Sisältää mainoslinkin *

En ole o l l e n k a a n sitä tyyppiä, joka olisi ikinä kärsinyt kaamosmasennuksesta. Yleensä rakastan syksyä; tunnelmallisia iltoja, puusta putoavia lehtiä, mausteisten tuoksukynttilöiden polttelua, sateenropinaa ikkunalaudalla ja pörröisiä neuleita. Ja näitä asioita rakastan vieläkin, mutta siitä huolimatta viime viikkoina jokin outo masentava tunne on vallannut mieleni. En oikein ole osannut sormella osoittaa, mikä yksittäinen asia olisi NIIN huonosti, että pitäisi tuntua näin kurjalta ja olla koko ajan purskahtamaisillaan itkuun – vaikka toisaalta toki on monia menetykseen ja elämänmuutokseen liittyviä asioita, mitä varmastikin vielä käyn jollain tasolla läpi. Mutta yleensä pahimmatkin surun tunteet ovat olleet hetkittäisiä, ja olen sieltä nopeasti aina pongahtanut takaisin omaksi iloiseksi ja innostuvaksi itsekseni. Nyt taas tuntuu siltä, että tummat pilvet roikkuvat jatkuvasti pääni yllä, mikä ei ole ollenkaan Minua…

Voisiko se syy mitä en keksi, olla kaamosmasennus?

Valoa päivään kirkas- tai sarastusvalolla

Valon voimakas väheneminen kesän jälkeen on se, mikä johtaa kaamosmasennuksen, tai ehkä enemmänkin kaamosväsymykseen. Oireet kuulemma puhkeavat juurikin lokakuun paikkeilla, eli täsmäsi aika täydellisesti oman masentelun ajankohtaan. Päivien pimetessä serotoniinin tuotanto voi heiketä ja siitä taas johtuen melatoniinin säätely häiriintyä, eli meidän sisäinen kello alkaa jätättää. Ykkösapu syysväsymykseen on ehdottomasti kirkas- tai ainakin sarastusvalo, joka auttaa pimeyden sijaan heräämään auringonvaloon joka aamu. Oma “heräämisvalo” on siis aika kaivaa esille kaapin perukoilta – ja miettiä myös, olisiko ihan syytä hankkia kirkasvalolamppua, esim. Content Corner -toimistollemme?

Helli kehoa ja mieltä – jooga & hieronta

Yleensä kun kroppa on jumissa, on myös pää jumissa, ja vice versa. Olenkin ottanut tämän syksyn projektiksi niin kehon kuin mielen hellimisen, mihin on kuulunut niin joogaa kuin hieronnassakin käyntiä. Oikea kankkuni on jostain syystä ollut jumissa, joten se on kohta kehossani, mitä työstän venytyksin ihan päivittäin (joutsenella ja perhosella). Syynä on varmasti osittain tämä istuva työskentelytyyli, joka vaikuttaa suoraan lonkankoukistajiin. Tiesittehän, että lantio on se kohta kehossa, jonne kertyy helposti jännityksiä jota voivat olla joko ihan fyysisiä tai henkisiä, joten lantiota avaavilla liikkeillä voi vähentää niin selkäkipuja kuin avata tunnelukkoja. Jooga laskee lisäksi stressihormojena ja vaikuttaa siten suoraan henkiseen hyvinvointiin, joten I´m working on it!

Jos Sinua kiinnostaa kokeilla joogaa, niin suosittelen lämpimästi Yoga Nordic -joogasaliani, jota löytyy Helsingin lisäksi myös niin Espoosta, Vantaalta kuin Turusta. Ensikertalaisen tarjoukset löydät kätevästi Yogishop-sivultani *!

Lähde ulos ja liiku luonnossa

Ihan mikä tahansa aika vuodesta on, niin ulkona ja varsinkin luonnossa liikkuminen, tekee vain ja ainoastaan hyvää. Kuten ruotsiksi sanotaan, det finns inget dåligt väder, bara dåliga kläder. Eli lämmintä, mukavaa ja vedenkestävää päälle ja metsälenkille, tai kuten itse yleensä suosin – merenrantaan kävelemään. Tällä viikolla suuntasimme Monan kanssa Halikon upeisiin ruskamaisemiin, tosin näistä kuvista tulee ikävä kyllä mieleeni lähinnä kaislikossa suhisee, sillä jos en olisi ollut tarkkasilmäisempi, olisin astunut ison kyykäärmeen päälle. Mona taisi menettää tässä käärme-episodissa kuulonsa – mutta ainakin saimme sykkeen kohoamaan hetkeksi!

