Vaikka blogini ei varsinaisena päiväkirjana toimikaan, vaan keskittyy lähinnä tyyliasioihin, tulee tännekin välillä purettua asioista. Asioita, joissa mennään hieman pintaa syvemmälle, kuten aikaisemmin esillä olleet koirani halvaantuminen tai parisuhteen päättyminen. Tällä kertaa kuitenkin mieltäni on painanut jokin ihan muu… Ja koska tiedän, että aihe voi olla ajankohtainen monelle blogini lukijalle, päätin jakaa tämän myös postauksen muodossa.
Minulla on nimittäin todettu jo jonkin vuoden ajan lieviä solumuutoksia Papa-kokeissa. Viime syksynä kävin taas tarkistuttamassa asian ja tällä kertaa muutokset olivatkin entistä vahvempia. Heräsi epäilys, voisiko kyseessä olla kohdunkaulansyöpä? Lääkärin suusta kun kuulee sanat solumuutos, koepala ja syöpä, niin siinä jähmettyy väistämättä, vaikka lauseen perässä olisikin kysymysmerkki…
Tutkimukset siirrettiin Kätilöopiston sairaalaan, jossa kävin sitten niin ultrassa kuin kolposkopiassa, eli kohdunsuun tähystyksessä. Toimenpidesalissa tehty tutkimus (jota sain halutessani seurata pääni yläpuolella olevalta näytöltä ja kiinnostuneena niin teinkin) paljasti selkeästi muutoskohdat, josta otettiin koepaloja. Koepalojen ottoa ei missään nimessä kannata pelkää, se vain nipistää hieman ja halutessaan saa myös puudutuksen.
Koepalat lähtivät sitten patalogille tutkittavaksi noin kuukauden ajaksi. Päätin (helpommin sanottu kuin tehty), että en stressaa asiasta, ennenkuin tiedän mitään varmuudella. Muuton yhteydessä postiluukusta tipahti sitten vihdoinkin odotettu kirje, missä oli mustaa valkoisella, että kyseessä on keskivahva kudosmuutos (dysplasi moderata), eikä kyseessä ole syöpä taikka pahanlaatuinen kasvain – huh!
Muutos täytyy kuitenkin hoitaa ja sen takia kävin tänään Loop-käsittelyssä, jossa sähkösilmukkahoidolla poistettiin muutoskohdat. Hoitokeino on mitä näppärin ja se tehdään ihan paikallispuudutuksessa (eniten sattui se puudutusneula), joten tätäkään ei tarvitse jännittää. Nyt mieltä huojentaa tieto, että muutoskohdat ovat poistettu, eikä hoidolla ole merkitystä myöhemmin raskaaksi tulemiseen ja kerrasta ei kohdunkaulakaan kovastikaan lyhentynyt.
Poistetut kohdat lähetetään vielä varmuuden vuoksi patalogille ja tätä seuraa 5 vuoden mittainen seuranta, eli hyvissä käsissä ollaan. Mutta muistattehan käydä säännöllisin väliajoin Papassa ja 30-vuoden paikkeilla kutsutussa seulannassa, jotta muutokset havaitaan ajoissa! Jos ruotsia ymmärrätte, niin suosittelen myös lukaisemaan Malenamin Då man blir påmind om sin dödlighet -postauksen, jossa häneltä löydettiin rinnasta kyhmy (tässäkin tarinassa onnellinen loppu, mutta tärkeä sanoma!).
Sä olet kyllä vahva mimmi ollut. Ja kuten ollaan tässä todettu, niin nyt vain kohti uusia seikkailuja. Elämämme ei ole ikuista, kenelläkään meistä. Joten eletään täysillä ja hetkessä. Puss! <3
<3
Itse kävin samat hommat läpi vuoden vaihteessa. Pahinta on saada tieto solumuutoksesta ja jatkotutkimuksesta kirjeitse. Silloin ei voi heti kysyä kysymyksiä. Solumuutoksia minulla oli ollut muutamaa vuotta aiemminkin, mutta jatkotutkimuksille ei slloin nähty tarvetta. Tyhmänä tein sen pahimman mitä voi tehdä ja googletin. Koepala otettiin ennen joulua. Vaikka päätin, että en stressaa tuloksia, niin uuden vuoden juhlinnoissa sitä väkisin mietti, että muuttuuko kaikki alkavana vuonna. Onneksi ei mitään sen vakavampaa ollut. Elokuussa on ensimmäinen tarkastus ja pakko sanoa, että välillä jännittää.
