Kuukausi Thaimaassa on tullut täyteen – ja pakko sanoa, että matkan loppusuoralla ollessani alkoi peruspositiivinen mieleni hieman rakoilla. Matkaväsymystä, tai jotain. Ainakin mielessä pyöri kasa varmasti epäsuosittuja mielipiteitä, jotka ajattelin tässä lähes 11 tunnin lentomatkani aikana kirjata alas ja siten päästää ulos. Pahinta mielestäni on se, että pitää asioita sisällään ja antaa ärsymyksen kasvaa. Joten tässä ne tulevat, epsuositut mielipiteeni tästä matkasta:
En jaksa enää pukeutua bikineihin
En olisi aikaisemmin voinut kuvitellakaan, että tällaiseen asiaan voi kyllästyä. Mutta, kun on viettänyt 30 päivää, jolloin joka aamu on pukenut ylleen samaiset bikinit, ei ehkä ihme, että alkaa kyllästyttämään. Ja miksi bikinit? Koska lämpötila oli poikkeuksetta +30 astetta, välillä lähemmin +35, joten siitä selvisi vain pulahtamalla altaaseen (merivesi oli miltei KUUMAA, eli se ei auttanut!) heti kun mahdollista. Ja koska kokoajan oli kosteudesta nihkeää ja (aurinko)rasvaista, oli mukavinta olla biksuissa, sillä varsikin valkoisissa vaatteissa kaikenmaailman rasvat näkyivät…
En jaksa enää +35 aurinkoisia päiviä
Joka päivä oli paahteinen – kuukauden aikana sattui vain kaksi sadepäivää, josta toisen vietimme autossa. Loput olivat tosiaan lähes + 35, aurinkoa ja ohutta pilvipeitettä. Heti kun astui ulos ilmastoidusta tilasta, valui naama sanamukaisesti pois kasvoilta : D Auringossa ei mitenkään jaksanut olla, vaan varjo, vesi ja ilmastointi oli must. Ja olo oli jatkuvasti nihkeä, hikinen ja yleisesti kuumuudesta väsähtynyt. Eniten ehkä juurikin se olo, minkä jatkuva kuumuus ja ei ilmastoidut tilat saivat aikaiseksi.
En jaksa enää syödä thairuokaa
Kun matkamme alussa talonaapurimme suosittelivat meille ravintoloita, ja mainitsivat pari paikkaa jos meitä alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää thairuoka, naureskelin että no EI todellakaan! No, kuinkas kävikään. Loppumatkasta tuli kaikenmaailman fried riceit ja noodelit korvista ulos. Miten kovasti kaipaankaan j o t a i n muuta kuin thairuokaa. Ja ruoan vielä ymmärrän, mutta loppumatkasta edes tuoreista hedelmistä (kookos, ananas tai vesimeloni) tehdyt juomat eivät innostaneet. Say what?
En jaksa enää säätää tuktukien kanssa
Kun asuu sivilisaatiosta hieman erillään, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tilailla tuktukeja, minne tahansa halusikaan mennä. Ja koska oli thainumero, josta ei pystynyt soittamaan, tuli tuktuk-kuskien kanssa aina säätää mistä noutaisivat ja milloin. Paikasta a paikkaan b siirtyminen, varsinkin porukalla ja vauvojen kera, alkoi kyllä ketuttamaan. Miten ihanaa onkaan voida kävellä hetkessä Töölöstä keskustaan ja vaan yksin hypätä ratikkaan, jos siltä tuntuu!
En jaksa enää matkustaa lapsien/lapsiperheiden kanssa
Vaikka Ajatuksia vauvojen kanssa matkustelusta, kun itse on lapseton -postauksessa olin vielä myönteinen lasten ja lapsiperheiden kanssa matkustamiseen, alkoi viikolla 3 vauva-arjen yliannostus näkyä. Olin matkalla, missä sain kaikki lasten kanssa matkustamisen ns. haittapuolet, mutta ei sitä iloa, että joku matkalla olevista lapsista olisi ollut omani. Jos jotain odotin kotiinpaluulta, oli se (pelkästään) aikuisten seurassa vietettyä aikaa ja eniten kaikkea keskusteluita, jotka eivät olisi lapsiaiheisia (milloin joku on nukkunut/syönyt/kakannut, tai koska alkanut konttaamaa, milloin saanut hampaita, kasvanut ulos koosta mikälie).
Ihana olla kotona taas!
