Ihmettelin tässä alkuviikosta, miksi mielialani oli niin maassa. Tiedättekö sen tunteen, kun olet nukkunut aivan liian pitkään ja levottomasti, ja heräät päivään suoraan sanottuna väärällä jalalla? Vaikka mikään ei ole huonosti tai muuttunut edellispäivästä, tuntuu kaikki yhtäkkiä aivan p*skalta. Minulla on näitä päiviä t o d e l l a harvoin (eikä PMS) ja oletinkin siksi, että heräisin tuttuun tapaan sellaisella mahtavaa kun on maanantai -fiiliksellä, mutta toisin kävi. Ja jostain syystä huonot päivät ovat minulle erityisen vaikeita, sillä elän niin vahvasti positiivisuuden kautta, että inhoan sitä jos en saa huonoa päivää käännettyä hyväksi, väkisinkään (ai mitenniin olen joskus hieman jääräpäinen ja pieni lempeys itseään kohtaa olisi paikallaan).

Tiedättekö sen tunteen, kun heräät päivään väärällä jalalla? Vaikka mikään ei ole huonosti tai muuttunut edellispäivästä, tuntuu kaikki yhtäkkiä aivan p*skalta.

Tuota maanantaita edelsi flunssaviikko, jonka vietin kuumeisena neljän seinän sisällä, enkä tehnyt oikeastaan yhtikäs mitään – ja se on juuri se, mikä ei sovi minulle sitten ollenkaan. Huomasin valtavan eron, kun tällä viikolla palasin kunnolla arkeen: toimistolle, arkilounaille, asiakaskäynneille, PR-tapahtumiin ja kävin hakemassa salikortinkin. Olo on aivan mielettömän energinen ja onnellinen – arjesta. Ei siis ihme, että viime viikkoina on ollut pientä luovuusblokkia ilmassa, mistä Jonnakin kirjoitteli – en voinut muuta kuin nyökkäillä hänen postaukselleen. Vaikka lomailu ja myös saikulla lepäily voi olla tarpeellista akkujen latautumisen kannalta, olen ehdottomasti arkityttöjä. Voin parhaiten siitä, että aamulla pitää herätä ajoissa, suunnata toimistolle, noudattaa deal lineja ja olla illan tullen väsynyt siitä, että on tullut tehtyä yhtä jos toista.

En tehnyt oikeastaan yhtikäs mitään – ja se on juuri se, mikä ei sovi minulle sitten ollenkaan.

Vaikka vuoden lopussa olinkin ihan tyytyväinen siihen, että tein töitä kotosalta (silloin tosin Töölöstä käsin), en nyt voisi olla iloisempi, että hetken mielijohteesta päätin liittyä Content Cornerin toimistoporukkaan. Tästä pienestä luovan porukan toimistotilasta Uudenmaankadulla on tullut itselleni sellainen henkireikä. Työt voi oikeasti joskus jättää toimistolle, eikä tarvitse istua päivät pitkät yksin konetta naputellen, vaan ympärillä on yhteisöä, vertaistukea ja ihan vaan seuraa. Tuttuja nassuja ja uusia tuttavuuksia, kuten juuri vastikään toimistojengiimme liittynyt ihana Roosa! Tällä viikolla toimistomme kasvoi taas yhdellä jäsenellä, kun Teljänneito liittyi joukkoomme rosésamppanjalla skoolaillen. Vaikka enemmän täällä kyllä aherretaan nenä kiinni tietokoneen näytössä ja kahvikuppi kädessä, kun kuplivalla kippistellen. Punavuoressa, arjessa ja toimistolla on kuitenkin yontentksinkertaisesta vaan hyvä olla, mutta seuraavaksi viikonlopun viettoon!

Pienestä luovan porukan toimistotilasta Uudenmaankadulla on tullut itselleni oikea henkireikä; työt voi oikeasti joskus jättää toimistolle, eikä tarvitse istua päivät pitkät yksin konetta naputellen.

Seuraa Content Cornerin meininkiä Instagramissa: @contentcornerhelsinki

Arkielämä - Vardagslivet / Terveys - Hälsa / Työelämä - Arbetsliv