Kiitos siitä että jaoit näin henkilökohtaisen asian meille kaikille muille! Toivottavasti tekstisi auttaa, rohkaisee ja tukee muita epävarmoissa hetkissä.
Kiitos rohkeasta ja tärkeästä ( sekä varmasti hyvin henkilökohtaisesta) kirjoituksesta. Nämä auttavat saamaan elämän taas oikeaan perspektiiviin. Voimia sinnepäin ja aurinkoista kesää! <3
Hei, tuo oli ihan kuin omasta elämästäni lukisin. Mulla oli ihan sama kuvio vuosia sitten ja jokunen vuosi sitten loppui tuo 5-vuoden seuranta. Nyt taas oli jotain pientä muutosta, ja tällä viikolla edessä taas papa-koe. Pakko sanoa että tuli ihan ne omat fiilikset pintaan kun sun juttua luki. Mutta tässä tulee niin esiin se että niissä testeissä todella kannattaa käydä.
Vakavasta aiheestaan huolimatta rauhoittava ja asiallinen kirjoitus. Kuvat ovat kauniit. Rohkea ja kannustava postaus.
I really enjoy your blog Char, thank you for this brave and personal post. I wish you all the best x
Onneksi hoidettavissa oleva asia, eikä sen vakavampaa (toki vakavasti otettava asia). Vahva nainen olet 🙂
Ihana tämä tän postauksen kuvitus, vaikka aihe ei ollutkaan niin ihana. Kiva kun jaoit tällaisenkin asian meille lukijoille, äidiltäni poistettiin juuri viime viikolla munasarjat, joten huoli kuulostaa tutulta, vaikka ei (vielä) ole omasta puolesta tarvinutkaan huolehtia.
Tutut tunnelmat ja samoja ajatuksia kuin itsellä reilu vuosi sitten. Minulla koepalan tulos oli tosin astetta vakavampi dysplasia gravis! Nyt ensimmäisestä tarkastuksesta puhtaat paperit ja suuri huoli vierähti sydämeltä! Kokemuksia on myös tuosta fibroadenoomasta, joka säikäytti kovasti seitsemän vuotta sitten. Kova paikka on ollut pelätä syöpää jo kaksi kertaa, kun ikää kuitenkin vasta 26 vuotta!! Jos jotain hyötyä näistä kokemuksista on ollut, aika monen tutun ja hieman tuntemattomankin olen saanut varaamaan aikaa papa – kokeeseen, sekä tutkimaan rintansa. 🙂
Itselläni oli sama juttu kolmisen vuotta sitten. Tosin Loop- käsittelyssä ei ollut enää mitään poistettavaa, kun muutos oli lähtenyt pois näytepalan mukana. Kevät oli aika raskas ja odottelu vain pahensi asiaa.
Osallistuin 16- vuotiaana vapaa-ehtoisesti kohdunkaulusyöpärokotteen testaukseen, jossa minä sain oikeaa rokotetta. Rokote antaa suojan monille papilloomavirustyypeille, mutta ei kaikille. Tutkimus kesti neljä vuotta ja siihen kuului säännölliset käynnit gynekologilla. Solumuutos löydettiin viimeisellä kontrollikäynnillä otetusta papasta.
On todella hienoa, että uskallat puhua asiasta blogissasi. Vaikka nykyään tyttöt rokotetaan papilloomaviruksia vastaan, niin asiasta liikkuu kuitenkin väärää tietoa ja asiaa monesti vähätellään. Yritän aina sanoa ystävilleni, että papassa täytyy käydä kerran vuodessa, että mahdolliset poikkeamat löydetään ajoissa.
Lopuksi pitää vielä sanoa, että olen lukenut blogiasi monta vuotta ja sitä on todella mukava lukea. Kuvat ja ulkoasu on huolella mietittyjä ja aiheet sekä tekstit mielenkiintoisia.
Onneksi ei ollut pahanlaatuinen! Hui, tsemppiä sinne ja onneksi asiaa seurataan <3
Kiitos kun toit esille tärkeän asian. Olet rohkea nainen!
Voi mitä kyyneleitä täällä vuodatin. Jo otsikko laittoi huolestumaan. En voi mitenkään välittää halausta sinulle, mutta onneksi kaikki on hyvin <3 En voi kuvitellakkaan, millaisia ajatuksia olet käynyt läpi viime viikkoina. Tämä oli myös hyvä osoitus siitä, ettei bloggareidenkaan elämä ole ruusuilla tanssimista niin kuin monet saavat kuvan iloisten postausten kautta. Ja tosiaan, itse jokaisen pitää muistaa käydä papa-kokeissa tasaisin väliajoin :') Paljon sydämiä sinne ja vietähän elämäsi kesä <3
Hyvä, että uskalsit avautua näin henkilökohtaisesta asiasta. Ystävättärelläni löydettiin myös 3 asteen muutoksia papassa, mutta nyt onneksi tilanne hoidettu ja elämä jatkuu. Tuollaiset uutiset ovat aina pysäyttäviä.