U says
Tuo viimeinen kohta niiiin osui ja upposi muhun! Välillä olen blogisi kautta ollut kateellinen siitä, miten olet niin innoissasi mukana kummilapsiesi elämässä. Itsekin lapsettomana 30+-naisena tykkään kyllä sylitellä ja leikkiä lähipiirin lasten kanssa, mutta pidemmän päälle muiden lapset ovat aina muiden lapsia… Ja vaikka äitien välisissä keskusteluissa on alussa uutuuden viehätystä, ei niitäkään jaksa loputtomiin kuunnella, kun oma elämä on eri vaiheessa.
charandthecity says
Ymmärrän täysin mitä kirjoitat. Muiden lapset ovat juurikin muiden lapsia, vaikka niistä kuinka hirvittävän, valtavan, älyttömän paljon tykkäisikin. Mutta, niin kauan kun elämäntilanteet ovat erilaisia, niin sitten ne vain ovat, eikä siinä mitään. Olen enemmän kuin innoissani mukana kummilasteni ja muidenkin ystävieni lasten elämässä, mutta kuukauden pituisella matkalla tulee rajansa vastaan kullakin – ja se on mielestäni vain ja ainoastaan inhimillistä. 🙂 <3
Justus says
Yllätit tällä rehellisyydellä, kiitos!
Tarja says
Ihania mielipiteitä ja niin ymmärrettäviä! 🙂 Etenkin tuo viimeinen kohta. Ei niistä omista lapsistakaan jaksa koko ajan keskustella, mutta onhan se tosi, että omiinsa suhtautuu eri mielenkiinnolla kuin toisten lapsiin 🙂 Nyt olen elämänvaiheessa, jossa omat lapset ovat koululaisia ja joillain tuttavilla on pieniä vauvoja… En oikein jaksa enää innostua keskustelemaan kovin pitkään synnytyksistä ja vauva-arjesta. Niin se vain on, että elämäntilanteet vaihtelevat ja sitä myötä se paras vertaistukiryhmäkin saattaa hiukan vaihdella! Inhimillistä ja erittäin ymmärrettävää!
charandthecity says
Niinhän se tosiaan on, että elämäntilanteet vaihtelevat ja siten myös vertaistukiryhmät. Vaikeaa on se aika, kun vielä ei ole valmis luopumaan vanhasta löytääkseen uutta, joka sopisi omaan elämäntilanteensa paremmin, mutta kaikki aikanaan 🙂
Hanna says
No huhuh. Kylläpä oli mielipiteitä. Varmaan moni olisi vaihtanut osia kanssasi ja lähtenyt täältä hiivatin koleasta Suomesta kuukaudeksi lämpimään. Kiva kun olit rehellinen, tosiaankin eri elämäntilanteissa oleminen on haasteellista mutta tuskin jouduitte olemaan yksiössä koko ajan. Jotenkin jäi “ikävä” maku tekstistäsi. Kun paljon saa niin mikään ei tunnu miltään-vaikutelma. Rehellisyydestäsi 10+.
charandthecity says
Ikävä kuulla jos tekstistäni jäi ikävä maku – mutta kuten otsikko kertoikin, olivat nämä tiedostetusti epäsuosittuja mielipiteitä. Juuri sellaisia, joita ei saisi ääneen sanoa. Vaikka olisi maailman paras työ, ihanimmat lapset tai upein lomamatka, voi jokin pieni asia joskus kuitenkin väsymyksissään ärsyttää – eikä se tarkoita, ettei niitä asioita arvostaisi, vaan sitä että on inhimillinen. Eikö niin?
Viikon päästä minulla voi hyvinkin olla ikävä hiekkarantoja, auringopaahdetta ja pieniä matkakavereitani, mutta on vain aivan IHANA olla yksin kotosalla Helsingissä 🙂 Matka ja kokemus oli ihan mieletön, ja olen siitä enemmän kuin kiitollinen, joten sitä en halua, että tässä ymmärretään väärin.
Ja kiitos sinullekin rehellisyydestäsi! 10+ kommentista.
