Tosin postauksessa ei ole kyse tästä juhannusviikonlopusta, vaikka hyvin olisi voinutkin olla. Kovin samaan tyyliin tuli nimittäin juhannustakin vietettyä merimaisemien, kalapöydän ja matkaseurankin osalta. Tosin Tammisaaren saariston sijaan vietimme juhannuspäivää tänä vuonna Porkkalan niemessä – ja se oli juuri sitä mitä tällä hetkellä kaipasin: luonnonläheisyyttä, herkuttelua sekä maailman parhaimpien ystävien seuraa!
Mutta jos mennään takaisin tähän postaukseen, niin kyse on tosiaan tyttökavereideni kanssa tehdystä saaristoviikonlopusta vielä huhtikuun puolella! Kyse oli yhdestä kevään aurinkoisimmasta viikonlopusta, joten meillä oli todellakin tuuria sään suhteen. Olen pienestä pitäen viettänyt kesäni merellä, joten mielestäni mikään ei voita näitä maisemia:
Kyseisenä perjantaina lähtimme kaikki ajoissa töistä ja hurautimme autolla kohti Tammisaarta. Ensin autolautalla yli suurempaan saareen ja sieltä matka jatkui vielä pienellä veneellä ulommas saaristoon. Meri kimalsi, aurinko paistoi ja meillä oli hymy huulessa! Kyseessä oli ns. viimeinen viikonloppu meidän neljän tytön porukalla, yksi ystävistäni oli nimittäin aika pitkällä jo raskaana, joten seuraava kerta saaressa olisi aivan erilainen.
Tällä kertaa päätimme yksinkertaisesti nauttia olosta ja ihan vain rentoutua. Kun olimme kantaneet kamppeet ylös mökkeihin, nautimme ensin tervetuliaisperinteen mukaan lasilliset alhaalla laiturilla, jonka jälkeen katoimme aikamoisen kalapöydän ruokasalin puolelle ja pöydästä löytyi tottakai pullo Joseph Perrieriä… Herkullisen illallisemme jälkeen kiipesimme ylös kalliolla sijaitsevaan paljuun (josta yllä ja alla oleva kuva on nappastu – aikamoiset näkymät!), jossa istuimme höpöttelemässä yötä myöten 🙂
Joskus pikkutunneilla vetäydimme yksi toisensa perään nukkumaan, ja miten hyvin uni maistuikaan raikkaan meri-ilman, herkullisen illallisen ja lämpimässä vedessä köllöttelyn jälkeen! Lauantaiaamuna heräsin aamuvarhain ja hiivin päämökin puolelle keittämään itselleni kupillisen kahvia. Kahvikuppi kädessä ja sisustuslehti kainalossa laskeuduin alas hiekkarannalle, ottamaan hieman omaa aikaa ja katselemaan nousevaa aamuaurinkoa…
Kun ystäväni olivat heränneet, keräännyimme kallioille ottamaan hieman vauvamasukuvia. Kyseinen saari on erityisen tärkeä paikka ystävälleni ja hänen miehelleen – heidän vanhempansa ovat nimittäin nuoruudesta asti olleet ystäviä ja kummallakin suvulla on mökki samaisella saarella, ja viime viikolla ystäväpariskunnalleni syntyi tytär (tuli yllättäen pientä sairaala-tervehdys-reissua ja bebé vietti kanssamme juhannustakin!) – on ihan uuden sukupolven aika Mistön saarella :´)
Saaristoviikonloppuumme mahtui vielä kaikkea talleilla vierailusta ja illan grilliherkkuihin, mutta loppuajasta taisi olla sen verran hauskaa, että kamera jäi viikonloppukassiin odottelemaan kotiinpaluuta. Tuo viikonloppu on kuitenkin säilynyt muistissa yhtenä tämän vuoden parhaana viikonloppuna, joten nyt kesälomasuunnitelmia tehdessäni mietin, ettei mikään oikein kyllä voita Suomen kesää. Saapi nähdä, mitä kaikkea vasta alkanut kesä tuokaan tullessaan – en malta odottaa!
Hei! Onko kyseessä jonkun ystäväsi suvun mökki vai vuokrasitteko sen jostain? Jos vuokrasitte, olisi kiva tietää mitä kautta. 🙂 Ja jos taas on oma mökki kyseessä, ei voi muuta kuin kadehtia! 🙂
Hei Annika,
Kyseessä on ystäväni perheen mökki, tai muutama mökki kyseisellä saarella – ja harmi kun en ottanut niistä sisältä tai niiden ympäristöstä lisää kuvia, ovat nimittäin aivan ihania ja kyseinen saari ihan suosikkini! Kateellinen itsekin, onneksi pääsee vierailemaan…