Kyselin teiltä taannoin postaustoiveita ja sainkin PALJON toivomuksia; lisää kodin sisustusta, asunto/talounelmista, päivän asuja, meikki- ja hiusjuttuja, deittailusta(!), arkikuulumisia, Helsinki-vinkkejä ja matkajuttuja (lisää vinkkejä Damiin). Suurkiitos kaikille juttuideoita heittäneille – aloitan kuitenkin alla olevasta postaustoiveesta:

Sun historia. Tajusin, etten tiedä sun ammattia/koulutusta ja tietä bloggaajaksi.

Peruskoulutukseni

Jos aloitetaan ihan alusta, niin olen käynyt kaiken perhepäivähoidosta lukioon asti ruotsiksi, joka on äidinkieleni. Tulen kuitenkin täysin kaksikielisestä perheestä, joten olen myös puhunut suomea ihan pienestä pitäen. Lukion jälkeen pidin välivuoden miettien, että mitä ihmettä minusta oikein isona tulisi? Se ei nimittäin ikinä ole ollut minulle selvää (eikä ole vieläkään). Olen kuitenkin aina kuunnellut sydäntäni – halunnut tehdä työkseni jotain, mikä tekee minut onnelliseksi.

Välivuoteni

Välivuoteni vietin ihan kokopäivätöissä eräällä vakuutusyhtiöllä perus assarintehtäviä tehden (säästäen kotoa muuttamista ja ajokorttia varten) – iltaisin ajoin ajokortin, luin avoimen yliopiston kautta Åbo Akademin taidehistoriaa ja istuin keramiikkakursseilla. TaideHISTORIA ei kuitenkaan innostanut minua (tai uranäkymät sillä saralla), vaan huomasin entistä selkeämmin, että haluan itse luoda jotain. Eikä ehkä niitä keramisia kippoja ja kuppeja mitä iltaisin dreijasin, vaan…

Taidekoulussa

Päätin siis hakea välivuoteni päätteeksi taidekouluun – ja pääsinkin sisään silloisen EVTEK Muotoiluinstituutin sisustuspainotteisen tekstiilisuunnittelun linjalle ensimmäisellä yrityksellä. Takana oli kahden päivän mittaiset pääsykokeet, joita edelsi vielä ennakkotehtävät. Tehtävälistalla oli muistaakseni niin tilasuunnittelua, värikartan luomista, 3D-rakentelua kuin ihan perus esseen kirjoittamista ja yksilö- sekä ryhmähaastatteluosuuksia.

Koulutukseni

Taidekouluvuosina painotin opintoni mahdollisimman paljon valokuvaamiseen, sisustussuunnitteluun, kuvankäsittelyyn ja kaikkeen digitaaliseen, itse käsityötuntien sijaan. Toki vuosien aikana tuli niin mattopuilla paukutettua, printtikangasta painettua kuin neulekonetta käytettyä, mutta tiesin aina, että en tulisi tekstiilisuunnittelua työkseni tekemään. Työharjoitteluni painotin sisustuslehdissä työskentelyyn ja opinnäytetyönäni tein oman kuviomaalausmalliston Tikkurilalle – josta tuli myös ensimmäinen työpaikkani valmistuttuani. Ja koulutukseltani olen siis artenomi!

Tieni bloggaajaksi

Valmistumisen jälkeen aloitin urani retailin parissa, digimarkkinoinnin ja verkkomyynnin puolella (missä ystävystyin muuten homevialauran kanssa ollessamme kolleegoita!). Koska tuntui, että päivätyöni vastapainoksi halusin luovuudelle ihan oman paikkansa, perustin yli 10 vuotta sitten blogin – ajatuksella, että sitä ehkä lukee kaksi kaveriani ja äitini. Toisin kuitenkin kävi. Blogit ja niiden seuraajamäärät kasvoivat räjähdysmäisesti tuolloin. Ja tasan 10 vuotta sitten blogista tuli yllättäen rakkaan harrastuksen lisäksi sivutyöni, kun Suomen ensimmäinen blogiportaali otti minut listoilleen. Sanotaanko, että se oli aikamoista sattuman kauppaa, eikä blogia t o d e l l a k a a n noina aikoina perustettu tienaamismielessä.

ja yrittäjäksi

Vaikuttajamarkkinointiala on kuluneen kymmenen vuoden ajan vaan kasvanut ja kehittynyt. Ammattimaistunut. Harrastuksesta kasvoi ensin sivutyö, kunnes työmäärä oli sellainen, että reilu kaksi vuotta sitten oli aika jättäytyä kokonaan pois päivätyöstä ja siirtyä täysipäiväkseksi yrittäjäksi. Ja sen voin sanoa, että en ole KOSKAAN halunnut yrittäjäksi, oikeastaan omien lapsuuskokemuksieni (90-luvun alun lama – pitäisi muuten lukea Westend-kirja!) takia enemmänkin vannonut, että ainakaan yrittäjää minusta ei tule. Mutta koskaan ei voi tietää minne elämän tiet vievät – en ole ikinä ollut yhtä onnellinen, kuin yrittäjyysvuosinani!

