Kaupallinen yhteistyö: Pentik & Suomen Blogimedia

Kesäkuuni alkoi mitä ihanimmalla tavalla, kun suuntasin kolleegani ja ystäväni Monan kanssa kohti Posiota. Ihan mikään perus Lapinreissu ei ollut kyseessä, vaan matkasimme Pentikin perheen vieraiksi. Usein, kun lähtee jonkinlaiselle PR-matkalle, on järjestäjinä vähintään yrityksen markkinointityyppi ellei ihan PR-toimisto siinä välikätenä, joten jo kun seisoimme Helsinki-Vantaalla ja lentomme myöhästyi myöhästymistään, koin ensimmäisen yllätyksen. “Laita vaan viestiä Anulle, että olette vähän myöhässä.” Siis itse Anu Pentikille. Suoraanko?

Toinen (ihana) yllätys koitti kun laskeuduimme Rovaniemen lentokentälle ja huomasimme vastaanottoaulassa rennosti pukeutuneen nuoren miehen Pentik-kyltin kera. Hän vei meidät pikkuautolleen ja huikkasi, että soittaa Anu-mummolle, että ollaan tulossa. Kyseessä oli Anun lapsenlapsi. Tämä kertoo jo paljon, minkälaiselle matkalle me oikein lähdimme, ja että minkälainen perheyritys Pentikin vieläkin on. Ja Posiolle halusin suunnata juuri sen takia, että pääsisin kurkistamaan Pentikin juuriin, ytimeen ja selvittää mistä Pentikissä on vielä tänäkin päivänä kyse. Eikä minua haitannut tehdä sitä näissä maisemissa – kyseessä on Lapin yötön yö, jolloin aurinko paistoi vielä keskiyölläkin:

Taiteen ja kulttuurin koti – Pentik Kartano

Parin tunnin automatkan päässä Rovaniemeltä sijaitsee luonnonkaunis Posio. Olisitte kuulleet miten huokailimme takapenkillä kilpaa Monan kanssa, kun nenät kiinni tuulilasissa ihailimme ohikiitäviä maisemia – ja bongailimme poroja(!). Kun auto kurvasi Pentik Kartanon pihalle, olimme aivan myytyjä. Vaikka lämpötila olikin tippunut kesähelteistä viileämpiin lämpöasteisiin, ei se meidän tunnelmaa latistanut. Oikeastaan lähestyvä ukkonen vaan toi ilmaan sähköisyyttä ja olimme yhtä täpinöissämme, kuin samana päivänä tilalle tuodut lampaat. 150 vuotta vanha Pentik Kartano on nimittäin alunperin toiminut porotilana, jonka Anu ja Topi Pentikäinen sitten kunnostivat mitä upeimmalla tavalla taiteen kodiksi. Ja onneksi niin tekivät!

Pentik Kartano toimii nyt niin vierasateljeena, näyttelypaikkana kuin kaikenlaisen taiteen ja kulttuurin kotina. Itse kartano on auki kesäkaudella joka päivä ja sinne on aina vapaa pääsy ja löytyy taidekahvilaakin (itse ostin sieltä Eat Finland -keittokirjan tuliaisiksi – kirjasta löytyy reseptejä juurikin Pentik Kartanolta!). Sen lisäksi paikan päältä löytyy paljon erilaisia elämyksellisiä kursseja villiyrteistä joogaan, ja vaikka kukka-asetelmien tai keramiikkamaalauksen pariin. Me paransimme jo oireen jos toisenkin kasvihuoneella vieraillessamme – tiesittekö, että poimulehti auttaa mm. PMS:ssään. Totesimme jo siis alkumetreillä, että ei parin päivän vierailu riitä mihinkään, että olisi pitänyt tulla ainakin viikoksi. Pari päivääkin sai meidän sydämmet lyömään kovemmin, että en tiedä miten levännyt ja inspiroitunut mieli ja sielu olisi ollut pidemmän visiitin jälkeen.

