Tänään on päivä numero…piti ihan tarkistaa marmorikuvioisella ruokap…siis työpöydälläni lojuvasta kalenterista. Vapaaehtoinen kotikaranteenipäivä numero 13, joten ajattelin hieman jakaa teille omia havaintoja siitä, että miten oma arkeni nykään rullaa, näin yksinelävän ja yksityisyrittäjän näkökulmasta. Ja yksinkertaisesti vain kertoa kuuluisia, että mitä tänne ruudun toiselle puolelle oikein kuuluu?

Tiskikone käy harva se päivä

Ennen tiskikoneeni kävi ehkä kerran viikossa, jos sitäkään? Jos joskus olen luullut, että syön kuitenkin aika paljon kotosalla, niin se on kyllä ollut ISO valhe. Olen ehdottomasti ollut kaupungilla/ystävillä/kahviloissa/ravintoloissa brunssia, lounasta ja/tai dinneriä syövää tyyppiä, joten tiskiä on tullut tyyliin se kahvikupponen ja joku leipälaitanen päivässä, jos sitäkään. Nyt astianpesurumba on ihan eri levelillä ja tiskiainetablettivuoreni hupenee ihan silmissä.

Syön kaikki ateriat kotona

Edelliseen kohtaan viitaten, on tässä ollut opettelemista, että kaikki brekusta lounaaseen ja illalliseen, sekä mahdolliset välipalat, syön kotona. Yksin. Itse ruokaa laittaen. Ja vielä suunnitelmallisesti, sillä käyn kaupassa enintään kerran viikossa. Siinä missä kaikki muut somessa jakavat miltä-näytän-kun-olen-syönyt-kaikki-hamstraamani-ruoat -kuvaa, voin itse todeta, että olen ehkä ainut ihminen, jolta on lähtenyt painoa koronan aikana, koska ei tee mieli syödä, tai laittaa ruokaa, tai keksiä mitä-sitä-tänään-syötäisiin. Brekkari vielä sujuu (kun on aamurutiinit hallussa), mutta sitten huomaan illalla, että pitäisi ehkä laittaa lounasta…

Etätyöskentely rullaa

Meneillään on kolmas yrittäjyysvuoteni, joten viime vuosien aikaan on tullut totuttua siihen, että töitä tekee enemmän tai vähemmän yksin ja kotosalta. Toki viime vuonna kolleegoiden kanssa perustettu Content Corner Helsinki -toimistotila ja valokuvaajanani toimivan Monan kanssa yhteistyöskentely on tuonut kaivattua sosiaalista lisää yrittäjyyteen, ja ehdinhän muutaman viikon olla myös Babler Median toimistolla. Nyt kuitenkin alkuviikkojen kotitoimistopäivät sujuvat Teams-palavereissa ja loppuviikosta koittaa taas sisällöntuotanto omiin kanaviini. Päällimmäisenä on kuitenkin etuoikeutettu ja onnellinen olo, että ainakin tällä hetkellä on vielä töitä, ja että niitä voi tehdä etänä.

Työtilanteen epävarmuus

Yrittäjänä on tullut totuttua jatkuvaan epävarmuuteen työtilanteen suhteen, ja koska työhistoriastani löytyy myös yhden yrityksen konkurssin läpikäynti, eivät työkuvioihin liittyvät epävarmuudet ole saaneet tätä tyttöä enää tolaltaan. Vaikka töiden jatkumosta ei ole varmaa tietoa ja kampanjoita siirretään/perutaan jatkuvasti, koitan olla murehtimatta liikaa etukäteen, mutta samalla varautuen siihen pahimpaan. En kuitenkaan usko, että markkinointi loppuu tästä maailmasta, joten positiivisella asenteella ja luovalla toiminnalla vaan eteenpäin – ja näin uusia tarjouksia onkin laskeutunut jo työpöydälleni.

Happihyppelyt ovat henkireikä

En ole aikaisemmin ollut kävelyiden nimeen vannova tyyppi – ehkä koska keskustassa asuessa tulee helposti muutenkin käveltyä sen reilu 10 000 askelta päivässä (kotoa toimistolle, sieltä lounaalle, vielä asiakaspalaveriin, ehkä PR-toimiston kautta, sieltä ruokakauppaan, ja lopulta iltajoogaan). Nyt kun sosiaaliset menot ovat karsittu nollaan, työt hoituvat täysin etänä ja ruokakauppaankaan kävelee enää harvakseen, ovat päivittäiset happihyppelyt ihan kullan arvoisia. Keskustassa haasteena on kunnon turvavälin pitäminen, tuli vastaan sitten tuntematon tai tuttu, niin hyvä olisi pitää pari metriä väliä, jos vaan jalkakäytävät antaisivat periksi.

