Toisena matkapäivänä jätimme Virpazarin viiniviljelmät ja Skutarin järvimaisemat taaksemme, ja hurautimme vuokra-autollamme kohti horisontilla kohoavia vuoria. Automme kiermurteli pientä asfalttitietä pitkin yhä ylöspäin ja mitkä maisemat meitä odottikaan vuoren huipulla – turkoosinhohtoinen meri, vehreät rannikkokaistaleet ja taivaalla porottava aurinko!
Tästä alkaisi kovasti odottamani rannikopätkä ja ensimmäinen ajatus Budvaan saapuessa oli, että nyt on pakko päästä rannalle, ja nopeasti! Lämpömittari näytti nimittäin yli +35 astetta, eikä pilviä näkynyt mailla halmeilla… Huh, ihan liian kuumaa kaupungilla tallustelulle (sitäkin tuli tehtyä) tai ties mille muurille tai linnakkeelle kiipeilylle (niitäkin tuli kokeiltua!).
SVE: Efter att ha njutit av Virpazars vinodlingar samt Skodar-sjöns vyer var det dags att styra kosan, eller bilen, mot Montenegros kust. Vi körde upp mot bergen längs slingrande asfaltvägar och vilken oj vilken underbar vy som väntade på oss högst uppe på toppen – det turkost glittrande havet, grönskande kustremsor samt en gassande sol på en molnfri himmel. Då temperaturmätaren framme i staden Budva visade över +35 grader var första tanken att snabbt komma fram till stranden – just det jag längtat efter på min semester!
