Vihdoinkin olisi aika esitellä teille myös makuuhuoneeni, josta olette toivoneet omaa postausta jo pitkään. Makuuhuoneeni oli se ensimmäinen tila mikä muuton jälkeen valmistui; pieneen ja osittain pyöreään (!) tilaan mahtui nimittäin juuri ja juuri 180 cm leveä parisänkyni (juuri hyvän kokoinen yhdelle hengelle – voin nukkua siinä miten päin vain!) sängynpäätynsä kera. Niin ja toki marmorikantista yöpöytää, yöpöydän messinkivalaisimia ja sänkyä vastapäätä löytyvää lipastoa, jotka ovat sängyn tapaan myös tuttuja jo Töölön kodistani, eli mitään uutta ei pimennysverhoja lukuun ottamatta tarvinnut muuton yhteydessä hankkia.

Mutta siinä se sitten onkin, mitä pienin makuuhuoneeni! Toisaalta tämä oli uutta koti etsiessäni toivomukseni, että neliöt olisi mielummin sijoitettu olohuoneen ja avokeittiön puolelle, missä sitä kuitenkin viettää enemmän aikaa ja kestitsee vieraita. Makuuhuone saa omasta puolestani olla pieni soppi, minne on mukava vetäytyä rentoutumaan – lukemaan kirjaa tai vaikka nauttimaan aamukahvia, kuten tein tänä syksyisenä lauantaiaamuna:

Waking up on a chilly autumn morning with the rain and leaves dancing on bedroom window, while taking your first sip of coffee, is the best feeling ever.

Seinältä puuttuu vielä taulut – mallailussa on lahjakkaan ystäväni Mari Kekäleen julisteet, jotka tulen esittelemään teille vielä paremmin, kun saan toisen kehyksen vielä ostettua!

Yöpöytä on pieni – mutta arvatkaa oliko ilo suuri, kun yöpöydät mahtuivat juuri ja juuri sängyn viereen. Ihan täydellisen kokoinen pieni makuuhuone!

Toive oli luoda rauhallinen ja pesämäinen tila, johon olisi ihana käpertyä nukkumaan – ja herätä uuteen päivään. Ja olenkin nukkunut täällä Punavuoressa ekasta yöstä lähtien todella hyvin!

Lakanat, ohuen ohut päiväpeite sekä aamutakkini ovat ihanan rentoa pellavaa – materiaali jossa rakastan nukkua. Mutta nyt syksyn tullen huomasin kaipaavani jotain lämpimämpää tilaan…

Joten viimeistelin sen blogin kautta Weecoksen vastuullisemman verkkokaupan valikoimasta saadulla Alpakan klassikkoviltillä (kannattaa muuten kurkistaa uusin Instagram-kuvani, jossa yksi teistä voi voittaa saman viltin itsellenne!)

Yöpöydältä löytyy aina Sara Karlssonin Asioita jotka tekevät kodin -kirja, joka on kirja, joka auttoi valitsemaan ja tekemään tämän kodin. Kuten takakansi sanoo; tunne ennen tyyliä.

Valitsin tämän asunnon kodikseni ennen kaikkea sen tunteen perusteella; ensi kertaa kun astuin asuntonäytössä eteisen kynnyksen yli, valtasi minut kotimainen tunne. Se on sellainen asia, mitä on vaikea etukäteen määritellä, että mistä asioista se syntyy. Tunteen lisäksi vaikutti toki, että asunto oli juuri pintarempattu lattiasta kattoon, ja että niin pohjakuva kuin sijainti natsasi. Vaikka Punavuori ei ollutkaan asuntoa etsiessä se ykkösvaihtoehtoni, oli tämä täydellinen valinta; ystävät ja toimisto ja KAIKKI lähellä. Ja vaikka tiedän, että tällaiset vuokra-asunnot ovat väliaikaisia, on täällä vallinnut kotimainen tunnelma ensihetkestä asti. Turvallinen pieni pesä on ehkä sanat jotka kuvaavat kotiani parhaiten.

Sisustuksessa olen mennyt tuon tunne ennen tyyliä periaatteen mukaan. Yrittänyt tunnustella, että mitä voisin kotiini kaivata, sen sijaan että vain katsoisin silmilläni, että mikä huonekalu tai sisustusesine sopisi mihinkin kohtaan. Mihin tarvitsee lämpöä, mihin kaipaa valoa, entä mihin järjestystä (= Monica-kaappini). Näistä kolmesta on nyt toteutunut tuo lämpö, kun makuuhuonetta syleilee Alpakan viltti kauniissa maitokahvin beigessä värissä. Jos teidänkin makuuhuone tai vaikka olohuone voisi olla mitä lämpimintä ja pehmeintä alpakanvillasta Perussa valmistettua ja Virossa viimeistelyä vilttiä vailla, kannattaa kurkistaa Instagramini @charandthecity -puolelle, missä yksi teistä voi voittaa samaisen viltin itselleeni, itse toivomassanne värissä:

Osallistu Alpaka Classic Fishbone -viltin arvontaan Instagramissani: @charandthecity – värivaihtoehdot voit katsoa täältä!

Kuvat minusta: Mona Visuri

Makuuhuone - Sovrum / Sisustus - Inredning