Eijj, voi että mitä sydämen sulattavia vauva-kuvia löysinkään koneeni uumenista:
Siinä se on, pieni Enni-pallero reilu 4 vuotta sitten. Kyseessä on, yhtä kasvattajalla otettua kuvaa lukuunottamatta, kuvia pienen ensimmäisistä päivistä kotosalla, aww.. Oli vain ihan pakko tulla jakamaan nämä kanssanne!
Nej, titta vilka ursöta baby-bilder jag hittade från min dator; min Enni som valp! De är tagna cirka 4 år sedan, knattens första dagar hemma, aww.. Kunde inte motstå att dela dessa med er!
awww, olisi tullut hirmuinen kuume, ellei meidän pallero jo makoilisi tuossa jaloissa 🙂 Ihana suloinen Enni,oi oi oi. Miten kukaan voi vastustaa näitä suloisuuksia?!
Aww, Lettunen :)) ja oi, en tiedä! Minua ei saa viedä koiranpentujen lähimaillekaan, sillä tulisin varmaan koira kainalossa kotiin 😀
Voi että miten ihana! En kestä 😀
😀
Oj vad söööt! 🙂 Min Elmeri har plötsligt växt upp så snabbt, känns som om det var riktigt just han också var sådär liten 🙂
Dom växer såå fort, så fort! Fast Enni var nog en liten busunge när hon var valp. Hängde helatiden fast i byxbunten med sina nålvassa tänder 😀 så det saknar jag inte, men annars nog! Skrafs till söta Elmeri 🙂
Voi mulla on ihan mieletön koirakuume ja tälläset kuvat ei yhtään auta asiaa. Varsinkin kun tää samainen rotu on listan kärkipäässä. 😀 Ihana Enni!
Hehe, sorry 😀
Voi ihana pieni! <3 Minä niin kovasti haluaisin koiran ja juuri tätä Ennin rotua 🙂 Elämäntilanne ei tällä hetkellä sitä salli, mutta kovasti on mietinnässä!
Voi, sitä odotellessa 🙂 Koiran ottaminen on kyllä iso päätös, niin kauan ne elävät ja niin paljon ne sitovat, mutta ihania ovat!
Voi että mikä töppänä! Istumakuva on niin suloinen, toisella on niin pikkuinen takajalka. Suloinen ilmestys kerta kaikkiaan. 🙂
Hehe, pieni oli kyllä kuin joku lelu pentuna :)) ja koiranpennut ovat kyllä niin ihanan palleroisia pieninä..
Ihania kuvia, Enni on ollut (ja on vieläkin) todella symppis. 🙂 Paranemisia Ennille!
Lisäksi piti tulla semmoista kertomaan että saikkuni ajan olen lukenut jokaisen blogitekstisi jo muutamaan kertaan ja ahh huono olo on jo lähes poissa. Blogisi piristää ja sisältää juuri sopivasti vähän kaikkea, jatka samaan malliin Char <3
Oo, ihana kuulla ja pikaista paranemista! Kiva jos blogistani on ollut jotain viihdykettä sairasloman ajaksi 🙂
Katsopa veljeni ja hänen avovaimonsa koira. http://aurinkoajasadepisaroita.blogspot.com/2011/04/vasynytta-naista.html
Saan sen taas huomenna hoitoon. Jeij! ((=
Voi ei, miten ihana! Ei tuollaista saa näyttää 😀 ihanaa hoitopäivää!
voi mikä söpö karvapallo <3
🙂
Tää nyt ei tosiaan yhtään helpota mun koirakuumetta, ihana pallero! Mietinnässä on oman cotonin hankinta, mutta yksi kysymys arveluttaa: soveltuuko cotoni lenkkiseuraksi? Yksi cotonin etu on juuri sen pieni koko, niin se on helppo ottaa mukaan joka paikkaan, mutta jaksaako se mukana hölkkälenkeillä? Mulla on aiemmin ollut isompia koiria, mutta kerrostaloasuntoon ottaisin mieluummin pienemmän kaverin. 🙂
Hmm, nyt on vaikea sanoa, sillä olen kuullut miltei kaikilta muilta cotonin omistavilta ystäviltä/tuttavilta, että koira juoksee heidän kanssa lenkkiä ja sitten vielä jaksaa peuhata omalla pihallakin sen jälkeen. Mutta, jos omasta kokemuksesta sanon, niin Enni on sellainen sohvaperuna että! Neiti ei tykkää liikunnasta, eikä häntä missään nimessä saisi lenkille. Suurimmaksi osaksi hän löntystelee ja haistelee jokatoista kiveä 😀
Oi pientä suloista mussukka Enniä! Hyvä etten kiekaissut ääneen kun näin kuvat 🙂 Ihania! Aurinkoista ja lupsakkaa vapun odottelua ja kuplivaa vappua!
Hehe, ja voi kuules, teiltäkin löytyy pari niin ihanaa karvakorvaa että! Ja kiitos ja samoin 🙂
Oi miten ihania! Juuri viikonloppuna katselimme tyttäreni kanssa myös meidän Romeon vauvakuvia ja vähän samannäköiseltä “pörröpallolta” meidänkin veijari pienenä näytti, tosin meidän karvaturri on mustanruskea väriltään:) Muistelimme kun se juoksi hillittömästi pitkin lattioita ja yhtäkkiä aina väsähti ja jäi jos jonkinlaiseen paikkaan nukkumaan; vaikka keskelle lattiaa:D
Aww, ei, kuulostaa niin ihanalta! 😀 Ja jotenkin kumman tutulta! Voi pikku Romeota! Eikös hän olekin yorkki? Meillä oli ennen Enniä (tai no hetken saman aikaakin) yorkkipoika 🙂
mikä ihana söpöliini! hurmaava neiti kyllä nyt aikuisenakin 🙂 piti ihan käydä tarkistamassa – tuoreemmissa kuvissa silmien ympärillä ei näy enää yhtään ruskeeta. vaihtaako cottoneilla turkki väriään iän myötä noin paljon tai onko pilkut vaan vauvoilla?
Cotonit ovat usein läikikkäitä pentuina, mutta karvan kasvaessa tummat alueet kasvata ns. ulos. Eli kun Ennin turkkia leikellään, ei tummia alueita enää näy, mutta pitkäturkkisilla voi olla tummat “latvat” 🙂 mutta yleisesti cotonit ovat kokovalkoisia aikuisina.
Ennillä on enää pään päällä pieni vaaleanruskea läikkä, jonka juuri ja juuri erottaa, mutta nuo mustat silmänympärykset (eli hän on valkoinen mustin merkein, kutsuttiin pienenä neiti mustanaamioksi) ovat kokonaan poissa, höh, olisivat olleet niin persoonalliset 🙂
oi miten söpöläinen <3.
nauratti toi sun toteama et Enni on sohvaperuna 😀
Hehe, no se on 😀
Voi apua! Minulla on muutenkin krooninen koira-vauva kuume ja tämä postaus vain pahensi sitä 😀 Tv: Kahden perhoskoiran ylpeä äiti x)
Aww, terkkuja perhoskoirille :))
Kuinka usein Ennin turkkia joutuu leikkaamaan?
Me pidämme Ennin turkin todella lyhkäsenä, joten noin kerran kuussa leikataan se 🙂 mutta talvella voi mennä parikin kuukautta, ja silloin Enni näyttääpi ihan Rölliltä 😀 Mutta ihan maun mukaan, kerran kuussa tai jokatoinen!