Mitä Homevialaura edellä, sitä ensin Avec Sofié, sitten Adalmina´s Adventures ja nyt minäkin vielä perässä. Laura kirjoitti näin kahden kuukauden kohdalla sen verran kiinnostavan välitilinpäätöksen; Miten koronakevät vaikutti meidän elämäämme, että minäkin innostuin vastailemaan samaisiin kysymyksiin täällä oman blogini puolella. Tosin yksikkömuodossa. Ehkä juuri sen takia on ollut niin mielenkiintoista lukea muiden postauksia; Laura viettää lapsiperhearkea rivitalossaan, Sohvi taas Ranskan Rivieralla kahdestaan aviomiehensä kanssa ja Anna-Katri on maailmalla matkailun sijaan kotiutunut Suomeen (ja hankkinut suloisen koirakaverin!)  – miten eri lailla korona voikaan elämiimme vaikuttaa. Niin ja kuten kuvista voi huomata, on sairastumistani seurannut vapaaehtoinen kotikaranteenini vihdoinkin loppunut ja olen päässyt takaisin ihmisten ilmoille – enkä voisi olla enemmän innoissani ihan vaan tavallisesta arjesta! Mutta nyt pidemmittä puheitta kysymyksien kimppuun:

Miten korona vaikutti työtilanteeseeni?

Kuten Laurakin postauksessaan kirjoitti, on tämä yrittäjänä oleminen on aina arvaamatonta. Mutta kyllä tämä pandemia heitti yrittäjyyden aivan uudenlaisille heikoille jäille – ainakin hetkellisesti. Juuri ennen koronan puhkeamista olin laajentanut toimenkuvaani myös konsulttitehtäviin, mutta koska toimin vain ja ainoastaan vaikuttajamarkkinointialalla, vaikutti leikatut markkintointibudjetit ja jäihin laitetut markkinointitoimenpiteet kyllä suoraan töideni määrään. Vaikuttajakampanjoita peruttiin, konsultointi tunteja vähennettiin ja pieni hikikarpalo nousi otsalle. Markkinoilla tapahtuneen hätäjarrutuksen jälkeen on kuitenkin alettu taas painaa kaasua. Vaikka tulevaisuutta on näin yrittäjänä entistäkin vaikeampi ennustaa, on olo kuitenkin innostunut; kun mitään ei ole kiveen hakattu, on kaikki vielä mahdollista.

Miten korona muutti matkasuunnitelmiani?

Matkoja tulee aina uusia, enkä ole tänä keväänä surrut peruuntuneiden matkasuunnitelmien perään. Vaikka juuri tällä hetkellä olisin ehkä vielä lojunut Etelä-Ranskan auringon alla synttäreideni vieton jäljiltä… Mutta Etelä-Ranska ja siellä oleva Sohvelsson odottavat kyllä, vaikka ikävä onkin kova. Kuten Sohvi kirjoittikin, että jos huolet ovat peruuntuneiden matkasuunnitelmien tasolla, voi kyllä olla oikein onnellinen omasta asemastaan tässä poikkeustilassa. Haikeaa tässä on ehkä enemmänkin se kun ulkomailla asuvia ystäviä ei tule näkemään pitkiin aikoihin, mutta onneksi mikään välimatka ei meidän ystävyyteen vaikuta. Ja onneksi on olemassa (päivittäiset) videopuhelut!

Mitä korona elämässäni peruutti tai viivästytti?

Tämän piti olla oma säästämisen ja sijoittamisen vuoteni, mutta hieman toisin kävi. Sohvi on kirjoitellut mm. Talous- ja arvokyselyn vastaukset -postauksessa bufferin tärkeydestä, ja allekirjoitan sen täysin. Varsinkin näin yrittäjänä työskentelevänä ja yksin asuvana on useamman kuukauden bufferi todella olellinen asia. Tämä asia konkretisoitui kun koronakevät alkoi ja aloin miettimään, että mitä jos työt vaan loppuvat kuin seinään; kauan selviäisin säästöilläni? Varsinkaan, kun ei tiedä kauan poikkeustila kestää ja mitkä sen vaikutukset talouteen tulevat olemaan. Pahan päivän (= kuukausien) varalle pitäisi AINA olla jotain sukanvarressa.

