Olen hieman uponnut omaan maailmaani tällä viikolla. Alkukesästä tunsin intoa lähteä suoraan kesäreissusta toiseen, mutta Raippaluodolta kotiuduttani halusin vain kotiutua hetkeksi. Peruutin seuraavan reissuni, tyhjensin kalenterini ja laitoin puhelimen äänettömälle. Ja luin kirjoja. Sen verran poissa näköjään olin, että ystävätkin alkoivat huolestua “Missä olet?” -viesteillään, kun pihahdustakaan minusta ei pariin päivään kuulunut. Joskus sitä tarvitsee vain omaa aikaa, itselleen ja ajatuksilleen. Niin ja kirjoille. Koska yöpöydälläni on aina jokin kirja meneillään, ajattelin jakaa teille sateisen viikon kunniaksi

4 ✗ kirjaa, joita olen tällä viikolla selaillut:

Asioita jotka tekevät kodin – Sara Karlsson

Asioita jotka tekevät kodin on kirja, joka teki tämän kodin. Sisustuskirja, ilman yhtäkään kuvaa. Ja hyvä juuri sellaisenaan. Viime keväinen muutto ahdisti syystä jos toisesta (ei itse muutto sinänsä, vaan monet elämänmuutokset siinä taustalla), joten ennen muuttoa luin tätä kirjaa aina matkalla jonnekin – ratikassa, lentokoneessa, junassa – ja pikkuhiljaa ajatus uudesta kodista muuttui pimeästä, kolkosta ja ahdistavasta kotoisaan, valoisaan ja turvalliseen. Saran näkemys siitä, mitä tekee kodin, oikeasti auttoi minua tekemään kodin – ja valitsemaan kodilta tuntuvat asunnon. Huomioin tyhjään asuntoon astuessani asioita, joita en olisi ilman tämän kirjan antamaa inspiraatiota huomioinut. Elementtejä, jotka tekivät olon kotoisaksi ja turvalliseksi. Ja olen viihtynyt täällä päivästä 1. lähtien.

Mitä useammissa kuvankauniissa kodeissa olen vieraillut ja mitä useamman remontin, muodonmuutoksen ja elämänvaiheen olen omassa kodissani käynyt läpi, sitä varmemmin uskallan väittää että pohjimmiltaan kotiunelmillamme on aika vähän tekemistä fyysisten tavaroiden ja omistusten kanssa. Että syvällinen viihtyminen ja mukavuuden tunne pohjautuu ennemmin läsnäoloon, huolenpitoon ja sydämellisyyteen, kuin vaikkapa rajattomaan budjettiin ja täydelliseen sisustukseen.

Sydämemme särkyy, asiat eivät tunnu sujuvan, tulee riitoja, pettymyksiä, menetyksiä ja haluaisimme vain vetää peiton korviimme. Sekin on onneksi mahdollista ja luontevaa juuri kotona.

Viikonloppu lautasella – Teemu Aura

En tunne Teemua, mutta hänen tyttöystävänsä kylläkin. Eikä Teemu ole minulle kokkaillut, mutta ystävilleni kylläkin (ja mitä kehuja olenkaan saanut kuulla). Joten kun Teemu järjesti keittokirjansa julkkarit Helsingissä, enkä päässyt tilaisuuteen, oli harmitus suuri. Samoin myös ilo, kun ystäväni kiikutti minulle Teemun kirjan; “Kun et kerran juhliin mukaan päässyt.” Siis KIITOS! “Lohturuokaa parhaisiin hetkiin” kertoo jo jotain sisällöstä. Ekan reseptin kokeilin jo Damissa ollessani, nimittäin Salty Chocolate Brownien (en edes kehtaa myöntää, miten järkyttäviä määriä suklaakakkua tuon viikon aikana vedin napaan), ja seuraavaksi olisi pakko kokeilla Pari pirtelöä ranskalaisilla. Kyllä, luit oikein!

Tässä syntisessä versiossa pirtelöt tarjoillaan ranuilla. Makean ja suolaisen täydellinen liitto. Myös Quentin Tarantino Pulp Fictionissa tiesi, ettei ole pirtelökohtauksen voittanutta: “You can use my straw.”

Lykke, onnellisten ihmisten salaisuudet – Meik Wiking

Lykke-kirjan sain eräästä PR-tapahtumasta, johon kuului myös positiivisen psykologian workshop. Sain workshopista aivan valtavasti irti, ja innostuin aiheestan sen verran, että mietin käyväni enemmänkin aiheen luennoilla. Omista psykologian opinnoista (ahmin kaikki mahdollisen psykan kurssit lukioaikoina) on kulunut h i e m a n aikaa, ja itse aina yhtä optimistisena ja iloisena ihmisenä haluaisin lähestyä aihetta positiivisuuden kautta. Jos minulta on joskus kysytty, mitä haluan elämässäni, on vastaus aina ollut, että olla onnellinen. Ei menestynyt tai mitään sen spesifisempää, vaan olla onnellinen, missä ikinä olenkaan ja mitä ikinä elämässäni teenkään. Lykke-kirja on paljon tutkimuksellisempi (siinä oikeasti ollaan tutkittu tanskalaisten onnellisuutta The Happiness Research Institutessa Köpiksessä) kuin olisin odottanut, mutta ehdottomasti ajatuksia herättävä:

Onnellisuusvihje: Ole varautunut hedoniseen oravanpöyrään. Nauti matkasta kohti tavoitettasi, mutta ole samalla tietoinen siitä, että tavoitteen saavuttaminen ei tyydytä sinua täysin.

Odotus ilon lähteenä: Nalle Puh ja Nasu keskustelivat siitä, mistä he nauttivat eniten koko maailmassa. Ja vaikka Nalle Puh on suuri hunajan syönnin ystävä, juuri ennen syömisen aloittamista on hetki, joka on parempi kuin itse syöminen, mutta hän ei ole varma, miksi sitä kutsutaan.

Louis Vuitton Catwalk – Thames & Hudson

Okei tämä on sanan mukaisesti coffee table book, mutta selattavan arvoinen ehdottomasti. Sain tämän joululahjaksi edelliseltä poikaystävältäni (kyllä, vaihdoimme viime jouluna vielä lahjoja, vaikka olimmekin eronneet – päässä soi tosin vahvasti Sannin Me ei olla enää me -biisin sanoista: Koska me ei olla enää me. Ostetaan joululahjat jollekin toiselle. Sä et kuulu enää mulle. Kun lähdet, en perääsi enää kävele…). Mutta niin itse kirjaan, niin se sisältää 1250 kuvaa Louis Vuittonin lavoilta – muodin ystäville siis lämmin suosittelu.

Launched in 1858, the trunk was a product of it´s age, a treasure chest designed for an era of global exploratio, long sea voyages and transcontinental train journeys. It quicly became one of the world´s most decadent and coveted accessories.

It´s very big. And even worse, it´s an anomaly: these days luxury travel is as often defined by how little, rather than how much, we carry with us.

Koska en ole kasannut vielä (vaikka ollaan jo heinäkuun puolella) minkäänlaista kesän lukulistaa, ajattelin kysyä teiltä kirjasuosituksia – mitä lukisin seuraavaksi? Mikä kirja on vienyt mennessään? Minkä kirjan lukisit uudelleen? Tai mitä kirjaa et malta seuraavaksi olla lukematta? Voit jättää vinkin myös Instagram storyn kyselyboksiin – pääset storyihin @charandthecity -tililtäni.

Kuvat: Mona Visuri