Veronica Grönvall says
Hyvä postaus! Pystyin samaistumaan kun matkaoppaana asunut jopa 7kk auringon alla putkeen niin kieltämättä alkaa ruoka ja lämpö tulla korvista ulos hahah!
charandthecity says
Haha, no ennen tätä en olisi moista voinut kuvitellakaan 😀 Mutta oh, 7 kuukauteen verrattuna tämä 1 kk ei ole mitään!
xri says
Kyllä sulla on rankkaa.
charandthecity says
Hei Xri,
Ei hätää, ei minulla ole (oikeasti varsinkaan) rankkaa. Toivon, ettei postausta otettaisi liian vakavissaan. Kerroin vaan muutaman epäsuostun mielipiteen, sillä eihän sitä saisi aurinkolomailu ikinä kyllästyttää. Tai jos kyllästyttääkin, niin eihän sitä saisi ääneen sanoa. Matka oli aivan ihana, mutta juuri nyt olen iloinen, että olen takaisin arkielämässäni Suomessa 🙂
Ja heh, voi olla, että palaan viikon parin päästä lukemaan tätä postausta ja mietin samoin kuin sinä 😀 Että voikun olisin takaisin paratiisirannalla ja että mitä ihmettä oikein valitin!?
Susa says
Tää oli niin hauska! ? Ja ennen kaikkea rehellinen! Mua alkaa yleensä jo kahden viikon matkalla ottaa aivoon ne vielä aamullakin märät bikinit, joka ilta kosteisiin lakanoihin kömpiminen, naaman valuminen ja etenkin se ruoka! Itsellä on lapsia ja rakastan heitä yli kaiken, mutta kyllä mua rehellisesti alkaa muitten muksut pidemmän päälle korpeamaan (ja kyllä, joskus ne omatkin ?) Varmaan osasit odottaakin noita ”kyllä sulla on rankkaa” kommentteja, mutta niin se vaan on ettei se elämä sen kummempaa missään muuallakaan ole. Vähän pilkettä silmäkulmaan ja huumorin kautta ?
charandthecity says
Hyvä jos joku näkee tästä humoristisen puolen 😀 ja osaa lukea pilke silmäkulmassaan. Ja kyllä, osasin odottaa. Ovathan nämä niitä epäsuosittuja mielipiteitä!
Jessica Teljänneito says
Haha, håller SÅ med! 😀 Skulle gärna se att min nästa resa vore en romantisk resa på tumis men istället blir det att resa helt ensam med baby. Just nu orkar jag inte ens tänka på det! Å vet du, du är nog helt otrolig som orkade stå ut med oss <3
charandthecity says
😀 ja tror vi tog ut ALLT av resan som vi bara kunde, och njöt på fullt i stunderna. Men visst är det skönt att vara hemma! Och ja, man behöver variation – snaaart är ni på er tumisresa, som ni SÅ förtjänat! Föräldrarna på vift 🙂
Och jag tycker att vi ALLA var otroliga som stod så bra ut med varann 24/7 i samma hus! Det skulle inte vem som helst klara av 🙂 Det berättar nog mycket om vår fina vänskap.
Jessica Teljänneito says
Blev ju lite tårögd här nu. Det berättar verkligen något om vår vänskap. <3
Å jo du, tumisresa är så förtjänat! 😀
charandthecity says
Ja, det gör det! <3 🙂
Susa says
Toivottavasti tämä oli kieli poskessa kirjoitettu postaus 🙂 Rehellisyys on hyvästä, mutta jotenkin tässä kontekstissa ( ymmärsin, että reissu oli saatu tms) kuulostaa jotenkin mauttomalta valitukselta. Ja niinkuin joku tuossa aiemmin kommentoikin, että huono maku jäi. Mä tykkään lukea blogiasi, pidän sen visuaalisuudesta, kuvista ja joskus ehkä vähän höttöisistäkin aiheista, mutta nämä ensimmäisen maailman ongelmat ei nyt oikein uponneet.
charandthecity says
Hei Susa,
Ei kovin vakavissaan kirjoitettu – pari päivää vesisadetta Suomessa niin olen varmasti enemmän kuin innokas taas levittämään aurinkorasvaa. Ja tiedän, epäsuosittuja mielipiteitä joita ei saisi sanoa ääneen, edes hetkellisessä matkaväsymyksessä… Kuten kaikista muista postauksistani tuleekin pelkästään positiiviseen perussävyyni esille: matka oli aivan mahtava, kerran elämässä elämys! Mutta, ihana tulla sen jälkeen kotiin 🙂
Susa says
Niin arvelinkin. Tämä ei ollut yhtään sun tyylinen kirjoitus. Ja tokihan epsuositut mielipiteet pitää tuoda esille..tähän vaan jotenkin sattuu se vanha sanonta, että lahjahevosen suuhun ei saa katsoa.
Havfruen says
Kiva kun kirjoitat joskus hieman särmikkäämmin. Muutenhan blogistasi tulisi täysin “hampaaton” esitys. Silloin tällöin tulee myös sinun hurtti huumorisi esille, tykkään.
