Taannoisen Etelä-Ranskan lomani aikana halusin yksinkertaisesti lomailla – eli nauttia pienen Villefranche-sur-Mer kylän rauhasta ja Sohvin mainiosta seurasta. Ei ajomatkaa Monacoon, ei Cannesin hulppeille filmifestivaaleille, eikä oikeastaan mitään muutakaan. Kun kotiinpaluun aika tauli, sai hän sentään houkuteltua minut iltapäiväksi Nizzaan, ennenkuin oli aika hypätä kuljettajan kyytiin ja kohti lentokenttää…
Siinä missä aina matkoilta kotiin palaillessa iskee pieni arkeen paluun angsti, on se entistä pahempaa, kun rakas ystävä jää matkakohteeseen, eikä ole tietoa milloin tulemme näkemään seuraavan kerran. Onneksi Euroopan sisällä sentään on helppo lennellä ristiin ja rastiin varsin edullisesti, mutta valtameren toiselle puolelle taas olisi ihan eri. Onnea on kun läheiset ovat lähellä, tai ainakin lyhyen lentomatkan päässä 🙂