Muuttiko poikkeustila arvojani?

Se ainakin korosti niitä arvoja, mitä minulla on aikaisemminkin ollut. Poikkeustila nosti uudelle tasolle suomalaisten pienyritysten tukemisen, kotimaan matkailun hyödyntämisen (sekä kesämökkikuumeen!) ja kaikenlaisen turhan kulutuksen karsimisen (kaappien siivoilu on vaan vahvistanut tätä). Sekä sen, että on sinut itsensä ja yksin olemisen kanssa – nyt jos joskus se on laitettu kunnolla testiin. Yhdessä asiassa en tosin ole onnistunut – ajattelin, että tässä ajassa minusta kuoriutuisi sulava kotikokki, joka arvostaisi itse laittamaa ruokaa enemmän kuin mitään. Kova yritys on ollut, mutta jos jotain voin kahden kuukauden jälkeen todeta on se se, että jokapäiväinen kotikokkailu ei vaan ole minua varten. Varsinkaan yksin, kotona, j o k a i k i n e n päivä.

Mikä oli parasta tässä poikkeustilassa? Entä pahinta?

Pahinta on varmasti ollut oma sairastumiseni (ei ollut ihan mikään perusflunssa) sekä hetkittäiset yksinäisyyden tunteet (ne illat kun olisi vaan kaivannut kainaloa mihin käpertyä). Kumpikaan näistä asioista ei kuitenkaan ole ollut oikeasti pahaa – minulla on kuitenkin asiat todella hyvin. Ja niin paljon mistä olla kiitollinen! Parasta tässä poikkeustilassa on ehdottomasti ollut se miten tietyt ystävyyssuhteet ovat tiukentuneet ja syventyneet. Ja miten upeaa on ollut huomata ihmisten halu auttaa, niin tuttuja kuin tuntemattomia. Tietynlainen yhteisöllisyys. Tämän takia ainakin minusta tätä poikkeustilaa on ollut helpompaa kestää – en ole siinä yksin. Olette usein kiittäneet minua siitä, että olen jakanut teille ajatuksiani ja tunteitani sinkkuudesta ja yksin olosta (varsinkin tässä poikkeustilassa), joten halusin vinkata teille myös Anna-Katrin blogista – hänkin viettää koronakevättä yksin ja kirjoittelee siitä avoimesti kanavissaan.

Mitä aion tehdä poikkeustilan jälkeen?

Sanna Marin sanoi sen hyvin, että palaamme poikkeustilan jälkeen uudenlaiseen arkeen. Eihän virus hetkessä katoa keskuudestamme minnekään, vaikka poikkeustilaan liittyvät rajoitukset astettain poistettaisiinkin. Uudenlaiseen arkeen haluaisin ottaa mukanani monia poikkeustilan aikana oppimiani ja arvostamiani asioita; hyvän käsihygienian, tehdä edelleen osan töistä etänä, nauttia jatkossakin yksinolosta ja oman kodin rauhasta, nähdä pitkästä aikaa riskiryhmään kuuluvia vanhempiani, uskaltautua jossain vaiheessa takaisin rakkaalle hot-joogasalille (kotijooga on ihan jees, mutta lämmitetty sali on kuitenkin ihan eri asia!) ja nauttia ulkomaanmatkojen sijaan mahdollisimman paljon kotimaan matkailusta. Toki pakko pienenä disclaimerina sanoa, että Sohvia haluaisin kyllä nähdä mahdollisimman pian, ihan missä maassa vaan!

Miten koronakevät on vaikuttanut Sinun elämääsi?

Kuvat: Mona Visuri

Arkielämä - Vardagslivet / Muoti - Mode