Hyvää kevättä koti-Suomeen.
Mari says
Jotkut asiat on hyvä pitää ihan itsellään, varsinkin tuo viimeinen, ei varmasti tunnu kivalta ystävistäsi, vaikka kuinka kieli poskessa kirjoitat. Minulle jäi epäselväksi, että mikä tämän matkan tarkoitus oli, miten somessa.com hyötyy yhteistyöstä, joka on kuukauden verran harvaan tahtiin postattuja keskenään täysin samanlaisia kuvia samasta rannasta, samoista hedelmistä ja smoothieista ym. Miten Thaimaa edes liittyy tähän koko hommaan, tässähän ei tullut yhden yhtä kunnollista matkavinkkiä, kyllä kai jokainen Hua Hinissä käynyt osaa rantabaariin tallustaa.
charandthecity says
Hei Mari,
Voi, ystävieni kanssa juurikin ollaan keskusteltu siitä, että moni muu kuin minä ei lapsettomana edes lapsiperhematkoille lähtisi mukaan. Varsinkaan näin pitkälle ja intensiiviselle! Ettei ole ihme jos tämä kummitäti tarvitsee hieman lapsivapaata aikaa tämän jälkeen. Kotosalla arjessa on helpompi jättäytyä pois ns. mammatreffeiltä, mutta matkassa se oli hieman hankalempaa.
Ja ah, ei ihme jos täällä blogin puolella ei ole auennut, sillä blogini ei liity somessa.com yhteistyöhön, vaan yhteistyö on pelkästään Instagramin puolella, eli tänne blogiini olen vain kirjoitellut omia matkakuulumisia Hua Hinissä 🙂
Eli kannattaa yhteistyön osalta kurkistaa Instagramin puolelle ja selata myös menneitä Instagram storyjani Thaimaa-kansiosta, mutta tässä pähkinänkuoressa, mitä olemme Instagramissa tuoneet esille: somessa.com siis yhdistää vaikuttajat (bloggaajat, instaajat, tubettajat, snäppääjä) sekä yritykset. Sivusto on vastikään auennut ja vaikuttajien ennakkorekisteröinti on parhaillaan käynnissä – kannattaa siis luoda jo nyt profiili, sillä ensimmäiset kaupalliset yhteistyöt alkavat ihan pian! Jos taas edustaa yritystä, niin yritysten pilotointiin voi myös hakea mukaan. Lisää tietoa löytyy täältä: https://www.somessa.com/
Mari says
Kiitos kun vastasit, mutta ei tuo valitettavasti selventänyt asiaa enkä ole instastakaan saanut tämän enempää tietoa. Siis että miten tämä Thaimaan matka liittyi somessa.comiin. Ymmärrän jos et halua tässä blogissa asiaa selittää, mutta luulen, että en ole ainoa, joka miettii, että kuka tästä yhteistyöstä hyötyy ja mikä oli tämän Thaimaan kuukauden merkitys yhteistyöasioissa.
charandthecity says
Thaimaa ei sinänsä liittynyt yhteistyöhön mitenkään olennaisesti – yhteistyön olisi voinut toteuttaa mistä päin maailmaa tahansa – nyt saimme mahdollisuuden #somesurffailla Thaimaan maisemista ja kertoa somessa.comista sieltä käsin. 🙂
Kitta says
Ymmärrän sinua! Asuin itse pari vuotta perheen kanssa ulkomailla, paikassa jossa aurinko paistoi lähes aina. Kuumuus, ilmastoimattomat rakennukset, toisaalta myös jääkaapeiksi ilmastoidut rakennukset, jatkuva aurinkorasvan levitys ja huolehtiminen, ettei lapset vain kärähdä auringossa. Se oli loppupelissä niin syvältä! Vihasin sitä aurinkorasvan tunnetta iholla ja jatkuvaa hikoilua ulkona. Nykyisin en kaipaa hellettä yhtään, keskiverto lämpö on ihan riittävä ja saa olla pilvistäkin, mun elämä tai loma ei niillä piloille mene.
