Ehkä olisi jo aikaa jatkaa 4 viikon sisustushaaste -postauksen haastetta ja aiheena tällä kertaa keittiötarvike. Meillä oli tosiaan eilen ensimmäiset illallisvieraat (jee, kiva kun pääsitte tulemaan, K&M!) täällä uudessa asunnossa ja illallisen pääruoka-aineeksi valikoitui sydän– ja vongolesimpukoita sulassa sovussa, kokkina toimi tietysti avomies:
Niin ja sitten niihin keittiötarvikkeisiin: simpukat kiehautettiin Heirolilta aikoinaan saamassani suurikokoisessa kattilassa. Linneakin kyseli tässä aikaisemmin m.m. meidän kattiloista, joten siinä niitä nyt pari erilaista nököttää:
Simpukoiden lisäksi kattilaan heitetään sipulia, valkosipulia, chiliä, lehtipersiljaa sekä loraus valkoviiniä ja maun mukaan suolaa sekä mustapippuria:
Ja toisessa kattilassa keitetään tuorepasta, joka lopuksi lisätään simpukoiden sekaan, lopputuloksena varsin suussasulava päääruoka. Ainakin meidän illallisvieraat kauhoivat lisää, eikä vain kerran 😉
Vi hade lördagskvällen till ära våra första middagsgäster på besök här i nya lägenheten. Det blev musslor med färskpasta i vittvinssås som min sambo lagade, mums! Och det tyckte tydligen gästerna också, iaf tog de mera och mera mat 🙂
Aivan mielettömän kauniita kuvia. 🙂 Lorautitko kalafondyytä, vai löysitkö lihafondyyn?? 😉 Oli ihan pakko kuitata.
Haha, onneksi minä en toiminut kokkina 😀 Ja voi kiitos kaunis!
Voi nam, mitä herkkuja!
Mayo
Olihan se aikas hyvää 🙂 tosin lempparini oli kyllä jälkkärimme, siitäkin luvassa kuvamatskua!
Jestas, miten syötävän herkullisen näköisiä kuvia! Ja samalla niin raikkaita ja kauniita.
Apua, voi kiitos Lillukka!
Sydänsimpukkapasta kuulostaa niin maukkaalta ja romanttiselta <3 En ole itse koskaan simpukoita maistanut, mutta nyt tuli tarve kun näin nämä kuvat. Illalliskutsut kuulostavat muutenkin tosi mukavalta, ihanaa kun joku jaksaa järjestellä 🙂
Mistä olet muuten hankkinut kauniin puserosi?
Simpukat ovat kyllä oikein herkullisia, varsinkin valkoviinin ja pastan kera, nam nam, eli suosittelen oikein lämpimästi kokeilemaan! Ja illalliskutsuja on kyllä niin mukava järjestää ja niillä käydäkin, joten olen varsin iloinen tästä harrastuksesta ystäväpiirissämme 🙂
Ja pusero on Lindexin pitsitoppi, joka näkyy tässä postauksessa:
http://charandthecity.indiedays.com/2012/03/22/uutukaisia-vaatekaappiin/
Näyttää niin herkulliselta, olisin itsekin tullut mielelläni maistelemaan tuollaisille illallisille! 😉
Harmittaa kun oma mieheni on kovinkin kranttu lähes kaiken ruuan suhteen (esimerkiksi juuri simpukoiden) ja itse olen taas intohimoinen ruuanlaittaja ja tykkäisin kokeilla kaikkea uutta ja erilaista.
Usein meillä kuitenkin päädytään ihan vaan perunamuusiin ja lihaan, jotta toisellekin kelpaa 😀
http://notmythings.blogspot.com
Ooh, ihana kuulla 😀 Ja meillä on taas niinpäin, että avomies on no sen lisäksi että ammatiltaankin kokki, niin muutenkin kaikkiruokainen, kun itselläni taas rajoittaa kaikenmaailman allergioiden lisäksi se, että en syö lihaa (poikkeuksena meren antimet).. Tosin illallisilla minua ei kyllä ollenkaan haittaa syödä ns. lisukkeita esim. jonkun juuston kera, ettei aina takiani tarttisi laittaa kasvis/kalaruokaa 🙂
Kuulostaa aivan ihanalta! 🙂
🙂
Moikka, kauniita kuvia! (niin kuin aina) 🙂
Muokkaatko kuviasi jotenkin esim. valaistusta?
Voi kiitos Katsu! Tarkoitatko jälkikäteen? En paljoakaan, hieman hienosäätöä, valoa ja värejä 🙂 Joskus kuvat menee läpi ilman mitään säätöä, ja eivät muokattuinakaan paljoa alkuperäisistä eroa.
Herkullisenkuuloinen resepti! Mistä päin Helsinkiä voi ostaa sydänsimpukoita?
