En voi sille mitään, että tätä postausta kirjoittaessa, päässäni soi repeatilla Tomas Ledinin En dag på stranden. Ja se jos jotain tarkoittaa, että kesä on virallisesti alkanut! Ja mistä kesähelteestä olemmekaan saaneet nauttia tänä viikonloppuna. Itse vietin sen ystävieni ja pienten kummipoikieni kanssa Lauttasaaren suunalla. Koska meri kimalsi, aurinko paistoi ja viereiset kalliot olivat tyhjillään, kipaisimme lähikaupan kautta ja suuntasimme merelliselle piknikille. Ihan paras paikkavalinta pienelle pojalle, joka ei saanut tarpeekseen tuijotellessa ohi kiitäviä veneitä. Ja jos kysyisi, mikä on minun sielunmaisemani, olisi se tämä; rantakalliot, meri ja veneet. Muuta ei oikeastaan tarvitakaan.

Jag vandrade jämns med vattnet
Njöt av varje andetag
Det var den bästa stunden på dygnet
Hela sommaren låg stilla
Jag såg ut över havet
Kisade med ögonen
Det verkar bli en fin dag idag

Ja tämä on se mitä haluan tänä kesänä tehdä – spontaaneja kesähetkiä, niin lähikallioilla kuin kauempanakin. Minulla ei ole muuttuneiden elämäntilanteiden takia oikeastaan mitään kesälomasuunnitelmia, ja viime kesästä oppineena, voi se olla hyväkin asia. Sillä kun mitään ei ole lyöty lukkoon, on k a i k k i mahdollista. Tämän takia perustimme ystäväporukalla Sommaren i city -whatsapp-ryhmän, jossa voi huudella niin piknik, afterwork, jäätelö, terassi kuin vaikka kesäviikonloppuseuraa. Sen tiedän, että en malta odottaa mitä tämä kesä tuo tullessaan!

Det blir en dag på stranden
Morgnarna drar förbi
Vi sjunker ner i sanden
Låter dagen få bli som den blir
Det kanske blir en lunch i skuggan
En siesta, vad vet jag?
Det blir säkert ändrade planer
Hur som helst, det blir nog bra

Arkielämä - Vardagslivet