Ja tuo lapsi kommentti, ymmärrän senkin. Omat on aina omat, mutta saisin halvauksen jao pitäisi muiden lapsia katsella ja kuunnella kuukaudenkin. Mahtava, rehellinen postaus.
charandthecity says
Hei Kitta,
Meitä on tosiaan moneksi ja onneksi viihdymme erilaisissa paikoissa – itse arvostan viileän keväistä Helsinkiä NIIN paljon enemmän nyt kun olen viettänyt kuukauden paahtavassa ympäristössä. Paratiisirannat ja aurinko ovat tottakai myös aivan ihania (ja varmasti pian unelmoin seuraavasta matkasta), mutta en itse haluaisi ihan niin kuumassa paikassa esim. asua, kun taas joku muu ei voisi miellyttävämpää asuinpaikkaa kuvitellakaan. Eli ymmärrän hyvin sinua 🙂
Ja lapsista, niin he ovat tosiaan aivan ihania, mutta matkailu on vain lasten kanssa erilaista – ja myös mamma(tai pappa)porukalla keskustelunaiheet erilaisia. Itse kun ei siinä lapsikuplassa ole, niin olo on aika lailla ulkopuolinen, jos jotain. Ja itse huomasin vaan kovasti kaipaavani seuraa, joka ei olisi siinä kuplassa.
Riikka says
Ihan mahtava postaus! Iso rispekti rehellisistä mielipiteistä. Ensin ihmiset valittaa kun blogit on niin siloteltuja ja sitten kun joku kirjoittaa sellaisia mielipiteitä mitä moni muukin kyllä mielessään miettii, ei sekään ole hyvä! Sun blogi erottuu muista edukseen nimenomaan rehellisellä otteella kirjoitetuilla jutuilla. Jatka samaa rataa 🙂
charandthecity says
Kiitos Riikka palautteestasi 🙂 Koskaan ei voi miellyttää kaikkia – ja välillä on myös vaikea kirjoittaa niin, että kaikki varmasti tietäisivät sävyn millä asiat esittää ja saisi muotoiltua asiat niin, että joku vaan ymmärrä asioita väärin. Nämä ei niin höttöiset postaukset aiheuttavat aina tunteita & mielipiteitä suuntaan jos toiseen, mutta olisihan se tylsää, jos kaikki olisi vain siloteltua pintaa.
Emma says
Huh, mietinkin jossain vaiheessa lukiessani näitä matkakuulumisia, että itse en välttämättä jaksaisi kuukautta olla matkalla niin, että maa ei vaihtuisi. Kun viikon lomankin jälkeen on ihana palata omaan kotiin. Mutta oli varmasti kiva ja erilainen kokemus. Ihania kuvia olet laittanut meille nähtäväksi. 🙂
charandthecity says
Oli kyllä aivan mieletön, kerran elämässä kokemus – ja jos olisi mahdollisuus lähteä uudelleen, lähtisin ehdottomasti! 🙂 Tosin seuraavan kerran pidemmälle matkalle olisi saada joku omassa elämäntilanteessa oleva mukaan – tai kaikista mieluiten se oma puoliso.
Ja itsekin rakastan kun maisemat vaihtuu, tosin tässä oli se hyvä puoli, ettei ollut kokoajan sitä kiireen tunnetta, että pitäisi päivissä tai viikossa nähdä ja kokea kaikki. Uskon, että varsinkin kun oli pienet matkassa mukana, niin tämä paikallaan olo oli vain hyväksi!
Eve / Queen of Everything says
Tosi hyvä postaus, juuri tällaisista mä tykkään 🙂 Tämä herätti mielenkiinnon selailla blogiasi enemmänkin, koska juuri tämän tyyppiset henkilökohtaiset “avautumiset” kiinnostaa mua blogeissa.
Mielenkiintoista oli lukea kommentteja ja sitä kuinka tästä eivät kaikki kuitenkaan tykänneet ja tuntui herättävän jopa närkästystä. Sinänsä hassua ja outoa, sillä jo pitkään ihmiset ovat antaneet palautetta blogimaailmasta että kaikenlainen pintaliito ja kauniit kuvat ja aina sellainen happyhappyjoyjoy meininki kyllästyttää, ja sitten kun sitä antaa mitä pyydetään niin sekään ei oo hyvä. Noh, niin kuin sanonta kuuluu: Kun yhdelle kumartaa niin toiselle pyllistää 🙂
charandthecity says
Lupaan jatkossakin avautua enemmän, mutta pakko varottaa, että perusluonteeni on positiivinen, joten eniten blogissani on happyhappyjoyjoy-meininkiä, vaan koska yleensä pyrin näkemään asioissa sen positiivisen puolen – tai kultareunauksen (mitä tästä postauksesta tosin ei ehkä uskoisi 😀 ). Välillä kuitenkin on ihana sukeltaa joko syvemmälle johonkin aiheeseen, tai sitten kuten nyt, päästää vähän höyryjä.
