Shop my favorites: *
Hän lähetti minulle tänään viestiä, että “Huomenna on btw ystävänpäivä“. Olimme nimittäin sopineet entisen poikaystäväni kanssa perjantaille Solsidan-maraton-illan, ja sehän kolahti juuri ystävänpäivän kohdalle. Jotenkin ehkä ironista, mutta toisaalta erittäin osuvaa. En voisi tänä ystävänpäivänä olla onnellisempi, että jotenkin olemme (monien) erojemme jälkeen onnistuneet pysymään ystävinä – myös vaikka tapailemme/olemme tapailleet suunnillamme eromme jälkeen muita.
Olimme sopineet entisen poikaystäväni kanssa perjantaille Solsidan-maraton-illan, ja sehän kolahti juuri ystävänpäivän kohdalle. Jotenkin ehkä ironista, mutta toisaalta erittäin osuvaa.
Kirjoitin teille viime kesänä Voiko exän kanssa pysyä ystävinä? -postauksen, ja voin vieläkin allekirjoittaa joka i k i s e n sanani siitä. Välillä toki tulee mietittyä – ja varmasti muutkin miettivät – että eikö tämä ole jotenkin omituista, tai joskus jopa vaikeaa? Niin totta hel… on! Mutta sitten olemme vain todenneet, että on maailmassa omituisempia asioita, kun että entisestä pariskunnasta tulee jollain oudolla tavalla ystävyksiä. Oma tulkintani on, että kun väliltämme poistettiin eron myötä yhdessä elämisen paineet, on meidän suhde toiminut paremmin kuin milloinkaan. Oli syy mikä tahansa, olen tästä ystävyyssuhteesta tänä ystävänpäivänä erityisen kiitollinen.
Välillä toki tulee mietittyä – ja varmasti muutkin miettivät – että eikö tämä ole jotenkin omituista tai joskus vaikeaa? Niin totta hel… on!
Huomenna varmaan käperrymme (ERI!) sohvannurkkiin, haemme vanhasta lempparipaikastamme take-awayta, ja (minä) Freddeä ja (hän) Mickania tuijotellessa jaamme hieman arkielämämme kuulumisia. Unelmoimme varmasti vieläkin siitä upeasta talosta Saltsjöbadenissa, mutta emme yhdessä. Ja se on ihan okei. Jostain syystä päässäni alkaa soimaan Sannin Me ei olla enää me -laulun sanat, jotka aina tuovat mieleeni Hänet. Eron jälkeen ne sattuivat sydämessäni, nyt ne tuntuvat jotenkin jopa lohdullisilta. Me selvittiin siitä kaikesta, eikä kunnialla -sana edes riitä sitä kuvaamaan!
Unelmoimme varmasti vieläkin siitä upeasta talosta Saltsjöbadenissa, mutta emme yhdessä. Ja se on ihan okei.
Katselen sua, sä näytät samalta
Mutta äänessäs on jotain uutta
Onpa kiva pitkästä aikaa jutella
Vaikka en tunne enää sinuaKoska me ei olla enää me
Ostetaan joululahjat jollekin toiselle
Sä et kuulu enää mulle
Kun lähdet, en perääsi enää kävele
Koska me ei olla enää me
Latest Posts
Sisältää mainoslinkkejä *
Ollessani yksi päivä Content Corner -toimistollamme, näin pöydällä nököttävän Lempeyden kortit -kasan, ja päätin nostaa päivän kortin. Tapa mikä on tullut tutuksi tehdä yhdessä toimistojen tyttöjen kanssa. Toimistolta löytyy nimittäin parikin eri korttipakkaa, mutta tästä on tullut itselleni se lempparein. Nostin tuona työpäivänä vasemmalla kädelläni pakasta kortin jossa luki Ystävällisyys; Miten kohtelisit itseäni jos olisin paras ystäväni? Sitä samaa mitä teen parhaimmille ystävilleni; veisin itseni illan joogatunnille. Ja niin olenkin tehnyt myös itselleni.
Ystävällisyys; Miten kohtelisit itseäni jos olisin paras ystäväni?
Minulle oli nimittäin tullut hieman huomaamatta reilun kuukauden tauko joogasta, koska oli joulukuu, työkiireet, iltamenot ja mitälie. Oli tekosyy mikä tahansa, oli joogatunneille meneminen jäänyt, ja se alkoi nyt tämän vuoden puolella tuntumaan niin kropassa kuin päässä. Kuten jo aikaisemmassa postauksessani mainitsinkin, olin koko Amsterdamin loman ajan kärsinyt niska/hartia/päänsäryistä. Tuntenut, että olin aivan jumissa ja valittelin varmasti joka päivä, että pitäisi päästä hierontaan. No hieronta-ajan sijaan varasinkin itselleni paikan joogasalini Yoga Nordicin * yin-hotjoogatunnilta – ja arvatkaa vaan, helpottiko heti!
