En malttanut olla heti laittamatta postausta – viikonloppuna minusta nimittäin tuli toista kertaa elämäni aikana kummitäti! Kyseessä on yläasteajoilta asti parhaan ystävän titteliä kantanut ystäväni, jonka häissä toimin kaasona ja nyt heidän tyttärensä synnyttyä, sain kunnian myös olla sylikummina.
Leveästä hymystäni varmaan näkeekin, miten onnellisesta päivästä olikaan kyse! Kuvasta näkyy myös ehkä pientä voitonriemua siitä, että:
1. jaksoin kannatella vauvaa koko ristiäisseremonian läpi
2. en pudottanut vauvaa missään vaiheessa (no, tätä en kyllä oikeasti pelännytkään)
3. vauva ei sen pahemmin puklannut päälleni (hieman kuolaa valui vaan jalkoihin!)
4. en itse kämmännyt mitenkään
5. vauva oli mitä hyväntuulisin, eikä itkenyt o l l e n k a a n !
Ja koska ristiäiset olivat mielestäni mitä suloisimmat – hempeissä sävyissä kukkasia, leivonnaisia ja samppanjaa heidän uudella kesämökillään, palailen vielä erillisen ristiäispostauksen kera, kunhan olen vain ehtinyt käydä kaikki kuvat läpi! Kiitos kuitenkin jo tässä vaiheessa kaikille, jotka tekivät päivästä niin onnistuneen.
Odotan innolla ristiäispostausta, jos saisin siitä inspiraatiota. Meillä, kun olisi näillä näkymin tammikuussa yhdet ristiäiset järjestettävänä.
Ihana kuva! Siitä näkyy niin selvästi, että olet aidosti onnellinen ystäväsi vauvasta. Sinusta tulee varmasti loistava kummitäti.