Majoitus & illallinen saatu: St. George

Vietimme alkuviikosta Sohvin kanssa työpäiviemme päätteeksi staycationia, ihan vaan täällä Helsingissä, lempparihotellissamme St. Georgessa. Kävimme rennolla dinnerillä viinilasillisen kera, vietimme spa-iltaa hotellihuoneessa ja laitoimme kylpytakeissa vielä kasvonaamiot nassuun – ja juttelimme niin parisuhteista, eroista kuin deittailusta. Mistä nyt naiset hotellilomaillessa puhuvatkaan. Kun toinen on ollut lähes koko elämänsä pitkissä parisuhteissa ja on nyt naimisissa, on tämän 37-vuotiaan deittielämän käänteet aika mielenkiintoa herättävät. Sinkkuus on myös aihe, mistä te olette kovasti toivoneen enemmän sisältöä, sillä harva 35+ vuotias kai kirjoittelee siitä?

Hyvien treffien salaisuus?

Aikaisemmin samana päivänä eräs ystäväni pyysi, että voisinko kirjoittaa postauksen hyvien treffien salaisuudesta. Että kuulemma minua viedään aina ihan tajuttoman hienoille treffeille. Vastasin heti, että oikeastaan hyvät treffit vaatii vain sen hyvän tyypin – sitten on aika lailla yksi ja sama, meneekö hienolle dinnerillä tai vaikka nappaako lennosta take away -kahvit. Hienoinkin dinneri ei-hyvän-tyypin kanssa voi olla piinaava, ja se parin euron spontaani kahvikupponen hyvän tyypin kanssa taas a moment to remember.

Mitä arvostan deittikumppanissa?

Se mitä taas arvostan deittikumppanissa on herrasmiesmäisyys, tietynlainen itsevarmuus ja sosiaalisuus, huomaavaisuus (joka voi olla ihan pieniä eleitä) ja totta kai se tärkein; että yksinkertaisesti klikkaa. On kemiaa. Juttu sujuu. Arvostan sitä, että pyydetään treffeille. Sovitaan milloin nähdään. Ehdotetaan tekemistä. Ja että buukkaa ravintolasta pöydän. (Ei sillä, ettenkö voisi tehdä näitä asioita itsekin.)  Ja vielä jos seuraavana päivänä soittaa perään ja kiittää ensitreffeistä, on pisteet aika korkealla! Joku voi tässä kohtaa miettiä, että aika perusasioista kyse, mutta tässä deittaillessa on kyllä tullut huomattua, että perus käytöstavat ovat monella aika hukassa…

Mielummin yksin, kuin huonossa suhteessa

Kun on elänyt jo muutaman vakavan parisuhteen läpi ja viettänyt reilusti aikaa myös yksikseen, tietää aika hyvin, että minkälaisen tyypin rinnaalleen haluaa – ja vice versa. Sitä on tullut enemmän itsenäiseksi, varmaksi ja ainakin itselläni on aika nollatoleranssi mihinkään peleihin tai mihinkään epävarmaan vatvomiseen. Mutta koska elämä ei aina ole niin mustavalkoista, voi joskus tavata ihmisen yksinkertaisesti väärään aikaan, väärässä tilanteessa. Voi yrittää ymmärtää, jos toisella on sekavampi elämäntilanne meneillään. Yleensä se ei vaan kannata. Yleensä väärää aikaa ei ole, on vaan vääriä ihmisiä. Hieman että where there’s a will there’s a way. Mielummin olen siis yksin, kuin huonossa pari- tai edes tapailusuhteessa.

Vinkkejä yksinoloon

Myös yksinoloon olette kaivanneet kovasti vinkkejä – ja jos johonkin voin kannustaa, on se rakentaa itselleen niin ihanan elämän, että se deittailu on sitten siihen päälle vain vähän sokerikuorrutusta. Itselleni on ollut todella tärkeää olla oikeasti yksin, elää itsekseni ja viettää aikaa vain oman itseni kanssa. Ja rakentaa itselleni sellaisen arjen missä viihdyn; kodin jossa on aina hyvä olla, työn joka inspiroi ja hienoja ystävyyssuhteita – yksinkertaisesti nauttia omasta arkielämästään. Huomaan ainakin itsessäni, että välillä tekisi huonossa deittitilanteessa mieli lähteä pakomatkalle (kuten Hangon Regattaan), mutta oikeasti parasta lääkettä on kohdata asiat. Itsekseen.