Ja totta, täällä tulen kumartamaan ja pyllistämään jatkossakin 🙂
Mrs.S says
Voin todellakin samastua tähän postaukseen!? Kyse ei todellakaan ole siitä, ettetkö olisi kiitollinen siitä once-in-a-lifetime kokemuksesta, jonka sait – teillä oli varmasti aivan ihana kuukausi! Jokaiselle meistä tulee ärsytyksen tunteita, vaikka olisi kuinka kaikki hyvin, mutta on eri asia, millaisiin mittasuhteisiin ne tunteensa asettaa. Ja ihan varmasti alkoi jo riepoa thairuoat jne, kun kuukauden niitä vetää – itse pyysin aikoinaan äitiä tekemään mulle nakkikastiketta ekaksi ruoaksi, kun palasin Hong Kongista muutaman viikon reissulta?
Kiitos joka tapauksessa tästä postauksesta! Rehellisyyden nimissä me kaikki lukijat todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin oltaisi tunnettu kaikkia ihan samoja tunteita sinun tilanteessasi – harvapa vaan sitä tässä myöntää?
charandthecity says
Hehe, nakkikastike! Itse unelmoin ceasar-salaatista, vaikka se ei normaalisti kuulu mitenkään lemppareihini 😀
Ja kiitos palautteestasi – mukava kuulla, että jokin muu tunnustaa, että vaikka reissu olisikin ihana, voi matkaväsymys iskeä lopussa ja kaivata ihan vain niitä arkisia asioita. Kotiin ei ole aina kamala palata!
Ellla says
Mielestäni tosi hyvä postaus, ja ihmettelen, miten useat ottavat tällaisen niin tosissaan! 😀 Meitä on moneen junaan, ja kommenteista huomaa, että teksti ei aina aukea samalla tavalla kaikille.
Matkailu on ihanaa ja irtiottoa pitää päästä ottamaan, mutta hyvä puoli siinä on myös, että oppii arvostamaan omaa arkea vielä enemmän. Vaikka kuinka kivaa altaalla hengailu onkin, kaikelle on rajansa. Toivon jatkossakin tällaisia, pilke silmäkulmassa tehtyjä postauksia. 🙂
charandthecity says
Tekstin voi lukea monella eri tapaa, riippuu hieman lukijasta – jos itselläni olisi kamala matkakuume ja tilanne jossa en pääsisi matkaan, niin varmasti ottaisin tämänkaltaisen postauksen tosissani ja ärsyyntyisin. Luonnollinen reaktio. Mutta toivottavasti moni osaisi ottaa sen pilke silmäkulmassa – ja kaikella on tosiaan rajansa 🙂
Ja kiitos palautteesta – laitan tulemaan, seuraavan kerran kun mielessäni kuplii!
Liina says
Hauska ja raikas postaus! Jos otsikkona olisi ollut “Miksi on ihana palata takaisin Suomeen” niin nämä kommenttiosiossa esitetyt, mielestäni nolohkot kritiikkimussutukset eivät ehkä olisi nousseet pintaan. Meillä suomalaisilla on mainio kyky etsiä vikoja ja moitittavaa asiasta kuin asiasta ja näin laskea kanssaihmisten tunnelma yhteselle, apean harmaalle tasolle.
charandthecity says
Taidankin tehdä oman postauksen miksi mielestäni on aivan ihana palata Suomeen 🙂 Ei sillä, etteikö kuukausi Thaimaassa olisi ollut aivan mieletön, vaan siksi, että vihdoinkin arkielämäni on niin mukavaa, että ei ahdista laisinkaan palata lomilta kotiin. Se on ehkä suurin asia elämässäni tällä hetkellä.
plaadaau says
Just näin! Kaikkeen kyllästyy, kaikessa ja kaikkialla on myös huonoja puolia. Miksi ihmeessä niistä ei sais kirjoittaa? Vain kurjan Suomen kurjuudessa saa valittaa? ? Ite vietän talvet Bangkokissa ja ärsyttää, kun mitään negatiivista ei voisi ääneen lausua. Olenhan niin ”onnekas” ollessani jossain muualla kuin Suomessa. Kun esim. tammikuussa on välillä ollut alle kahdenkymmenen asteen lämpötiloja ja, jos niistä erehtyy valittelemaan, niin voi että! ” kuule meillä on täällä -20, mitä sä siellä valitat! “ Kuitenkin se +20 on lämpimässä asuvalle kammotavan kylmä keli. Elämä on subjektiivinen kokemus!
