Kreetanmatkalla tuli shoppailtua hieman, varsinkin avomieheni “kreikkalaisen äidin”, Jennyn, kenkäkaupassa. δωδεκα, joka tarkoittaa numeroa 12 kreikaksi, sijaitsee Plataniaksen pääkadun varrella, ja on auki jopa keskiyöhön asti! Mutta kannattaa olla nopea, kengät tulevat ja menevät samantien. Sen sain huomata, kun viikon aikana ilmestyneistä uutuuksistakaan ei ollut enää koko 36 jäljellä.. Pidemmittä puheitta, tässä hieman kenkäsaldoa:
Konjakinväriset ballerinat ovat ostettu toisesta paikallisesta kenkäkaupasta. Nämäkin olivat ainoat kappaleet, eli näköjään 36 on suosittu koko siellä, tai sitten jokaista mallia kohden tilataan vain pari pientä kokoa.. Ei kannata jäädä jahkailemaan jos mieleiset löytää, vaan kassalle mars!
Räjähtäneestä tulivuoresta muodostunut Santorinin saari on keikkunut näihin-haluan-matkustaa -listani kärkipäässä jo vuosikausia. Joten kun mahdollisuus tarjoutui laivatse matkata Kreetalta Santorinille, niin voitte arvata kuka alkoi myymään ideaa matkakumppaneilleen täyttä häkää!
Ei kestänyt kauaa kun sitten aamuvarhain matkasimme Plataniaksen kylästä bussilla kilpaa auringonnousun kanssa kohti Rethymnonin satamaa. Laivamatka kesti noin 3 tuntia, joiden aikana yritimme nukkua laivan penkeillä. Välillä tosin tuntui, että kohta humpsahtaa penkeiltä alas kovan keinumisen takia.
Tarunomaisella Santorinin saarella vietimme sitten koko päivän kierrellen auringonlaskuista tunnetusta Oian kaupungista Firastefaniin ja Firan kaupunkeihin. Kaupungit koostuvat lähinnä sokkeloisista pikkukujista: ravintoloita, kahviloita, kultakauppoja toisensa perään.. Ja ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että maisemat olivat mitä mahtavimmat. Noh, jos ette usko, niin tässä hieman todistusaineistoa:
Päivän päätteeksi lähdimme vielä veneitse nauttimaan Santorinista mereltä päin. Kiersimme samalla kalderan keskellä sijaitsevia tulivuoria, Palea ja Nea Kamenia, joista uudempi Nea on vielä aktiivinen. Valkoisenhohtavia katamaraaneja purjehti ohitsemme, ei mikään hassu tapa matkata Kreikan saaristossa. Ikävä kyllä meidän kotimatka ei ollut yhtä loistelias, koska lähtö hieman viivästyi kuljetuslakon takia, sillä laivamme ei saanut tankattua Santorinille. Matkasimme sitten yömyöhään kovassa merenkäynnissä kohti Kreetan saarta, oksennuspusseja jaettiin ja käymälät olivat täynnä merisairaita ihmisia. Ihan turha laivamatka ei toki ollut, sillä näimme siellä ensimmäisen live-kosinnan, aww..