Minusta on aina hauska lukea näitä 5 faktaa minusta tyylisiä haasteita muista, sillä niistä oppii AINA jotain uutta, vaikka oliskin kovinkin tuttu tyyppi kyseessä. Haasteen minulle lähetti ainakin tämä vierelläni Punavuoressa tällä hetkellä makoileva Magicpoksin Maj blogipostauksessaan sekä Damista tuttu ihana Jenna Vaartimo @jennavaartimo Instagram-kuvassaan – jos ette jo seuraa näitä kahta supernaista, niin nyt on siihen hyvä mahdollisuus ja saada heti selville 5 random faktaa heistä! Mutta siis asiaan:
1. Puhun mieluiten ruotsia, mutta luen aina suomeksi
Suomenruotsalaisuudestani yleensä kysytään, että millä kielellä ajattelen ja näen unia? Unistan en osaa sanoa, mutta ajatusten osalta riippuu täysin mitä ajattelen. Ruotsi joka on äidinkieleni, on ehdottomasti se kieli mitä mieluiten puhun ja mikä on ns. tunnekieleni. Se mikä myös vaikuttaa on se, että olen käynyt koulut ala-asteelta lukioon ruotsiksi, eli kaikki koulussa opitut asiat matikasta kemiaan ja biologiaan osaan lähinnä vain ruotsiksi. Tosin jos minun pitäisi valita millä kielellä luen kirjaa, virallisia papereita tai vaikka käyttöopasta(!), niin ehdottomasti suomeksi! On tilanteita joissa minulla on selkeä ero kielissä; puhun vielä aikuisenakin vain ruotsia isälleni ja vain suomea äidilleni (hän ei tosin ruotsia puhukkaan). Toisissa tilanteissa taas kieli menee aika sekaisin; kun kirjoitan ostoslistaa voi se näyttää tältä, kun mielessäni yhtäkkiä ajattelenkin jonkin ruokajutun toisella kielellä: sitruunaa, kauraleipää, avokadoa, havremjölk, choklad…
2. Olen nopein laittautumaan & pakkaan aina kevyiten
Olen harvinaisen nopea laittautumaan, liikun usein kaupungilla meikittä ja kevyesti pakkaava naiseksi. Usein on tullut yllätyksenä kun pitäisi jonnekin lähteä, oli se sitten aamulla töihin tai lauantai-iltana juhliin, että olen poikkeuksetta se joka on aina ensimmäisenä valmiina ja odotelee ovensuussa ystäviä tai miestä. Ja jos reissu on kyseessä, painaa matkalaukkuni AINA vähiten (useimmiten matkustan vain käsimatkatavaroilla), oli meitä sitten vaikka 10 hengen porukka lähdössä purjehtimaan viikoksi välimerelle. Olenkin usein se, joka saa paluumatkalla ottaa muiden ostoksia laukkuunsa, kun muilla oli ylipainoa jo menomatkalla. Vinkkini on ajaton tyyli, asujen osien yhdisteltävyys ja ulkonäöllisesti less is more – hieman sävyttävää voidetta, aurinkopuuteria ja huulipunaa ja let´s go!
3. Olen enemmän visuaalisesti, kuin matemaattisesti tai musiikillisesti lahjakas
Siinä missä kaikki valokuvauksesta sommitteluun ja värioppiin sujuu kuin tanssia vain, en ole niin varma tanssi- tai varsinkaan laulutaidoistani. Laulamisen osalta minulla on pienet traumat kun ala-asteella jouduimme laulamaan parinkin eri vuosikurssin edessä säestyksettä ja koko juttu totta kai videoitiin, jonka jälkeen oli pakko katsella ja kuunnella omaa lauluaan sitten koko luokan voimin (muiden hihittäessä) videolta. Inhosin sitä yli kaiken – ja sitä ei päässyt luistamaan mitenkään luokilta 3-6… En tiedä onko minulla ollenkaan sävelkorvaa, joten singstar-illat tai karaoketaksit eivät ole minua varten.
4. Olen muuttanut miltei 1 vuoden välein, mutten koskaan poistunut Helsingistä
Nyt ajankohtaisena aiheena elämässäni on muuttaminen, ja olenkin muuttanut aikuisiällä miltei vuoden välein. Ellei muutamaa poikkeusta, kuten viimeisempänä jopa 3 vuotta Töölössä, oteta laskuun. Olen asunut niin (2 eri) miehen kuin (4 eri) kämppiksen kanssa, ja nyt jälleen kerran (4:ta kertaa) yksin – kaikissa on puolensa, ja tällä hetkellä nautin täysin yksinelosta. Minusta taitaa jopa tulla Punavuorenmummo, jos kotihiireily tästä tällaisenaan jatkuu! Olen viimeisen 15 vuoden aikana sahannut Punavuoren, Töölön, Ullanlinnan ja Lauttasaaren välimaastoa, mutta en kertaakaan poistunut Helsingistä. Saa nähdä, muutanko ikinä Helsingistä pois?
