kanssa. Oli minulla ikinä omia lapsia tai ei. Samaan hengenvetoon haluan muistuttaa, että somessahan näkyy vain pintariipaisu kaikkien elämästä – ja jos jostain olen kommentoijan kanssa samaa mieltä on se se, että elämässä on PALJON tärkeämpiä ja merkityksellisempiä asioita kuin some.

Toivon teille ystävällisempää ja armollisempaa Uutta Vuotta 2020!