Lapsiperheiden seurassa lomailu ilman omia lapsia on ihan sissisuoritus! ?
charandthecity says
Haha 😀 Yllättävän hyvin ja mukavasti se kuitenkin meni, vaikka matkan lopussa tuntui, että vauva-arjesta saikin hieman yliannostuksen. Kuten kaikesta muustakin. Ehkä tämä postaus eniten kertoo siitä, että kerrankin on IHANAA tulla kotiin matkalta, sen sijaan, että kotiin- ja töihinpaluu ahdistaisi. Tämä on itselleni niin huikea tunne, että taidan kirjoittaa siitä ihan oman postauksensa…
Ja oh, Bangkokissa on varmasti aika erilaista asua! Itse kävin siellä nyt ensimmäistä kertaa ja tunteet ovat hieman ristiriitaiset. Bangkokin kuulumisia tuleekin seuraavaksi 🙂
Mintsu says
Kahden lapsen äitinä en voi kuin vain ihailla miten jaksoit lomailla itse lapsettomana näinkin pitkään ystäviesi kanssa kera vauvojen. Todellakin hatunnoston arvoinen asia! Minusta ei todellakaan olisi samaan. Toivottavasti ystäväsi ymmärtävät kuinka upea ystävä ja kummitäti olet, moni ei tuohon pystyisi tai lähtisi! <3
charandthecity says
Voi Mintsu – kiitos sanoistasi ja myös ymmärryksestä 🙂
Pakko kyllä heti alkuun sanoa, että vaikka loppumatkasta tulikin hieman yliannostusta, niin kuitenkin ystävieni vauvojen kanssa matkustelu on ollut kyllä aivan ihanaa ja yllättävänkin helppoa, pienet ovat kilteimpiä vauvoja ikinä. Mutta tuntuu, että kuukausi oli vain hieman pitkä aika viettää niin pitkälti vain lapsiperheiden seurassa. Varmasti yksinkertaisesti siksi, että itse vain olen eri elämäntilanteessa – joten kun kaikki pyörii vauvojen ympärillä, tulee itselle no…ulkopuolinen olo.
Karo says
Thaimaan postauksiasi ja kuviasi katsoessani yllätyin siitä, että ne olivat kaikki niin hyvin samanlaisia. Teitkö kuukauden reissun aikana yhtään päiväretkiä? Vierailitko temppeleissä tai nähtävyyksissä? Eksyitkö viidakkoon? Kävitkö snorklaamassa tai sukeltamassa? Kuukausi yhdessä paikassa ilman mitään sen kummempia retkiä tms. maisemanvaihtelua kyllä kyllästyttäisi minuakin ?
Minusta blogissa ei tarvitse aina olla positiivinen ja on kiva lukea myöskin asioista vähän pintaa syvemmältä. Kuitenkin itse olen sitä mieltä, että rehellisyydellä ja epäkohteliasuudella on eronsa. En kyllä matkantarjoajana taikka matkakumppaninasi olisi ilolla lukenut näitä kommenttejasi. Don’t bite the hand that feeds you ?
charandthecity says
Hei Karo,
Pienen vauvan/pienten vauvojen kanssa viidakkoseikkailut tai sukelluspäivät eivät oikein olisi toimineet, joten tämä oli enemmänkin rentoutumisloma, kuin aktiviteetti- ja seikkailuloma. Sellaisia vietän sitten enemmän kuin mielummin aikuisten seurassa – veneretkiä saaristoon, snorklauspäiviä, viidakkokävelyitä vesiputouksille…! 🙂 Kun matkassa on 7 ja 10 kk vauvat ja kohde on +35 ja paahteinen, menee matkailu hieman heidän ehdoillaan.
