Viime viikolla suuntasimme aamuvarhain kummilasteni kanssa Roihuvuoren kirsikkapuistoon, ja vaikka aamu oli kirkas mutta kolea, kannatti herätä kukonlaulun aikaan, sillä näkymä oli aivan mieletön! Viime vuonna kun kävin samaisessa puistossa, oli kaunein kukinta-aika jo ohi, joten jos jonkin vinkin voin antaa, on se suunnata ajoissa paikalle, ja jos kuvausrauhaa kaipaa, niin laittaa herätyskello soimaan aamuvarhain, varsinkin jos on kyseessä viikonloppu. Ja vastaus kysymykseen, että kannattaako puistoon oikeasti suunnata, niin annan kuvien puhua puolestaan, siis miten kaunista voikaan olla:
Parhain muistoni kirsikkapuista on kuitenkin jostain ihan muualta kuin Roihiksesta. Kun tasan vuosi sitten olin viettämässä synttärimatkaani Amsterdamissa ja olimme Sohvin kanssa kulkemassa päivän päätteeksi heille kotiin, niin huomasimme aivan mielettömän upeasti kukoistavat kirsikkapuut yhden kukkakaupan ulkopuolella. Olimme heti, että tuonne pitää suunnata heti seuraavana aamuna, ennenkuin kukoistus loppuu. No mehän heräsimme kukonlaukun aikaan ja riensimme samaiselle kukkakaupalle, vaan huomataksemme, että kirsikkapuut eivät olleet aidot. Siinä hieman nauratti meidän panikointi, mutta pääsimme ainakin ajoissa liikkelle sinä päivänä ja tuli otettua kauniit kuvat muistoksi.
Ja Damista puheen ollen, niin näistä Sohvin kanssa vietetyistä synttärimatkoista on näköjään tullut tapa, sillä olen tällä hetkellä suuntaamassa nokka kohti Amsterdamia! Kun parhain ystävä soittaa, että hei mitä teet seuraavina viikkoina, niin ei mene kuin pari minuuttia, ja lentoliput ovat buukattu. En kestä, että saan viettää seuraavan viikon mitä parhaimmassa seurassa – ja tehdä samaa kuten me aina teemme; kaikkea ja ei yhtikäs mitään, ja meillä on aina yhtä ihanaa yhdessä!
Tervetuloa seuraamaan Amsterdamin matkaani Instagramissani @charandthecity
Kuvat: HomeandBella
Mikä sen luontevampi paikka aloittaa uuden kodin esittelykierrosta, kuin eteinen? Paikka, mikä toimii asunnon käyntikorttina, näkymä toivottaa tervetulleeksi kotiin, ja toisesta suunnasta taas näkee kodista aina viimeisen vilauksen ulos lähtiessä. Se on tila minkä tulee toimia niin arjessa, kuin vieraita vastaan ottaessa. Kuitenkin eteiset ovat usein tiloja, joihin ei panosteta tai kiinnitetä sen kummemmin huomiota, joten itse aloitin kerrankin kodin laittamisen eteinen edellä. Ja vaikka eteisen esittelypostaus voi kuulostaa tylsältä, toivon, että saisitte edes jotain inspiraatiota tai ideoita tästä irti. Pidemmittä puheitta, tervetuloa Punavuoren kaksiooni:
Eteisessä tervetulleeksi kotiin toivottaa vuosia sitten Gauhar Helsingiltä saamani Notice board *, joka roikkuu nyt jo viidennen kotini seinällä.
Ulko-ovelta katsottuna vasemmalta löytyy seinäkaappi sekä pienen wc:n ovi, ja oikealta puolelta taas tilavat liukuovikaapit sekä kph:n ovi.
Seinäkaappi on Ikean Bestå kotimaiselta Doorielta saatujen Helix-vetimien * kera – samat löytyvät olohuoneeni tasosta, eli sama tyyli jatkuu läpi asunnon.
Vaikka seinäkaappi on vain 20 cm syvä, tuo se mukavasti laskutilaa heti kotiin tultua, esim. avaimille, postille tai vaikka koruille.
Ja mitkä muutkaan kukat kukkisivat ikkunattomassa tilassa, kuin aikoinaan Infinity Flower Collectionilta * saadut valkoiset ruusut – eivät tarvitse valoa tai vettä kukkiakseen!
Eteisestä astutaan suoraan avokeittiööni, mutta siitä lisää ihan omassa postauksessaan – ensin tila kuitenkin kokee pienen pintarempan, joten stay tuned!
Eteisen tärkein hankinta oli miltei koko tilan peittävä matto, joka suojaisi vasta maalattua puulattiaa, ja tiesin heti mistä sopivan hankkisin…
Kotimaiselta VM Carpetilta saadusta Elsa-uutuusmatosta * löytyy klassinen kalanruotokuvio ja materiaaleissa yhdistyy kaksi suosikkiani: paperinaru sekä villalanka.
Seinänpätkältä löytyy suosikkijulisteeni, minkä olen aikoinaan ostanut Tukholman Fotografiska-taidemuseosta, ja sen alla lepää Kiinan tuliainen, vanha puujakkara.
Juliste ja jakkara ovat ainoat asiat, mitkä näkyvät eteisestä muualle asuntoon, kuten vaikka ruokapöydän äärellä istuessa.
Varmaan aika perinteinen eteinen, mutta vaikka tila on kohtalaisen pieni (tai tällaiseen hieman alle 50 m2 asuntoon ehkä ihan normaali), toimii se yllättävät hyvin. Ja miellyttää esteettistä silmääni vielä paremmin sitten, kun saan maalattua nuo vanhat ovet – nyt ne kellertävät kovasti, kun kaikki muut pinnat asunnossa ovat vastamaalattuja. Ja ehkä vaihdettua kahvat, jos toden teolla innostun! Niin ja jos se on vielä jäänyt jollekin epäselväksi, niin rakastan uutta kotiani ja olen viihtynyt täällä Punavuoressa paremmin kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan. Mutta millä tilalla jatketaan kotikierrosta? Keittiö? Makuuhuone? Vai pikku wc? Äänestää voi Instagramin @charandthecity puolella!
* Tuotteet saatu blogin/somen kautta