Pelottiko jokin? Yksityisyyden menetys tai mikä tahansa?

Aloitin bloggaamisen aikana, jolloin otettiin päättömiä asukuvia makuuhuoneen peilin kautta ja kaikki piiloutuivat nimimerkkien taa. Esille tuleminen totta kai aikoinaan hieman jännitti, mutta se meni jotenkin virran mukana, kun kaikki alkoivat bloggailla omalla nimellään ja nassullaan. Bloggaamiseen ja sen tuomaan “julkisuuteen” on tottunut vuosien varrella ja kaikki on tapahtunut jotenkin niin asteittain alan kehittyessä. Se mikä eniten yllätti oli somen ruma puoli – miten ilkeitä ihmiset voivat netissä olla toisille. Mutta se mikä on pelottanut ehdottomasti eniten on täysipäiväiseksi yrittäjäksi lähteminen ja päivätyöstä irtisanoutuminen. Mutta en ole katunut päivääkään!

Oletko ystävystynyt Jessicaan tai joihinkin muihin bloggaamisen kautta? Miten?

Kyllä! Tai osan blogisiskoistani tunnen jopa ennen blogiaikoja IRC Gallerian Koti ja sisustus -ryhmästä, jossa viikottain jaoimme kotikuviamme toisillemme. Tähän ryhmään kuului niin Avec Sofié –Sohvi kuin Coco Sweet Dreams –Henna! Bloggaamisen kautta olen taas saanut elämääni monta sydänystävää; Magicpoks–Mariin ystävystyin lentokentällä, kun meidän kaksi lennätettiin New Yorkiin tekemään blogikampanjaa, tuolloin vielä Vaasassa asuva Teljänneito–Jessica tuli taas vetäisemään minua hihasta kun olin kaupungilla katselemassa Luciaa eräänä joulukuisena talvi-iltana ja nykyisen työparini Mona Visuri –Monan taisin tavata jossain blogigaalassa aikoinaan?

Kuinka paljon vaaditaan kaupallista osaamista?

Toki kaupallinen ajattelutapa on ammattibloggaamisessa tärkeä osa (ja siitä on paljon hyötyä!), mutta kaupallistamisen voi myös ulkoistaa blogiportaalille tai myyntiagentuurille. Minulla on aina ollut tukenani joko blogiportaali tai nykyään myyntiagentuuri, jolloin he hoitavat kanavieni kaupallisten yhteistöiden myynnin. Tosin alkuvuodesta laajensin yritystoimintaani – omien kanavieni sisällöntuotannon lisäksi työskentelen nykyään myös asiakkuusjohtajana, eli myyntiroolissa vaikuttajamarkkinointialalla.

Oletko sanonut useallakin projektille ei? Eli kieltäytynyt?

Totta kai, useimmiten saan kuitenkin mieleisiä yhteistyöehdotuksia. Tulen kuitenkin jatkossakin sanomaan “ei” jos tunnen, että jokin brändi tai tuote tai arvot eivät vain sovi kanaviini. Yksi sellainen esimerkki on Suomen evankelis-luterilainen kirkko, sillä en kuulu kirkkoon. Olen kuitenkin alkuajoista laajentanut aihepiiriäni pelkästä kodin sisustuksesta myös muotiin, kauneuteen, hyvinvointiin, matkusteluun, ruokaa sekä viiniin, eli kanaviini sopii laajemmin erilaiset asiakkuudet kuin alkuaikoina.

Haaveeni työrintamalla

Minulla ei ole haaveita edetä tittelimielessä jonkin korporaation palkkalistoille, vaan haaveeni on saada jatkaa yksityisyrittäjänä mahdollisimman pitkään! Yrittäjänä haluan jatkuvasti kehittyä, kokea uusia asioita, tutustua uusiin ihmisiin – ja pitää ovet ja mielen avoimena. Tämä ala kehittyy ja muuttuu jatkuvasti, ja epävarmuus on ainut varma asia yrittäjänä. En tiedä mitä tulen tekemään vaikka vuoden päästä, mutta uskon että jos seuraan sydäntäni, ei asiat voi mennä kovin pieleen. Oikeat haaveeni ovat tällä hetkellä jossain ihan muualla kuin työrintamalla – haaveissa on hyvä parisuhde ja perhe-elämä.

Kuvat minusta: Mona Visuri