Stockan Herkusta ainakin 🙂
Moikka moi! Tosi kiva blogi, jään seurailemaan. 🙂
http://rosaliespaperplanes.blogspot.com/
Moikka Rosa ja kiva kuulla, tervetuloa vaan 🙂
Nyt iski ähky! En ihmettele ollenkaan, että lukijalle saattaa välittyä vääristynyt kuva kulutuskäyttäytymisestä blogisi kautta. Siitä, mitä kaikkea pitäisi olla ja mihin kaikkeen pitäisi olla varaa.
Mitä ihminen oikeasti tarvitsee? Mikä on tärkeintä elämässä? Onko kaikkea aina tarkoitus ostaa? Ja entä jos budjetti on tiukka, pätkätöiden, äitiysloman, opiskelujen tms. johdosta? Kuinka elää säästeliäästi, mutta tyylillä?
Hei Helen, kiitos ajankohtaisesta kommentistasi!
Totta, houkutuksia saa varmasti blogistani, samalla tavalla kuin vaikka lehdistä taikka televisiosta. Ja ehdottomasti kuluttaisin eritavalla, jos olisin pätkätöissä, kulutin myös eri tavalla aikoinaan kun opiskelin ja tulen varmasti kuluttamaan eri tavalla, jos joskus olen äitiyslomalla. Nyt kuitenkin paiskin päivät pitkät töitä ja mielestäni se on jokaisen oma asia, mitä kovalla työllä ansaitulla tienesteillään tekee, tai on tekemättä 🙂
Mutta ehdottomasti(!) elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin esim. kodin sisustaminen, mutta tämä blogi kuitenkin keskittyy lähinnä näihin tyyliasioihin, ja toivon kovasti, että täältä saisi silmäniloa sekä inspiraatiota, eikä vain sitä pakko ostaa -tunnetta..
Ja haluaisin myos kommentoida edelliseen viestiin sen verran etta eihan tassa Char ole ostanut mitaan, vai ? Eiko kaikki ole vanhoja astioita ja aterimia ?
Meilla on vakkariporukka, kokoonnumme mun luona joka joulukuu ja he aina luulevat etta mulla on kaikki uutta ja ihanaa. Totuus on etten ole juurikaan ostanut astioita sen jalkeen kun saatiin niita iso kasa haalahjaksi. Mutta kun on aikoinaan ostanut ajattomia sarjoja ja on isot sailytystilat keittiossa, mitas siina on kaapin antimilla koristaa poydan.
Ei sisustaminen valttamatta paljoa maksa rahaa, jos on siihen vaan silmaa.
Mulla ei ole, mutta olen onneksi lukutaitoinen ihminen ja kun on esim illanvietto tulossa kayn vastaavilla sivuilla katsomassa vinkkeja ja ihan suosiolla kopioin.
Sain esim pari vuotta sitten paasiaisena todella isot kehut, kun kasvatin isoon vatiin herneenversoja ja koristelin sen vanhoilla paasiaiskoristeilla. Kuivattua hernetta ja multaa loytyi entisestaan, samoin aikaa ja koristeita. Tama asetelma oli lahes identtinen Tiimarin kuvan kanssa eika lisakustannuksia tullut tasta senttiakaan.
Ei oo hapee kayttaa muitten oivalluksia hyvaksi.
Voisikohan tuohon pastaan saada ihan reseptiä? Kuulostaa niin hyvältä 🙂 Mielellään simpukoiden käsittely hyvinkin tarkkaan kuvailtuna 😉 Rakastan simpukoita, mutta en ole uskaltanut lähteä itse valmistamaan!
Heipa Ankkuli! Tottakai! Näin avomies selostaa:
Esivalmistelut:
Aloita huuhtelemalla simpukat ja käy ne yksitellen läpi, ovatko elossa. Kopauta simpukkaa. Jos simpukka on auki, sen pitäisi sulkeutua, jos ei liiku, niin heitä pois. Jos simpukka on valmiiksi kiinni, voi olla, ettei se liiku, vaikka on elossa, mutta ne voi jättää mukaan. Jos simpukka on vielä kiinni sen jälkeen kun se on keitetty, kannattaa se heittää pois, ettei saa ruokamyrkytysä. Kalatiskiltä kannattaa kysellä apua, jos on epävarma käsittelyssä.
Valmistus:
Kaada oliiviöljyä pannulle. Paista pannulla sipulia, valkosipulia, chiliä ja persiljaa. Kuulota hetkisen. Lisää pannulle simpukat ja sekoita varovasti muutaman minuutin ajan. Tässä välissä voi keittää tuorepastan toisessa kattilassa. Kaada valkoviiniä paistinpannulle (simpukkasekoitukseen), laita kansi päälle ja anna hautua noin 8-10 minuuttia. Sekoita tämän jälkeen pasta simpukkaseokseen ja sekoita varovasti. Päälle voi vielä raastaa hieman parmesaania ja maustaa oman maun mukaan mustapippurilla ja suolalla 🙂
Kiitos kaunis!