Vaikka tuntuu, että en saa täällä blogin puolella nyt mitään viisasta sanottua, kun elämä on hieman ylösalaisin tällä hetkellä, niin ajattelin, että voisin kuitenkin purkaa jotain tänne bloginkin puolella. Vaikka tuntuu, ettei postauksella tule olemaan päätä tai häntää. Täällä kotona taustalla on muuttomyynnin ja kaappien läpikäynnin aiheuttama tavarakaaos, päässä pyörii sadat eri asuntoilmoitukset, -meilit ja -viestit, joita olen saanut tällä viikolla, pieni pää on pyörällä valikoiduissa asuntonäytöissä käymisestä, ja päällimmäisenä on epätietoisuus siitä missä sitä oikein tulee jatkossa asumaan.

Viime vuosina elämässä on tapahtunut sen verran muutoksia; vakituisesta työsuhteesta yrittäjäksi ja parisuhteesta taas takaisin sinkuksi, sekä kaikki muu vielä enemmän henkilökohtaiset asiat, mitkä ovat jääneet blogin puolella kertomatta, että tuntuu, että tämä meidän Töölön koti ja täältä löytyvä kämppis on ollut miltei se ainut pysyvä piste elämässäni. Mutta ei enää. Ja se tuntuu todella haikealta. Vaikka vuokralla ja vielä yhdessä ystävän kanssa asuessa tietää, että ratkaisu on väliaikainen, niin jotenkin olen tähän ratkaisuun jo kuluneen kolmen vuoden aikana tottunut… Ehkä enemmän kuin ymmärsin, ennen kuin irtisanomisilmoitus meiliini kilahti.

Omassa elämässäni elämänmuutoksilla on tapana tulla lumivyöryefektin lailla, hieman kaikki peräkanaa tai pahimmillaan kaikki yhtä aikaa, joten ei tämä viime vuosikaan ole ollut mikään poikkeus elämänmuutoksineen. Mutta jos mitään ei ole kiveen hakattu, on kaikki mahdollista. Joten ehkä pian pääsen jo kertomaan teille uutisia uudesta kodistani – ja siitä uusi vaihe elämässäni taas alkaa. Mutta nyt takaisin muuttokaaoksen äärelle ja päivittelemään @char2ndhand muuttomyyntitiliäni – huomenna tulee taas uutta myytävää! Vihdoinkin! Jos ei elämä taas heitä jotain kärrynpyörää kohdallani.

Kuvat: Magicpoks

Arkielämä - Vardagslivet