Jo otsikon luettuani nousi tuttu kauhun tunne rintakehään ja pakkohan on kirjoittaa jos edes jonkun samassa tilanteessa olevan mieltä huojentaisi. Täällä on näköjään monia muitakin, jotka saman tuntemuksen kanssa joutuvat elämään. Itselläni tuo sama juttu oli heti pitkään toivotun ja odotetun raskauden alussa ja pahin tosiaan mitä voi tehdä on mennä googlettamaan lisää tietoa ja eksyä jonnekin mammapalstalle lukemaan. Raskauden aikanakin tehtiin lisätutkimuksia ja hoitoja, jotka nekin ovat täysin mahdollisia vaikka yleisesti toisin uskotaan. Onneksi Suomessa on tasokas erikoissairaanhoito! Lääkäri sanoi että rakauden jälkeen muutokset saattavat jopa parantua itsestään ja niin minullekin onneksi kävi. Kivi vierähti sydemmeltäni, mutta tämän jälkeen silti puolivuosittain/ vuosittain edelleen pala kurkussa odottelen tuloksia. Tsemppiä!
Vau, miten rohkea olet! Hienoa, että uskallat tuoda tällaisen asian esille. Tällainen kirjoitus pysäyttää. Blogisi on kaunista ja rentouttavaa luettavaa, mutta arvostan suuresti, että uskallat tuoda myös vaikeampia asioita osaksi sitä. Aurinkoista kesää!
Olet mielettömän rohkea nainen kun jaat tällaisetkin uutiset meille lukijoille – kiitos siitä! Tiedän itse, millaista on saada se toisenlainen vastaus lääkäriltä tilanteessa, jossa et iki maailmassa voisi kuvitella kuulevasi kyseisiä sanoja. “ikävä kyllä ei tuo nuori ikäkään aina näiltä suojaa”.
Itselleni oli vaikeaa, ellei jopa vaikeinta, ensin hyväksyä, että olen sairas. En halunnut kertoa kenellekään, enkä myöskään ymmärtää sitä faktaa, että elämäni muuttuu – ja minun täytyy myös itse muuttaa sitä. Asian kieltäminen teki prosessista vaikean ja raskaan: en halunnut puhua asiasta, mutta pahan olon oli jotenkin päästävä ulos. Hukutin suruni viettämällä aikaani paljon ulkona – kotiin en voinut mennä, sillä tiesin että siellä itkisin jatkuvasti yksin pahaa oloani. Tein päinvastaisia asioita verrattuna niihin, mitä olisi pitänyt, enkä pyytänyt apua.
Onneksi kohdallani tilanne oli siinä mielessä “helppo”, että asiat saatiin rullaamaan todella nopeasti, ja koko prosessiin meni kaikkine käänteineen “vain” kaksi vuotta. Kasvoin näiden kahden vuoden aikana hurjasti sekä itsenäisenä naisena, että myös toisten apuun luottavana aikuisena. Nyt edessä on vielä muutama vuosi kontrolleja, ja toivottavasti sen jälkeen loppuelämä mahdollisimman vapaana tästä aiheesta.
En toivo kokemusta kenellekään, edes pahimmille vihamiehilleni. Käykää papa:ssa, käykää seuloissa – ja seuratkaa tilannetta, mikäli suvustanne löytyy sairauksia. Ehkä näiden kirjoitusten myötä useammat nuoret naiset heräävät siihen todellisuuteen, että myös nuorena voi sairastua – ja mitä aiemmin ne löydetään, sitä parempi.
Tärkeä aihe,hieno kirjoitus. Kiva että tarinallasi oli huojentava loppu, ja muistakaa naiset käydä säännöllisesti papassa, niin se on jo paljon oman hyvinvoinnin kannalta!