Illallinen Pentikin perheen kesken

Sateen ripotellessa siirryimme pikkuhiljaa itse kartanon sisätiloihin, jossa tulisimme nauttimaan illallista Pentikin perheen kesken. Porotilan historia kulkee takaisin vuodelle 1862, jonka sitten vuosina 2013-2015 Anu ja Topi remontoivat perusteeellisesti, mutta perinteitä kunnioittaen ja vanhaa kunnostaen. Ja sen kyllä huomasi. En ihmettele laisinkaan, että kartanolle saapuu taiteilijoita ympäri maailman, inspiroitumaan ja luomaan. Jos olisi ollut pensseliä esillä, olisin varmaan itsekin tarttunut siihen hetken hurmiossa. Nautimme yläkerran taiteilijatilassa lasilliset kuplivaa sadekuuron yltyessä, ja siirryimme sieltä sitten alas mitä upeimpaan illallissaliin.

Ja mitä parasta – illallinen oli oikea perheillallinen. Saimme Monan kanssa seuraa Anun lapsenlapsesta sekä hänen ystävästään (hei vaan Arttu ja Matias!), Anun mies Topi sai kunniapaikan pöydän päädystä, ja lisäksi illallispöytään istui samaa aikaa Posiolla olevat japanilaiset yhteistyökumppanit. Kokkihatussa keittiön puolella ahertava tyyppi paljastuikin moniosaajaksi, sillä hän on päivisin töissä keramiikkatehtaalla. Siis sanoinko jo, että meno ja meininki oli ihanan perhekeskeistä ja rentoa. Illallisen päätteeksi pähkäiltiin, että hyppäämmekö koirien kanssa Topin kyytiin, mutta lopulta nuoret miehet heittivätkin meidän tämän reissumme majapaikkaan.

Teiltä tulleet kysymykset & vastaukset

Perhekeskeisyys jatkui myös majoittumisen osalta – emme yöpyneetkään missään hotellissa, vaan Pentikin perheen suvun talolla, joka sijaitsee aivan upean järven rannalla. Kokoonnuimme suureen keittiöön saarekkeen äärelle lasilliselle siksi aikaa, että puusauna lämpenisi. Anu jäi vielä hetkeksi meidän kanssa istumaan iltaa, ja kuten postauksen alussa jo kerroinkin, ei tämä ollut mikään perinteinen pressimatka, vaan oikeasti Anu vietti meidän kanssamme laatuaikaa. Hän jakoi muistoja Pentikin perustamisen alku-ajoilta asti ja jaksoi vastata koskettavan rehellisesti jokaiseen kysymäämme kysymykseen.

Annoinkin teille mahdollisuuden Instagram stories -puolella (löydätte minut nimimerkillä @charandthecity ja Pentikin reissun tarinat löydätte profiilistani Pentik-pallukan alta) esittää minulle kysymyksiä Posion matkaani liittyen, ja koska kysyitte niin hyviä asioita, ajattelin vastata muutamaan koostetusti täällä bloginkin puolella:

Olitteko ainoat vieraat matkalla?

Kyllä, tai sattumalta samaa aikaa oli Pentikin japanilaiset yhteistyökumppanit myös Posiolla, mutta muuten matkasimme Monan kanssa kahdestaan – ja saimme ihanasti viettää laatuaikaa Anun ja hänen perheensä kanssa.

Voisivatkohan he myydä Pentikin ikinä pois? …se olisi sääli…

Tästä puhuimme pitkään Anun kanssa ja vastaus on, että EI. Heille ei ole ikinä tullut hyvässä tai huonossa hetkessä mieleenkään, että voisivat myydän Pentikin pois. Tarkoitus on vahvasti pitää Pentik jatkossakin perheyrityksenä.

Mitkä kaikki Pentikin tuotteet valmistetaan Suomessa?

Pentikin tuotteista valmistetaan Suomessa kaikki keramiikka, osa kynttilöistä (näissä merkintä Käsintehty Posiolla), osa servieteistä, heijastimet, postikortit sekä herkut kuten kahvit, teet, marmeladit, fudget, pikkuleivät, mehut sekä glögit. Pentikillähän on oma tehdas täällä Posiolla, mihin pääsettekin seuraavaksi kauttani tutustumaan.

