Eilen heräsin Turussa uuteen päivään mitä ihanimmalla tavalla; kuulin kaatosateen ropinan ikkunoita vasten ja taustalla kilisi kotoisasti, kun Henna kattoi aamiaispöytää ja touhuili keittiön puolella. Hän huikkasi makuuhuoneen puolelle, että täällä on kahvia – ehkä se ainoa lause, joka oikeasti saa minut heräämään. Kun vihdoin kömmin ylös lämpimän peiton alta ja astelin ulos makuuhuoneen pariovista, odotti minua mitä ihanin näkymä; keittiön uudella betonipöydällä (kannattaa seurata Hennan blogia, jos teitä kiinnostaa tämä DIY-projekti!) lepäsi syksyinen aamiaiskattaus, joka tuntui jatkuvan sadepisaroin koristeltujen ikkunoiden läpi ulkona oleviin puutarhamaisemiin. Rakastan Hennan talossa juurikin sitä, mitä sisätilat jatkuvat esteettömästi ulos – ja miten luonto ja sen vuodenaikojen mukaan vaihtuvat värit ovat aina osa kodin sisustusta:
Ikkunan äärellä seisova (viikuna?)puu luo illuusion, että ulkosalla oleva puutarha jatkuisi myös sisätiloihin.
Betonipöydälle oli katettu ruohikon vehreitä avokadoleipiä oman puutarhan persiljan kera!
Siis miten ihanaa olisi voida vain astella ulos aamutakissa ja tohveleissa ja kerätä omasta puutarhasta yrttejä – näin meidän Henna tekee!
Laseista löytyi taas Turun saaristossa kasvavista ompuista samppanjamenetelmällä valmistettua Brinkhall´s kuohuviiniä, joka tehdään kuulkaas ihan Naantalissa.
Maistelupullon saimme eräältä mukavalta herrasmieheltä, eli laitettakoon vielä, että jonkinlainen PR-lahja kyseessä. Tack, tack!
Mutta nyt jatkan kahvin siemailua ja sunnuntaiaamun tunnelmointia. Palailen tänne vielä sisustuskuvien kera, sillä kun kyselin teiltä Instagramin @charandthecity -puolella, että haluaisitteko nähdä lisää kuvia Hennan talolta, niin 99 % vastasi, että KYLLÄ! Perään tuli vielä yksityisviesti meidän yhteiseltä ystävältä Mialta, että hän vastasi vahingossa ei, että siis kyllä kiitos kotikuvia Henuskin luota, eli olisko melkein 100 % sitten kasassa? Enkä kyllä yhtään ihmettele, sillä jo 15 vuotta sitten kun ensimmäistä kertaa tutustuin Hennaan, ihastuin heti hänen persoonalliseen tyyliin. Onneksi hän aloitti blogin!
Luo aamiaiskattauksen tyyli:
Sisältää mainoslinkkejä
#hemmahos / Avokeittiö - Kök / Ruoka & juoma - Mat & dryck / Sisustus - Inredning
Sisältää mainoslinkkejä *
Terveiset tällä kertaa Turusta! Te jotka seuraatte minua Instagramin puolella tiesittekin jo, että lähdin hieman extempore-reissulle Turkuun. Sattumalta mainitsin pari päivää sitten ystävilleni, että olen suuntaamassa viikonlopun viettoon Turun suunnalle, jonka seurauksena sainkin road trip seuraa työmenoon suuntaavasta Jessicasta, illallisseuraa sattumalta Turussa päivää viettävästä Marista sekä illanviettokutsua täällä asuvalta Annelta – en malta odottaa, mitä viikonloppu tuokaan tullessaan, sillä nyt jo kalenteri on täyttynyt ihanien tyyppien tapaamisesta! Varför Paris, vi har ju Åbo -sanonta pitää kyllä paikkansa.
Joskus, usein tai no yleensä AINA, spontaanit minireissut ovat ihan parhaita. Ihan lomalla en täällä sentään ole, vaan joka päivälle on kyllä töitäkin merkitty kalenteriin, mutta onnea on, että töitä voi tehdä mistä päin maailmaa tahansa – tällä hetkellä kirjoittelen teille kauralattea siemaillen ja ohikulkevia ihmisiä katsellen täällä kahvilan ikkunapöydässä istuen, kun taas huomenna vietän kotitoimistopäivää Hennan upeasta talosta. Ei haittaa, että ilma on harmaa ja että ulkosalla sataa tihuttaa, on aivan ihana olla täällä nauttimassa syysviikonlopusta, kun vetimet on kunnossa.
Työpäiväni asu koostuu tuttuun tapaan vaatekaapin klassikkoista, kuten tästä &Other Stories villakangastakista * (josta löytyy myös ihana beige versio *, joka löytyy monen ystäväni ja kolleegani takkikaapista). Ja, olen vihdon saanut asiallisen työlaukun (laukku saatu) kotimaiselta MoiMoilta, jota myy Weecoksen vastuullisen valikoiman verkkokauppa. Ajaton Silvia-laukku on valmistettu käsityönä 100 % kasivärjätystä espanjalaisesta lehmännahasta ja se on malliltaan ihanan ryhdikäs! En tiedä kehtaanko myöntää, että olen aikaisemmin roudannut niin läppäriä, laturia kuin kameraa toimistolle tai muihin työmenoihin kangaskassissa, joka ei ehkä ole turvallisin kuljetusväline työvälineilleni (ohut kangas ei oikein suojaa kolahduksilta).
Kengistä taas löytyy sellainen hauska stoori, että päivittelin viime vuonna Töölössä kämppikseni kanssa asuessani, että vitsi kuin minullakin olisi jotkut tyylikkäät ja matalakorkoiset nilkkurit, hieman kuten hänen eteisen lattiallamme nököttävät nilkkurit, joita olin ihaillut kuukausikaupalla. Johon hän ihmetellen vastasi, että “Nuohan on Sun?” Olin siis ostanut unelmieni syyskengät ja unohtanut niiden olemassaolon täysin – siis näin ei ole IKINÄ ennen käynyt! Sanotaanko, että se hetki oli aika ilontäyteinen ja nilkkurit ovat olleet ahkerassa käytössä siitä lähtien.
Nyt jatkan töitä vielä lounastaukoon asti, ja sitten saa nähdä, mitä iltapäivällä onkana luvassa. Ainakin pöytävarausta on tehty, eli herkuttelua ainakin. Moni teistä kyseli myös Instagramin puolella Turku-vinkkejä, ja voisinkin koostaa teille sinne hieman omia lemppareitani yhdestä lempparikaupungistani!
Kuvat: Mona Visuri
Seuraa Turkuviikonloppuani Instagramin puolella: @charandthecity