Ensimmäiset viikot uudessa yksiössäni ovat takanapäin, enkä voisi paremmin viihtyä! Se tunne, minkä sain kun ensi kertaa astuin asuntoon, on vain vahvistunut. Olen löytänyt itselleni kodin! Herään aamuisin hymysuin (okei, vallitseva muutto/remppakaaos hieman vetää suupieliä alaspäin) ja lintujen viserrykseen, niin ja tälläiseen maisemaan:
Työkaverini sanoi viime viikolla, että vitsi rakastaisit meidän pihalla kasvavaa omenapuuta – se on ihan täynnä valkoisia kukkia. Johon hihkaisin innoissani, että tiedän, sillä minulla on “oma” omenapuu. Nimittäin aivan ikkunoideni edessä kasvaa moinen. Miltei niin lähellä, että sen oksat voisivat sisälle keittiööni asti kurkistaa 😉 Viis leikkokukista tänä keväänä sanon minä!
Näkymä on mitä rauhallisimmalle sisäpihalle, jossa vastakkaiset talot kohoavat kaukana toisessa laidassa. Tunnelma on niin idyllinen – kukkivat omenapuut, pieni puutarharyhmä, kauniit kukkaistutukset, rivillinen polkupyöriä, kauniit tuuletusparvekkeet, porttikongin suoja.. Ja aivan nurkan takana siintää kimalteleva meri! Olen aika rakastunut, tunnustan.
Aika hauska, kun puussa on omenoita, saat ojentaa kätesi ikkunasta ja poimia niitä!
Oi miten ihana näkymä!! Ja just samaa mietin kuin Marjukkakin – syksyllä sitten poimit omenan suoraan “omasta” puusta 🙂 Kuulostaa tuo sinun uuden kotisi sijainti ihan täydelliseltä… välillä mullekin iskee suuri kaipuu kaupunkiin – ehkä sitten kun tytöt ovat muuttaneet pois kotoa…
Oi ihanaa! Itse etsin vielä sitä tunnetta kun tulisi rakastuminen uuteen asuntoon astuessa.. voi olla, että tuollainen pihanäkymä auttaisi asiassa 🙂
Kotisi kuulostaa viihtyisältä ja ihanalta. Olen aina haaveillut, että voisin joskus asua meren lähellä. Meri on aina niin kaunis ja sellainen rauhoittava. Omenapuu kukkii kyllä tällä hetkellä niin nätisti. Juuri kirjoitan tässä tätä kommenttia ja katselen pihalle kukkivaa omenapuuta. Mietin jo hetken, että täytyykö sitä ottaa kamera neljännen kerran käteen ja mennä kuvailemaan tohon omenapuun alle 🙂 Eilen napsin siinä kynsilakkakuvat, alkuviikosta asukuvat, toissapäivänä lenkkikuvat.. Kukkiva omenapuu on vaan niin kesäinen tausta ja ihanaa kun vihertää.
Onnea uudesta kodista. Se on niin hyvä tunne kun tuntee viihtyvänsä jossain asunnossa. Mä asuin kuluneen lukuvuoden koulun asuntolassa kun olin opiskelemassa ja siitä asunnosta en tykännyt yhtään. Kun pakkasin viime viikolla tavarat ja muutin pois sieltä, olin vaan iloinen – joskus niinkin päin. Kiitos inspiroivasta blogista ja mukavaa, aurinkoista kesää 🙂 – Merenhelmi
Onnea uuteen kotiin!
Asun itsekin pikkuruisessa yksiössä, mutta aina kotiin tullessa hymy leviää naamalle ja mieli rauhoittuu, koska tämä on vaan niin minun itseni näköinen ihana koti. Tsempit remppaan ja muuttokaaoksen taltuttamiseen 🙂
Kuulostaa ja näyttää niiin ihanalta!!<3 Mukavaa että olet löytänyt kodin joka tuntuu niin hyvältä! Mulla on kyllä kieltämättä ikävä meidän vanhaa kotia siellä Helsingissä. Vaikka se oli pieni ja kesällä pirun kuuma ja talvella pirun kylmä, niin kyllä niissä lautalattioissa ja vanhan talon hengessä vaan oli sitä jotain.. Ehkä vielä joku päivä..:)
Oi miten ihana! siis aivan täydellinen omenapuu. Miksi mun Ullanlinna yksiön ikkunasta näkyy alepa 😀
Avaisitko ikkunan? Että voisin tuoksutella. Ihanaa asua omenapuun alla!
Ihana maisema ja nuo omenapuunkukat ovat kyllä niin herkkiä, että. Samaa ajatusta minullekin tuli kuin näköjään muillekin, että siitä vaan omenoita suoraan ikkunasta poimimaan. Meillä on myös pari omenapuuta pihalla ja harmittaa kun nyt tuuli lennättää kukkasia jo maahan! Onnea uuteen asuntoon.
Että voikin kaupunkilaismaisema olla noin kaunis. Tosiaan, kurkotat vaan kättäsi ja saat aikanaan omenia aamiaiseksi 🙂
Kaunista, kaunista! Parasta on juuri asua keskellä kaupunkia, mutta silti luonnon ympäröimänä. Minunkin unelmani ja onneksi myös elämääni 🙂
Sen vain tietää, kun oikea osuu kohdalle 🙂
Aivan ihanalta näyttää!! Unelma-asunto sinulla <3 Rakastan itsekin noita kulmia <3
Voi kun kuulostaa ihanalle. Voin aivan kuvitella avoimesta ikkunasta tulevan omenapuun tuoksun.