Todella hieno postaus, arasta, henkilökohtaisesta ja hyvin intiimistä aiheesta. Sä olet todella rohkea ja vahva nainen. Mä luulen, että se juuri antaakin sen sielukkuuden tälle sun blogille, jota ainakin minä aiheesta riippumatta en voi olla lukematta säännöllisesti. Itse työskentelen noiden vaivojen parissa ja saman neuvon annan minäkin koko sydämestäni, että ‘käykää säännöllisesti gynekologilla papassa rakkaat kanssasisaret’! <3 Char
Hienoa, että kirjoitit näin tärkeästä aiheesta! On todella tärkeää pitää itsestään huolta ja käydä tutkimuksissa, vaikka niiden tulos pelottaisikin. Itse löysin viikko sitten kainalostani oudon patin ja säikähdin sitä tosi paljon… Päätin seurailla sitä ennen lääkäriajan varaamista muutaman päivän ja onneksi se sitten hävisi itsestään. Tämä muistutti siitä, miten tärkeää on tarkkailla itseään säännöllisesti, jotta mahdollista sairautta päästäisiin hoitamaan mahdollisimman ajoissa.
Papa-kokeen lisäksi kannattaa pyytää, että lääkäri ottaa myös hpv-dna-testin… kyseinen testi havaitsee myös ne syövän esiasteet, joita papa-koe ei tunnista. Lisätietoja täällä: http://minatiedan.fi/etusivu/hpv-testi/
Hienoa, etta uskallat puhua tallaisistakin asioista blogissasi! Itsellani todettiin solumuutoksia papassa n. 10 vuotta sitten ja kavin lapi kolposkopiat, koepalat ja loop-hoidon. Sen jalkeen on totuttu siihen, etta kontrolleissa kaydaan saannollisesti, papa vuoden valein ja useampaan kertaan kolposkopiakin tehty, onneksi papat ovat pysyneet normaaleina tai valilla lk II. Tuntuu, etta kolmen raskauden jalkeen papat ovat “puhdistuneet” ja useammin on tullut normaalivastaus kuin lk II. Mutta aina se sama ahdistava tunne tulee hetkeksi paalle, kun muistaa, etta jaahas, papaan pitaisi taas varata aika. Ja se vastausten odottelu tietenkin…
Mutta siis itsekin kovasti pelkasin ja huolehdin siita mika vaikutus hoidoilla on tulevaisuudessa esim. raskauksiin, mutta tassa sita ollaan pian kolmen lapsen aitina. Papassa kaydaan loppuelama saannollisesti, mutta toisaalta se tuo turvallisuuden tunnetta, kun tietaa, etta asiaa seurataan ja etta mahdolliset muutokset saadaan nain toivottavasti ajoissa kiinni. Hyvaa kesaa sinulle ja ihanaa, etta solumuutokset saatiin hoidettua eika syopaa loytynyt 🙂 Ymmarran tuntemuksesi! <3
Olet totisesti rohkea, kun kirjoitit näin henkilökohtaisesta asiasta blogissa. Sinulla on ollut kyllä rankka vuosi, huh. Mutta nyt kaikki kääntyy varmasti pikku hiljaa parempaan päin, on ystäviä, uusi koti ja KESÄ! Ihanaa kesää yhdelle suosikkibloggaajistani!
Yhdyn kaikkiin edellisiin kommenteihin ja char, miten rohkea postaus! Kiitos ja suloista kesää.
Samaa mieltä, että olet rohkea, kun kerroit näin henkilökohtaisesta asiasta. Hyvä Char!! Hyvät leidit, käydään papa-kokeissa ja mammografioissa. Äidilläni löytyi rintasyöpä seulontamammografian ansiosta ja hän selvisi säikähdyksellä. Kun meille tarjotaan näin upeat palvelut ilmaiseksi, ne kannattaa hyödyntää! Kun syöpä löytyy ajoissa, ennuste on niin paljon parempi kuin myöhään löydettäessä.
Hienoa, että tuot tämän asian esille. Tämän tyyppiset jutut kun ovat valitettavan yleisiä meillä naisilla. Itse olen käynyt täysin saman läpi muutama vuosi sitten ja seurannassa olen edelleen, mutta eipä mitään ole onneksi enää näkynyt kontrollikäynneillä. Itseltäni otettiin myös HPV DNA-näyte, josta voidaan tutkia onko korkean riskin viruksia juuri kohdunkaulan syöpää ajatellen, onneksi sekin näytti negatiivista!
Onneksi nyt saat vaan keskittyä toimenpiteestä toipumiseen ja muutenkin on koko ihana kesä edessä, jee!
Rohkea kirjoitus. Itselläni löydettiin rinnasta outo kyhmy muutama vuosi sitten ja kyllä elämä pysähtyi sillä hetkellä. Onneksi kyhmy oli hyvänlaatuinen, ja nyt sitä seurataan vuosittain. Rinnatkin kannattaa tasaisin väliajoin tutkia!