Online-jooga

Jos ulkonaliikkumiskielto tulee Suomeenkin, niin toisena hengenpelastajana toimii jooga. Sain viime talven aikana joogaharrastukseni rullaamaan ja minut löysi joogasalista maton päältä vähintään sen kerran-kaksi viikossa. Kun se loppui seinään – ja tilalle tuli välillä mitä epäergonomisimmat työasennat kotisohvalla – tuntui se myös kropassa. Oli siis aika kaivaa oma joogamatto kaapin perukoilta, ottaa blokeiksi pari kahvipakettia ja klikata sisään online-joogatunneille. Niin ja laittaa taustalle hyvää musiikkia ja sytyttää pari kynttilää. Tekee NIIN hyvää kropalle, mielelle ja sielulle.

Offline-päivät pitävät pääkopan koossa

Mielenterveydestä puheen ollen; viime viikonlopun paras päätös oli pitää pari offline-päivää. Vaikka toissa viikon ruutuaikaraporttini ilmoittikin ruutuaikani olevan vain 51 minuuttia päivässä (somea työkseen tekevälle aikas vähän!), on se takuuvarmasti noussut viime viikon aikana – dramaattisesti! Huomaan somea selaillessani silmien kiinnittyvän turhiin klikkiuutisia (jos kaipaat tietoa, seuraa vain luotettavia lähteitä kuten; ), eri Facebook-ryhmissä panikoivien julkaisuihin ja muiden toimintatapoja todella kriitiisesti suhtautuviin kommentoijiin. Joten suljin kaiken pariksi päiväksi, ja näin tulen tekemään jatkossakin. Jotta pääkoppa pysyy koossa.

FaceTime on päivän piristys

Olen ehkä tottunut siihen jo siitä kun Sohvin kanssa soittelemme videopuheluita toisillemme, että henkistä läheisyyttä voi olla ilman sitä fyysistä läheisyyttä. Vaikka emme ole asuneet samassa maassa enää viiteen vuoteen, on Sohvi vieläkin yksi lähimpiä ja parhaimpia ystäviäni, jonka kanssa puhun harva se päivä. Nyt koronatilanteen aikana JOKA päivä. Toissa iltana roikuin tunnin videopuhelussa Pariisissa asuvan ystäväni kanssa, usein kummilapseni (tai Lionel!) soittavat minulle ja sinkkuystäväni (kyllä, sellaisia minulla on tasan 1, mutta erinomainen yksi sellainen) kanssa soittelemme myös viikottain. Koska deittimarkkinat ovat nyt mitä ovat. Josta pääsemmekin seuraavaan kohtaan.

Tinder-deittalu on täysin pysähtynyt

Niin, on varmasti sanomattakin selvää, että deittimarkkinat ovat nyt aivan jäässä. Ellei kirjekaveria ole etsimässä. Yhdet treffit oli jo sovittu juuri ennenkuin koronatilanne pääsi valloilleen, mutta ne totta kai peruttiin. En tiedä kuinka pitkäksi aikaa – ja sitten kuukausien tai puolen vuoden (?) päästä kun elämä ehkä palaa taas normaaliin tilaansa, niin tuleeko niitä enää uudestaan sovittua? Aika näyttää. Deittailu on ehkä viimeinen asia joka nyt on mielessäni.

Yksin olosta…

Voisin kirjoittaa aiheesta ihan oman postauksensa. Lyhyesti on todettava, että minusta on kuoritunut tämän vapaaehtoisen kotikaranteenivaiheen aikaan oikea pieni erakko. Olen usein miettinyt, että olenko enemmän introvertti vai ekstrovertti, ja päätynyt ystävien avulla näiden yhdistelmään, eli ambiverttiin, sillä viihdyn hyvin yksikseni, mutta samalla saan paljon energiaa muiden seurasta. Mutta nyt kyllä kallistun vahvasti tämän kokemuksen jälkeen introverttiyteen. Olen nauttinut yksin kotona olemisesta aivan mielettömän paljon, kun ei tarvitse eikä edes saa lähteä minnekään. Yksinäisyydentunteisiin palaan teille vielä erikseen, sillä nyt alkaa ruututila loppua.

Mikä on eniten muuttunut teidän arkielämässä?

Arkielämä - Vardagslivet