Pupulandian Jenni sen niin hyvin kirjoittikin Sohvaperuna Pariisissa -postauksessaan – Tunnetteko te muut koskaan syyllisyyttä siitä, että ulkomailla reissussa tekisikin mieli jäädä vain hotellille tai vuokrakämpälle tuijottamaan Netflixiä sen sijaan, että lähtisi ulos seikkailemaan ja tutustumaan uuteen ympäristöön? Juurikin Pariisissa pyjamissani koti-iltoja viettäneenä voin samaistua Jennin kirjoitukseen paremmin kuin hyvin. Okei, kaupunkina Pariisi on minulle hyvinkin tuttu, sillä parikin hyvää ystävääni asuu/on asunut siellä, joten rakkauden kaupungissa on tullut vierailtua kerta jos toinenkin per vuosi.
Siksi tämän(kään)kertaisen Pariisin lomani tarkoitus ei ollut turistisoitua ympäri kaupungin nähtävyyksiä (tosin kaupungilla harhaillessani päädyin kyllä ihastelemaan Eiffel-tornia useammankin kerran ja matkat taittuivat Riemukaaren liikenneympyrän kautta montakin kertaa päivän aikana), vaan yksinkertaisesti toive oli viettää laatuaikaa rakkaiden ystävieni kanssa. Ja niin teimmekin. Mutta tuo Jennin kirjoittama syyllisyydentunne tai suorituspaine nosti kyllä välillä päätään, vaikka keho ja mieli selkeästi toivoi jotain muuta kuin kaupungilla kukkumista varsinkaan yömyöhään.
Meillä ei ollut pidennetylle viikonloppulomallemme sen kummempia toiveita, kuin olla yhdessä. Vietimme lomapäiviämme syöden rauhassa aamiaista kotosalla, kävellen ympäri kaupunkia kahvit kädessä, ja parina iltana kävimme jopa ulkona syömässä (tosin mummoina meillä oli pöytävaraus jo 19 maissa, jolloin suuri osa pariisilaista vielä veteli tyyliin myöhäisiä lounaita ulkona terasseilla!). Ja viime sunnuntaina teimme päätöksistä parhaimman: haimme take away -sushia mukaan kotisohvalle. Täydellistä!
Olin sitten kotona Helsingissä, parhaimpien ystävieni kanssa Pariisissa tai viikonloppua viettämässä Turussa, on näin syysaikaan kotosalla hyggeily ihan parasta. Kuuma suihku, kosteuttava kasvonaamio ja mukavat kotiasut, siitä on ainakin oma syksyni tehty. Tällä hetkellä kirjoittelen postausta Turusta käsin – aamutakissa, hotellihuoneessa ja hotelliaamiaisen alkamista odotellessa. Eilen juhlimme tosiaan Coco Sweet Dreams -blogin Hennan tupaantuliaisia, joten tänään en voisi kuvitella mitään ihanempaa kun rentoutua hotellissa!
Mutta nyt hotelliaaimianen kutsuu – seuraa matkakuulumisia Instagramistani (@charandthecity).
Samoja mietteitä täälläkin. Olen käynyt läpi viimevuosina systemaattisesti Euroopan ns. isoja kaupunkeja ja tullut siihen tulokseen, että olisi kiva käydä useimmat läpi uudestaan ilman mitään paineita nähtävyyksistä sunmuista must kohteista. Nauttia hotellista, istua puiston penkillä ja kahviloissa tuntitolkulla katsellen ihmisiä ja paikallista menoa. Vain nauttia joutilaisuudesta tai matkaseurasta. Lista ihanimmista kaupungeista on vaikkapa seuraava; Lissabon, Barcelona, Palma de Mallorca, Nizza ympäristöineen ja Berliini. Uusintoja ovat useasti jo saaneet tietysti rakas Tukholma, Pariisi, Lontoo, Rooma, Praha ja Saksan useat kaupungit. Pienet maaseutukohteet ovat myös alkaneet kiinnostaa samoin kuin talon vuokraaminen Italiasta tai Ranskasta. Joten kyllä näitä haaveita riittää. Välillä mennään miehen kanssa ja välillä parhaiden ystävien kanssa. Lentopelkoisena minulle riittää Eurooppa ja rantalomista en ymmärrä mitään.