D-vitamiiniarvot & ruokavalio kuntoon

Ainakin te jotka seuraatte minua Instagramissa @charandthecity, kuulittekin jo Puhti.fi -sivuston kautta käymäni terveystarkastuksen (tarkastus saatu somen kautta) tulokset, jossa D-vitamiiniarvoni olivat viitearvojen ulkopuolella. Ensitöikseni olenkin alkanut tankkaamaan D-vitamiinia joka aamu – ei tosin tyhjään vatsaan, vaan aamiaisen yhteydessä, jotta rasvaliukoinen vitamiini imeytyisi parhaimmalla mahdollisella tavalla. Lisäksi olen yrittänyt kiinnittää ruokavalioon huomiota, sillä kaamosmasennukseen tai -väsymykseen kuuluu myös hiilareiden ja sokerin tankkausvaihe, jonka koitan sivuttaa. Tosin tänäiltana on luvassa hieman erilaista herkuttelua storyjeni puolella…!

Älä eristäydy, vaikka mieli tekisikin

Vaikka huomaan itsessäni pienen (tai isommankin) kotihiiren nostavan päätään, koitan kuintekin täyttää kalenteriani sopivan verran erilaisissa sosiaalisilla menoilla. Rakastan kotoilua, mutta liian paljon neljän seinän sisällä jumittaminen ei tee ainakaan itselleni hyvää. On virkistävää käydä toimistolla (vaikka tänään siellä pillahdinkin itkuun, kun Mona vaan kysyi mitä kuuluu), nähdä ystäviä ja välillä vaikka juhlissakin, vaikka kashmir-asu vetääkin enemmän puoleensa kuin pitsimekko. Ja silloin kun olen kotona, niin iltarutiineihin kuuluu videopuhelut Damiin, ja se vasta terapiaa onkin; jutella parhaimman ystävän kanssa.

Tarpeeksi unta ja lepoa

Tämä on ehkä se kohta listassani, mikä on check ja check. Olen oppinut nukkumisen ihanuuden vasta aikuisiällä, ja ne hyvät ja syvät unenlahjat ovat olleet tukena elämäntilanteessa jos toisessa. En helposti herää mihinkään (siis m i h i n k ä ä n) ja pärjään aika vähällä unen määrällä. Hieman kuitenkin oudonlainen väsymys painaa päälle nyt lokakuussa – että jo alkuillasta tulee tunne, että voisi jo mennä nukkumaan. Ei tosin ehkä ihme, kun ikkunan takaa tuijottaa takaisin pelkkä pimeys…

Käperry pehmeään ja lämpimään

Jos mieli tekee vaan käpertyä pehmeään ja lämpimään, niin sitä kannattaa mielestäni kuunnella. Itse asun varmasti tämänkin syksyn muhkeissa neuleissa ja käperryn sohvannurkkaan lämpimän viltin alle. Tärkeintä on pysyä lämpimänä ja kuivana, ja siltä kaupungilla liikkuessa usein näytänkin. Ja lämpimästä puheen ollen, niin pientä kutomisprojektiakin on ilmassa. Tai no, minä suunnittelen ja äitini kutoo. Laitoin nimittäin hänelle pientä joululahjatoivetta menemään, pipon ja kaulaliinan muodossa – tänään mietittiin hieman malleja ja lankoja. Voisinkin joskus esitellä teille äitini kutomat asustelempparini, vaikka IG storyjen puolella?

Siivoaminenkin on terapiaa

Jos kotiin tullessa on vastassa niin levällään olevat purkamattomat matkalaukut kuin nurkissa pyörivät villakoiratkin, niin ei ehkä ihme, että kotiintulofiilis on enemmänkin masentava, kuin innostava. Ajattelinkin tänään pitää pientä siivouspäivää, sillä samalla kun laittaa asioita paikoilleen, tulee myös jäsenneltyä ajatuksia päässään. Tai ainakin itse koen, että siivoaminenkin on jonkinlaista terapiaa. Siistissä kodissa onkin sitten helpompi keskittyä tunnelmoimaan, kun kaikki aika ja energia ei mene tekemättömien kotiaskareiden takia ahdistumiseen. Sytytellä kynttilöitä, kuunnella musiikkia ja lukea vaikka kirjaa…

Mitä Sinä teet helpottaaksesi kaamosväsymystä?

Kuvat: Mona Visuri