Tämä on postaus, mikä on lojunut luonnoksissani pidemmän aikaa. Olen syksystä lähtien ajatellut, että kirjoittelisin teille hieman yksinolosta (varsinkin näin joulun lähestyessä), mutta joskus syvempien tunteiden ja ajatusten paljastaminen vain tuntuu pelottavalta – sitä niin helposti käytetään itseään vastaan tai vaan ymmärretään (tahallaan) väärin. Kun viikolla vaihdoimme Kriseldan kanssa kuulumisia toimistolla, mainitsin yksinäisyyden tunteistani, kysyi hän että olenko kirjoittanut asiasta? Vastasin, että se on kyllä ollut tarkoitus, mutta…

Jos jokin asia tuntuu itselleen vaikealta, niin ymmärrätte varmasti, että se tuntuu miljoona kertaa vaikeammalta pukea sanoiksi tuhansien ihmisten luettavaksi – ja samalla pitäisi olla valmis ottamaan vastaan laidasta laitaan mielipideitä, neuvoja ja no, kritiikkiäkin. Mitä ei aina yksinkertaisesti vaan jaksa. Sivusin kuitenkin aihetta marraskuun puolella Instagram storyissani @charandthecity – ja koska sain teiltä NIIN paljon viestejä, jossa kiittelitte, että puhuin aiheesta yksinäisyys + joulu, päätin, että raapustaisin loppuun asti tämän postauksen:

Päätin syyskuussa viimeisimmän tapailusuhteeni, koska tunsin, että en ollut siinä ihan täysillä mukana. Ei siitä syystä, että en olisi halunnut, vaan siitä syystä, että tunsin että en vain pystynyt. Olen viimeisen vuoden aikana hypännyt tapailusuhteesta toiseen, ja syksyllä tuntui siltä, että tuli jonkinlainen seinä vastaan. Tunsin, että minun tarvitsisi olla hetken yksin, käydä läpi menneitä asioita ja ottaa hieman aikalisää, ihan vaan itsekseni. Ja se on ollut yksi tämän vuoden parhaimmista päätöksistä, sillä tunnen nyt, että alan olemaan valmis aloittamaan aika lailla puhtaalta pöydältä.

Samaan hengenvetoon minun on pakko tunnustaa, että tänä syksynä ja alkutalvena olen myös ensimmäistä kertaa aikohin tuntenut itseni yksinäiseksi. Että olen yksin (vaikka oikeasti en sitä ole – minulla on maailman ihanimmat ystävät ja perhe ja koti ja työ ja ja ja…). Olette kuitenkin joskus aikaisemmin kysyneet minulta, että tunnenko ikinä oloani yksinäiseksi, ja olenkin aina vastannut, että en oikeastaan – kunnes nyt. Samalla kun olen tarvinnut yksinoloa, on se saanut minut myös ajottain surulliseksi, varsinkin joulun lähestyessä.

Minusta on kuitenkin AINA ollut todella tärkeää, että osaan olla yksin. Uskon, että onnellisuus kumpuaa paljon sisältä päin ja siitä, että osaa olla onnellinen ihan itsestään(kin). Joskus joku teistä kysyi, että olenko mielummin sinkku kuin parisuhteessa? En, mutta olen mielummin sinkku kuin jostain syystä ei-toimivassa parisuhteessa. Olen usein valinnut sinkkuelämän sen sijaan, että jäisin suhteeseen jossa en ole onnellinen tai näe tulevaisuutta (ja toki minutkin on joskus jätetty). Vaikeita valintoja on takana, mutta tiedän, että olen aina seurannut sydäntäni – ja se on minulle se ainut oikea tie. Mitä kenenkään muun ei tarvitsekaan ymmärtää.

Tämän yksin vietetyn ajan jälkeen halusin jakaa teille omat ajatukseni siitä, miten olen omaa yksinäisyyttäni käsitellyt. Sillä paljon on kyse asenteesta – voit itse päättää vietätkö päiväsi surkutellen sitä, että olet sinkku, tai siten, että olet kiitollinen siitä kaikesta hyvästä mitä sinulla on meneillään tällä hetkellä. Eikä kyse ole siitä, että pitäisi leikkiä iloista silloin kun sitä ei ole – yritän aina ottaa vastaan, käsitellä ja hyväksyä erilaiset (huonotkin) tunteet, sen sijaan, että yrittäisin jotenkin tukahduttaa niitä. Kyse on enemmänkin siitä, että yritän nauttia jokaisesta elämänvaiheesta – myös tästä sinkkuelämästä, ja myös näin joulun tienoilla:

♡ Jutella tunteistaan ystävien kanssa:

Olen todella kiitollinen parhaimmista ystävistäni – osan olen tuntenut nuoruudesta asti, ja paras ystäväni on ollut paras ystäväni jo 20 vuoden ajan. Hän tuntee minut perinpohjaisesti ja on aina ollut olemassa minua varten, vaikka elämäntilanteemme ovatkin hieman vieneet meitä välillä erilleen. Isot erot taas kävin läpi Sohvini kanssa, jolle voin myös AINA soittaa, jos minulla on jotain sydämmelläni. Hän on myös se, joka aina pitää puoliani ja sanoo asiat suoraan (asia mitä arvostan, vaikka välillä se on ollut vaikeaakin). Kolmantena uusi ystävyys, jossa elämäntilanteet ovat yhdistäneet meitä tämän kuluneen vuoden aikana – hän on se joka oikeasti ymmärtää, mitä sinkkuelämässä, deittailussa ja yksinolossa oikein käy tässä iässä läpi. Toivon, että kaikilla olisi hyvä ystävä, kenen kanssa jutella.

♡ Tehdä yksin asioita joista nauttii:

Tein joskus syksyllä ihan konkreettisen listan, että mitä kaikkea tykkään tehdä yksin, mikä saa minut iloiseksi ja saa minut nauttimaan ihan vain tavallisesta arkielämästäni. Se voi olla ihan mitä vaan siitä että siivoaa kodin (I know, olen hieman outo, mutta mielestäni siivous on terapeuttista), kuuntelee lemppari musiikkiaan, katselee suosikki sarjaa, viettää koti-spa iltaa tai vaikka kokkailee ja leipoo (jouluherkut, nam!). Huomaan nykyään, että valitsen usein koti-illan yksin sen sijaan, että tekisin jotain sosiaalisempaa, sillä yksin olokin voi olla todella ihanaa.

♡ Buukata kalenteriin kivoja menoja:

Samaan hengenvetoon minun on pakko sanoa, että liika yksinvietetty aika ei tee ainakaan itselleni hyvää. Yritän pitää balanssissa sosiaaliset menot ja yksinolemisen ajat, siten, että kummastakin nauttii. Joulukuu ahdisti minua ensin – mietin lähinnä, että olen tämän joulun y k s i n, mutta kun aloin rustailemaan kalenteriin kaikkia ihania joulumenoja ja hieman muokkasin asennettani, huomasinkin, että yhtäkkiä odotinkin joulunaikaa innolla. Joskus kuitenkin yllättävät menot ja kohtaamiset ovat parhaita, joten kannattaa jättää hieman tilaa yllätyksillekin…

♡ Joulusta voi nauttia juuri sellaisena kuin on:

En tiedä miten minä(kin) sorruin ensin siihen ajatukseen, että tämä joulu ei ole minua varten, kun olen yksin. Mitä sitten? Ei ole mitään sääntöä, että joulunaikaa voisi vain viettää, jos on onnellisessa parisuhde ja/tai ydinperhe-tilanteessa. Sillä kovin harva on. Joulu kuuluu meille kaikille ja sitä voi viettää (tai olla viettämättä) ihan oman fiiliksen mukaan. Muistan kun ensimmäistä kertaa hankin itse kuusen kotiin ja tuli aika koristella se, niin purskahdin itkuun – hetki mikä ennen oli ollut aivan ihana, tuntuikin nyt vain kurjalta. Tuosta on nyt aikaa, ja tänä vuonna nautin täysillä joulukuusen koristelusta, ihan yksin, kuunnelle joulumusiikkia ja ihaillen kuusen loistoa sitten glögimuki kädessä.

♡ Olla tyytyväinen siihen mitä minulla on:

Mikään ei kestä ikuisesti, hyvällä tai huonolla tavalla. Takana on muutama hieno parisuhde, tällä hetkellä nautin joulukuusta yksikseni ja ties mitä ihanaa tulevaisuudessa on vielä edessä. Yritän nauttia jokaisesta elämänvaiheesta ja sen tuomista hyvistä puolista, sillä AINA voisi miettiä, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, verrata itseään muihin ja miettiä, että sitten kun, sitten kun… En halua odottaa ensi perjantaita, seuraavaa lomaa tai tulevaa parisuhdetta, vaan nauttia tästä hetkestä; pyrin olemaan kiitollinen siitä mitä on, enkä vaan keskittyä siihen, mitä minulta puuttuu.

The secret of being happy is accepting where you are in life and making the most out of everyday.

En tiedä oli tällä postauksella mitään uutta auringon alla, tai saiko joku tästä lohtua tai vertaistukea, mutta nämä olivat ajatuksiani kuluneen alkutalven ajalta. Laitoin teille vielä kommentointiboksin auki Instagram storyjeni @charandthecity puolelle, jos haluatte jakaa omia kokemuksianne tai ajatuksianne, tai kysyä minulta jotain – yksinäisyydestä tai joulusta?

Kuvat: Mona Visuri