Hua Hin on tunnettu pitkälti rantakohteena, ja rantamaisemien lisäksi siellä on mahtavia ruokamarkkinoita (ai että söimme hyvin!) sekä toki shoppailumahdollisuuksia (en tosin ostanut mitään muuta kuin yhden aurinkohatun…), ja Bangkokissa taas muutaman päivän ollessamme kävimme temppeleillä (hieman haastavaa rattaiden kanssa, sillä joka puolella oli rappusia – mutta vuorottelimme) ja ihastelimme kaupunkia sen kattoterasseilta (sekin tosin oli haastavaa pienten kanssa, sillä vauvoja ei saa tuoda kaikkiin paikkoihin, joten tässäkin vuorottelimme) Kuten sanottua, vauvojen kanssa matkailu vaan on erilaista 🙂
Matka oli aivan mahtava kokemus, mutta Thaimaassa vaan ON todella kuumaa tähän vuodenaikaan. Kommentit vauvojen kanssa matkustelusta, niin ystäväni kyllä tietävät ne 🙂
Jenna says
Itsestäni ei olisi ikimaailmassa ollut samanlaiseen reissuun (vaikka lapset ovatkin söpöjä), joten en voi kuin kunnioituksella ihailla pitkää pinnaasi ja sopeutumiskykyäsi! Ja mielestäni kirjoittamasi tunteet hyvine perusteluineen ovat ennen kaikkea inhimillisiä. Suotakoon se sinulle!
charandthecity says
Kiitos Jenna 🙂
Paulina says
Ehkä vähä turha kommentti se viimeinen. Samaa mieltä kun muutama muu että ehkä olisi pitäny jättä kokonaan pois.
Ymmärrän kyllä pointin, mutta tuli mieleen vaan kaikki sun ystävät jonka kanssa olit reisussa tai on lapsia.
Sitä paitsi aina ei tarvitse olla yhdessä kun paita ja peppu. Voi käydi itse muualla ja vähä nähdä muuta kun sitä samaa rantaa- Thaimaassa löytyy varmaan paljon tekemistä. Minun mielestä tämä on ehkä enemmän sinun oma valinta, olisit voinut käydä muualla ja ehkä et viettää 24h samojen ihmisten kanssa. Jopa ilman lapsia voin kuvitella että menisi hermot, kaikki tarvii omaa aikaa.
charandthecity says
Hei Paulina,
Ehdottomasti oma valintani ja omaa aikaa tottakai otin, mutta mielestäni ei olisi ollut reilua jättää ystävääni yksin vauvansa kanssa tai olla pitkiä aikoja poissa kun ystäviämme tuli sinne asti meitä moikkaamaan. Tälle reissulle lähdettiin tällä kokoonpanolla ja tehtiin vauvaystävällinen matka. Snorklaamaan tai vaikka viidakkoseikkailulle ehtii hyvin mennä sitten vaikka toisella (aikuisten)reissulla, jos niin mieli tekee 🙂
Sara says
Minä arvostin rehellisyyttäsi ja olen iloinen, että painoit julkaisunappia. ?? Sanoisin tähän, että aika aikansa kutakin. Tottakai on kiva lähteä reissuun, mutta kyllä kuukauden jälkeen kuumuus alkaa taatusti kyllästyttää. Itselläni on kouluikäiset lapset enkä kyllä lähtisi vauvaperheen kanssa ainakaan kuukaudeksi reissuun. ?
Eli kiitos rehellisestä ja elämänmakuisesti postauksesta! Tämä totisesti herätti keskustelua, mikä ainakin asiallisella tasolla pysyessään on vain hyvä asia.
charandthecity says
Mukava kuulla Sara!
Aika tosiaan kutakin. Se, että reissun lopussa väsyttää ei tarkoita, etteikö reissu olisi ollut aivan mahtava 🙂
Ja hienon asiallista keskustelua tosiaan – nostan siitä hattua kaikille kommentoineille! Tämänlaista keskustelua on ilo käydä.
Affe says
Ihana postaus ja ihanaa rehellisyyttä! Blogista tekee mielenkiintoisen, kun siinä on kauniiden kuvien lisäksi myös a i t o j a tunteita, ajatuksia ja mielipiteitä anteeksi pyytelemättä.
Ja täytyy sanoa kolmen lapsen äitinä, että hurraa ja hatunnosto Sinulle, että jaksoit lähteä vauvaperheen kanssa reissuun – mä en olisi jaksanut, vaikka joku muu sen olisi maksanut. 😉 Mutta siis aika aikaansa kutakin, mekin matkusteltiin paljon, kun lapset olivat pieniä ja loukkaannuin, kun anoppi sanoi, että jättäkää lapset kotiin ja menkää keskenänne – turha noita vaippaikäisiä on raahata maailman ääriin. En ymmärtänyt anopin kommenttia yhtään. Nyt, kun lapsemme ovat isoja koululaisia, niin ymmärrän varsin hyvin. Antaisin todennäköisesti saman neuvon jollekin, jos sitä minulta kysyttäisiin.
Mukavaa kevättä ja Wappujuhlia!