Yöttömän yön saunailta Ukontalolla

Rupateltuamme iltamyöhään asti, oli sauna vihdoinkin lämmennyt. Ja hämmennystä meille kaupunkilaisille aiheutti se, että ulkosalla paistoi vielä aurinko! Siis ilta yhdentoista maissa. Lämmiteltyämme hetken saunassa, kipittelimme alas monet kymmenet rappuset ja pulahdimme veteen laiturin nokasta. Tuo yöttömän yön uintiretki on yksi niistä hetkistä, jotka tulen muistamaan aina. Istuimme pitkään ylhäällä Ukontalolla Monan kanssa ja juttelimme Anun kertomuksista inspiroituneena niin yrittäjyydestä, ystävyydestä kuin perhe-elämästä. Uskaltamisesta ja jaksamisesta. Peloista ja onnistumisista. On onni, että sain jakaa tämän ainutlaatuisen kokemuksen Pentikiin liittyen hyvän ystäväni kanssa.

Ainutlaatuinen oli myös yöpyminen Ukontalolla, jossa jokaisessa huoneessa oli oma tunnelmansa, ja Anun tyttärentyttären Iiris Pentikäisen maalaamia taideteoksia. Emme malttaneet edes aamulla nukkua pitkään, vaan heräsimme kukonlaulun aikaan, ja suuntasimme aamukahville alas laiturinnokkaan, muiden vielä nukkuessa talolla. Halusimme ottaa kokemuksesta kaiken irti ja nauttia järvimaisemista vielä hetken aikaa, ennenkuin edessä oli matka itse Pentik-mäelle.

Pentik-mäki – keramiikkatehdas, tehtaanmyymälä & taidegalleria

Jos jotain osasin odottaa tältä matkalta, oli se vierailua Pentikin keramiikkatehtaalla, tehtaanmyymälällä ja Anu Pentik -taidegalleriassa. Olen nuoruudessa käynyt taidekoulun lisäksi vapaa-ajallani kaiken maailman keramiikkakursseja, ja en kestä miten kova kaipuu tuli laittaa kädet saveen pitkästä aikaa. Ja jos mietitte miten tehtaassa tulee innostus tehdä käsitöitä, niin paljon Pentikin astioista viimeistellään vieläkin käsin, kuten erilaiset kohokuvioinnit tai koristelut sabluunan avulla (kurkista videoklipit tehtaalta Instagramistani Pentik-pallukan alta @charandthecity -profiilistani). Keramiikkatehtaalla soi taustalla musiikki, nauru kuului puheensorinan läpi ja kaikki moikkailivat iloisesti. Sama tunnelma oli myös läsnä, kun ennen Posion matkaani vierailin Pentikin Punavuoren toimistolla, jossa pääsin tutustumaan mm. suunnittelijoiden luonnoksiin. Jos se oli jo silmiä avaava vierailu, niin onneksi päätin lähteä Punavuoresta Posiolle, sillä se avasi silmäni ihan uudella tavalla, Pentikille.

Pentikin keramiikkatehdas on myös ainutlaatuinen siten, että että se on maailman pohjoisin ja sijaitsee Napapiirin tuntumassa. Siellä työskentelee tällä hetkellä noin 35 henkilöä (myös meille illallista kokkaillut herrasmies!) ja vuodessa tehtaalla valmistuu 300 000 keramiikkaesinettä. En voi muuta, kuin nostaa hattua. Ethän Pentik ikinä muutu. Kehity toki, mutta älä muutu perheyrityksestä miksikään. Kun jatkossa katan pöytäni Pentikin astioilla, tulen aina muistamaan, mistä ne ovat peräisin. Posiolta. Ja ehkä jopa, että kuka maalasi sen oman lautaseni, käsin.

Kiitos kaikille matkani aikani kohtaamille henkilöille, ja erityisesti totta kai Anulle – teitte matkastamme ikimuistoisen!

Lue myös nämä postaukset Pentikistä:

Juhannustunnelmaa saunatuvalla – Valkoinen harmaja -blogi
Minun näköinen elämä – Salamatkustaja-blogi

Kuvat: Mona Visuri

Blogiyhteistyö - Bloggsamarbete / Sisustus - Inredning