Toivon sinulle ihanaa kesää! Onneksi kaikki kääntyi parhainpäin!
Ihanaa että kaikki on hyvin. Keskustelu ja näin intiimin asian julkituonti vaatii rohkeutta, toivottavasti se havahduttaa myös muita ihmisiä pitämään huolta itsestään, omasta kropastaan ja toisistaan. Ihanaa kesää sinne!
Rohkea kirjoitus, voin vain kuvitella miten shokissa ja peloissani itse olisin. Kaikki menee varmasti todella hyvin, tsemppiä ja hyvää kesää.:)
Hei,
mullakin aivan samat toimenpiteet tehty! Kättärillä loop-hoito n. pari vuotta sitten ja seurannat menneet hienosti eli puhtaita ovat olleet! Tosin kävin kolposkopiassa yksityisesti, koska sitä olisi pitänyt odottaa muutaman kuukauden – puoli vuotta, enkä kestänyt sellaista odottelua epäselvän papa-kokeen jälkeen!
Itse en näitä toimenpiteitä raskaasti ottanut enkä myöskään syövän mahdollisuutta. Olin lähempänä neljääkymppiä kuin kolmeakymppiä kun löydös tuli. Tässä iässä jo ajattelee, että sairaus on tullakseen jos on. Kaikesta (myös syövästä) voi selviytyä. Tai olla jopa selviytymättä. Ilmeisesti tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut erittäin avarakatseiseksi maailmaa kohtaan niin sairauksissa, parisuhteissa ym. Kaikkea vaan alkaa tapahtumaan tässä lähi- ja ystäväpiirissä eikä asiat enää olekaan yhtä kamalia kuin n. 10 vuotta sitten olisivat olleet. Omat vanhemmat alkavat ikääntyä ja aika vain todella kuluu. Siispä nautitaan siitä ajasta, mikä meille on suotu!
Onnksi asia kääntyi parhain päin.
Ehdottomasti kannattaa tutkituttaa itsensä. Yllättävän suuri prosentti jättää käyttämättä jopa nuo ilmaiset seulonnat.
Itse käyn yli nelikymppisenä myös mammografiassa. Gynegologini mielestä voisin välillä pitää välivuodenkin siinä kun muutoksia ei ole, mutta kun olen kertonut parhaan ystäväni kuolemasta ja toisen ystävän sairastumisesta, hän on ollut sitä mieltä, että mielenrauhani on tärkeämpi kuin pieni ylimääräinen säteily.
Varsinkin ensimmäinen mammografia oli hyvin tunteellinen. Mielestäni rinnassani oli pieni kyhmy, vaikka gynegologi ei sitä tuntenut. Kun radiologi totesi, ettei mitään näy mammografiassa eikä ultrassa, purskahdin itkuun. Olin todella helpottunut ja samalla surin ystävääni, joka eli aivan viimeisiä viikkojaan. Tunsin samalla huonoa omaatuntoa, että minä sain terveen paperit ja hän ei, vaikka hän nimen omaan viimeiseen asti vannotti minua käymään kaikissa tarkastuksissa.
Paljon voimia ja tsemppiä! Itse olin samassa tilanteessa kaksi vuotta sitten, juuri menossa naimisiin, ja omalla kohfallani diagnoosi paheni vielä siihen s-sanaan, 27-vuotiaana. Kaikki pysähtyi – mutta sitten kuitenkin jatkui. Nyt minulla on 9-kuinen poika. Käyn kontrollissa muutaman kuukauden välein, muuten elän normaalisti.
Käykää papassa, pitäkää itsestänne huolta. Moni asia on hoidettavissa!
Tsemppiä ja halaus! Olet rohkea ja elämä jatkuu ihanasti! <3
Kiitos tästä postauksesta! Olet tosi rohkea, kun toit asian esille! Itselläni aivan sama kokemus juuri takana. Eilen käyty loop-hoidossa. Nyt olo todella helpottunut, mutta aikamoinen tunneskaala käyty läpi! Rentouttavaa kesää ja kaikkea hyvää! 🙂
Hei, kuulostaa aivan omalta kokemuksella, koealat osoitti että vahvaa kudosmuutosta ja loopissa kävin. Mutta erona se että loop hoidossa otetut palat paljasti kohdunkaulansyövän. Minäkin kerkesit huokaista että ei onneksi syöpää, joten oli melkoinen pommi kun syöpä löytyikin.