Tänään on julkaistu uusin podcast, jossa olen taas mukana vierailevana tähtenä. Kuuntelitteko jo viime jatkon Päivätyöstä yrittäjäksi, jossa keskustelimme uraa, päivätyötä ja bloggaamista koskevista asioista. Lupailimme silloin että jatkoa olisi luvassa jopa yhteensä neljän jakon verran, ja mikä sen sopivampi aihe tämänviikkoiselle podcastille kuin SUURI hää-podcast? Emme varmasti olleet ainoita, jotka eilen pistivät oikean hääkatsomon pysyyn ja kyyneleet silmissä seurasivat Meghanin ja Harryn real life fairytail -häitä, eihän?
Hääjaksomme tosin käsittelee royal weddingin sijaan enemmänkin meidän omia ajatuksia ja tunteita koskien häitä. Monet sanovat minusta, että ulkoapäin luulisi, että olisin sitä tyyppiä joka unelmoi oikeista prinsessahäistä (niinkuin Pinterest perfect, kuten meidän hääfiilistelybrunssi Amsterdamilaisen talon kattoterassilla kukkineen kaikkineen), mutta asia on oikeastaan aika lailla päinvastoin. Kuuntele SUURI hää-podcastista minkälaisista häistä oikein unelmoin – vain unelmoinko?
Podcastissa Sohvi myös kertoo heidän unelmiensa hääpäivästään New Yorkissa – mitä hän tekisi nyt toisin, jos saisi valita – vai menikö kaikki täydellisesti? Ja mitkä olivat syyt ulkomailla vietettyihin kahdenkeskeisiin häihin? Koska hääaihe on varmasti monelle tavalla jos toisella tärkeä, olisi mielenkiintoista kuulla teidän hääunelmistanne – tai jos olette jo naimisissa, niin miten te juhlitte häitänne? Unelmoitteko intiimeista pienistä häistä vai haluatteko kaikki läheisenne mukaan juhlintoihin?
Onnea vielä tätäkin kautta meidän ystäväpariskunnalle, joka Damin matkani aikana asteli salaa naimisiin – olimme NIIN onnellisia puolestanne kun saimme We said Yes -kuvaviestinne, että emme tienneet miten päin olla. Grattis så så massor!
Vieraana Avec Sofién SUURI hää-podcastissa ← klikkaa ja kuuntele, vaikka matkan päällä!
Osa kuvista: Avec Sofié
Kuuntelin eilen teidän hää-podcastinne ja jo aiemmin sen ensimmäisen, jossa puhuttiin päivätyöstä ja blogista. Tykkäsin kovasti molemmista enkä malta odottaa jatkoa! 🙂
Minä menin pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa naimisiin maistraatissa, sillä emme kumpikaan kuulu kirkkoon. Oma hääpukuni oli pitkä, punainen yksinkertainen mekko. Häitämme juhlittiin vanhempieni luona ihan läheisten kesken. Tosin pelkästään niitä läheisiä (molempien vanhemmat ja sisarukset) oli yli 20 henkilöä. Jatkot pidettiin rennosti miehen vanhempien mökillä, ja kaikilla oli hauskaa.
Olimme naimisiin mennessämme 30 vuotta täyttäneitä. Ehkä nuorempana olisi voinut taipua mahdollisesti ulkopuolelta tuleviin paineisiin, mutta me halusimme ja saimme pitää oman näköisemme häät.
Eikä – ihana kuulla 🙂 Näitä podcasteja on ollut sen verran hauska nauhoittaa, että mielelläni tekisin niitä lisääkin. Niin erilaista kuin blogin päivitys!
Oi, teidän häänne kuulostavat oikein ihanilta ja juurikin omannäköisiltä! <3 Ihan mahtavaa, että teitte juuri oman mielenne mukaan.
Me tehdään varmaan Sohvit ja Laurat. Mieheni inhoaa isoja juhlia ja esillä oloa, joten kahdenkeskeiset häät jossain muualla olisivat meitä varten.
Toki olisi ihanaa, jos voitaisiin pitää lähimmille ihmisille hyvät juhlat.
Mutta päädyttiin mihin tahansa yksi on varmaa, haluaisin sellaiset kreisit, erillaiset hääkuvat, joissa olisi pilkettä silmäkulmassa. Eikä tosiaankaan mitään pönötystä.
Ihana podcast. <3
Minäkin haluisin tehdä Sohvit ja Laurat, sitten kun sellainen aika koittaa 🙂 Saa nähdä mitä sitten tuleva puoliso on mieltä. Ja samaa mietin minäkin, että itse vihkiminen voisi olla kahdenkeskeinen ja sitten ehkä erilliset juhlat juurikin lähimmille, kuten brunssi tai vaikka illallinen!
Ja kiitos, kiva jos tykkäsit 🙂
Olipa hauska podcastin aihe ja tosi mielenkiintoista kuunnella. Ja olisin kyllä veikannut ihan toisenlaiseksi Charin unelmahäitä.
Kehitysehdotuksena seuraaviin jaksoihin. Vaikka tarkoitus on että höpöttelette kuin ystävät normikeskustelussa keskenään, niin päällekkäin puhuminen puurouttaa keskustelun ja se mitä normaalisti tekee kun toinen puhuu, niin sanoo huomaamatta “hmm” ja nyökyttelee, niin siitä kannattaa yrittää päästä eroon. Eli kaveri joka ei puhu, niin nyökyttelee vieressä ilman ääntä. Näin lähetyksestä tulee selkeämpi ja puhe ei puuroudu.
Eikä! Miltei kaikki jotka eivät ole kanssani keskustelleet aiheesta luulevat tosiaan, että olen sitä tyyppiä joka haluaisi suuret prinsessahäät – ja yleensä hämmennys on aikamoinen kun heitän rennon “lounastauolla maistraattiin” -kommenttini 😀
Ja hei kiitos palautteestasi, otetaan ehdottomasti huomioon. Meillä on tässä vaikka kuinka paljon kehiteltävää vielä – itse huomaan käyttäväni jatkuvasti sanoja kuten “niinkuin”, mikä kuulostaa aivan kamalalta!