5. Olin kasvissyöjä 8 vuoden ajan
Pidempiaikaisemmat lukijat ehkä muistavatkin tämän, mutta olin kasvissyöjä (söin kalaa ja maitotuotteita kylläkin) miltei 8 vuoden ajan. Muutama vuosi sitten päätin höllätä, ja nykyinen ruokavalio sopii minulle paljon paremmin – en enää ole se hankala illallisvieras, vaan kylään tai ulos ravintolaan mennessä syön kaikkea. Vieläkin syön todella kasvispainotteisesti, mutta sillä poikkeuksella että nautin punaista lihaa harvoin ja panostan silloin oikein hyvään pihviin tai tartariin. Ja vaikka olen korvannut maitotuotteet pitkälti kaurapohjaisilla, niin pakko sanoa, että juustot ja jugurtit ovat vielä paheeni.
Haastan:
meidän toimistoporukasta Monan joka otti tämän(kin) postauksen kuvat minusta ihanassa St. George hotellissa, ihanimman Vilman joka näkyy yllä olevassa kuvassa, sekä Saran, Kriseldan & Julian, jos ette ole jo tätä haastetta tehneet! Go Content Corner Helsinki!
Kiitos kivasta postauksesta! Olisi mielenkiintoista kuulla noista Helsingin eri kaupunginosista, joissa olet asunut, mitä olet niistä pitänyt? Onko sinulla ollut joku suosikki ja mitkä ovat olleet eri kaupunginosien plussat ja miinukset?
Aurinkoista kevättä!
Oi kiitos kivasta kommentista 🙂
Minulla on ihan selkeät suosikkini:
Töölössä olen asunut jopa 4 kertaa ja se on kyllä aina ollut aivan ihana – rauhallinen, kaunis, siisti – ja siellä saa kulkea ihan rauhassa. Ei ole paljon baareja tai muuta menoa, mutta muutama söpö lähiputiikki ja hyvä ravintola kylläkin. Ja Töölönlahti sekä Hietsu on ihania, jos haluaa mennä iltakävelylle! Etu-Töölöstä kävelymatka keskustaan ja Manskua pitkin menee kaikki ratikat, kätevää. Jos jotain miinusta, niin ehkä se hiljaisuus ja ravintoloiden/baarien/putiikkien vähäisyys, mutta itse tykkäsin Töölöstä sellaisenaan.
Ullanlinnassa rakastin myös asua ja varsinkin kesällä se meren ja rannan läheisyys (Mattolaituri nurkan takana!) on aivan ihanaa, Korkeavuorenkadulta löytyy kaikki ravintolat, baarit, putiikit, kahvilat, ja Ulliksessa on vaan oma tunnelmansa, upeat vanhat talot, pieniä puistoja ja Kaivopuisto, ja no, meri lähellä. Mutta, varsinkin talvella tuntui, että asui “hieman syrjemmässä”, eli oli aina “pitkä matka” kävellä kotiin, ja usein tuuli. Mutta muuttaisin uudelleen any day!
Punavuoressa olen asunut parikin kertaa 10 vuotta sitten, ja se ei ikinä ollut lempparini. Mutta, nyt annan sille uuden mahdollisuuden ja tuntuu, että tällä kertaa nautin Punavuoren parhaista puolista täysillä: sijainti on keskeinen, toimisto ja ystävät kävelymatkan päässä, jopa Iso Roba tuntuu rauhottuneen 10 vuoden takaisilta ajoilta, ja saa nähdä mikä meno täällä on kesällä. Mutta rakastan sitä, että kesällä voi sitten kävellä niin Löylyyn, Birgittaan kuin Hampton Bayhin! Ja voi olla, että oma elämäntilanne ja intressit oli erilaiset silloin 10 vuotta sitten – nyt elän enemmänkin Punavuorenmummona kuin Iso Roballa bilettäen.
Lauttasaari ei taas koskaan tuntunut omalta – se on minusta hieman keskusta-asumisen ja esim. Espoossa talossa asumisen huono välimuoto – asut kerrostalossa huonojen yhteyksien päässä: Laruun ei kulje ratikat, silloin ei metrokaan, bussilla kestää, ja olin vielä silloin töissä toisella puolella kaupunkia, joten työmatkoihin meni tunti. Larussa ihanaa on kuitenkin rauhallinen tunnelma, merimaisemat ja luontopolut, sekä venerannat! Sieltä kuitenkin puuttuu rakastamani 1900-luvun alussa rakennetut kivitalot korkeine huoneineen ja ikkunalautoineen, ja taas omakotitalot siellä ovat hintavia. Jos muuttaisin keskustasta pois, muuttaisin pidemmälle 🙂 Mutta Larussa ON ihana käydä moikkaamassa siellä asuvia ystäviä, mutta itselleni se ei olisi lemppari asuinpaikka.
Aurinkoista kevättä sinullekin!