Kiitollisuus; Mistä olen kiitollinen tänään?
Joka kerta, kun menen joogatunnille, olen siitä itselleni niin kiitollinen. Joogatunti on AINA hyvä idea (note to self seuraavan kerran kun makaan illalla sohvalla ja mietin jaksaisikonko mennä tunnille vai en…). Tuolla ensimmäisella tauon jälkeisellä yin-tunnilla muistin taas, miksi rakastankaan joogaa niin paljon – ja miten hyvää se minulle tekeekään. Ihan loistavaa vastapainoa koneella työskentelylle (välillä huonoissa työasennoissa…) ja stressaantuneelle mielelle.
Rentoutuminen; Mikä auttaa sinua rentoutumaan?
Yin-joogatunnit joilla käyn ovat 1,5 h mittaisia ja ne pidetään lämmitetyssä joogasalissa. En tiedä mitään rentouttavampaa. Ja rentouttavasta puheen ollen, niin pakko heti tähän perään tunnustaa, että toissa illan yin-tunti oli ensimmäinen, jonka aikana olen nukahtanut – enkä edes savasanan (eli kuolleen asennon) aikana, vaan tunnin alkumetreillä. Onneksi se oli vain nopea torkahtaminen, mutta ainakin voin allekirjoittaa sen, miten paljon nuo tunnit rentouttavat niin kehoa kuin mieltä. Ja se joogatunnin jälkeinen olotila vasta ihana onkin…
Pitkäjänteisyys; Olenko muistanut antaa itselleni tarpeeksi aikaa oppia ja kehittyä?
Mutta älkää ymmärtäkö väärin, en suinkaan käy yinissä vain ottamassa päikkäreitä – päin vastoin. Yin haastaa minua ja kehoani joka i k i s e l l ä tunnilla. Yinissä kuin asanoissa ollaan jopa 5 minuuttiin asti, niin siinä saa kyllä niin kroppa kuin varsinkin mieli tehdä töitä. Ja hengitys! Usein sanotaankin, että oikea asento alkaa siinä vaiheessa, kun tekisi mieli luovuttaa… En vieläkään ole kovinkaan taipuisa ihminen (josta kirjoittelinkin teille viime syksynä Jäykkä kuin rautakanki joogatunnilla -postauksessa), mutta huomaan kyllä, että olen tässä vuoden aikana kehittynyt. Ja verrata pitää vain ja ainoastaan omaan itseensä. Ei vieressä olevaan tyyppiin, joka saa jalat päänsä taa tuosta noin vaan.
Levollisuus; Miltä hengitykseni tuntuu nyt?
Jos jotain, niin jooga on opettanut minua hengittämään paremmin. Ja hyödyntämään hengitystäni. Niin tunnin aikana, mutta nykyään huomaan sen myös arjessani. Jos minua stressaa tai ahdistaa, huomaan hengittäväni harjoitusten mukaisesti. Joskus tietoisesti, usein tiedostamatta. Ja jos jotain asanaa rakastan yinissä, on se rintarangan avaava perhosasento selän alle asetettavan blokin avulla = voin taas hengittää!
Hiljaisuus; Milloin viimeksi olen antanut hiljaisuuden hoitaa sieluani?
Ja hengityksestä pääsenkin hiljaisuuteen. Asia mikä ei aina yksin asuvana ole ollut mieluinen asia. Joskus hiljaisuus on tuntunut ahdistavalta, mutta nykyään nautin paljon hiljaisista ja myös täysin somettomista hetkistä. Olen mestari pitämään kännykkäni äänettömällä ja laukun pohjalla – olla muun maailman ulottumattomissa. Kotosalla käperryn nojatuoliin ja luen kirjaa, ystävän kanssa käyn iltakävelyllä merenrannassa ja ilman kännykkää lähden usein myös joogatunnille, joogasalit kun ovat käynnykättömiä tiloja – ja hyvä niin!
Hemmottelu; Mikä on parasta, mitä voin antaa itselleni juuri nyt?
Parasta mitä olen alkuvuoden aikana antanut itselleni, on laatuaika itsekseni, itsestäni huolehtiminen ja Kampissa sijaitsevalle joogasalille palaaminen. Te olette kovasti kyselleet, että onko minulla vielä joogatarjousta tarjottavana teille tämänkin vuoden aikana, niin tässä tulisi:
Ensikertalaisten tarjoukset Yoga Nordiciin:
Tutustumisviikko 20 € (norm. 35 €) *
Tutustumisviikko + 10 x kortti 95 € (norm. 175 €) *
Kuvat: Mona Visuri