Yksin oleminen on aihe jota olen itse miettinyt paljon tässä kuluneen syksyn aikana. En tiedä miellättekö minut blogini tai someni perusteella enemmän introvertiksi tai ekstrovertiksi (tätä voi muuten käydä äänestämässä IG storyn puolella, olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisen mielikuvan itsestään muille antaa!), mutta tosiasiassa olen jonkinlainen näiden kahden välimuoto. Olen persoonaltani usein rauhallinen ja välillä aikamoinen kotihiireilijä, mutta toisaalta kuitenkin energisen iloinen ja viihdyn hyvin porukassa vaikka pidempiäkin aikoja. En kuitenkaan aina ole ollut sinut itseni kanssa tai viihtynyt hyvin yksinäni, vaan varsinkin nuorempana ja epävarmempana jatkuvasti janonut muiden seuraa, ihmisiä ympärilleni.

Olen kuitenkin iän myötä alkanut kaipaamaan yhä enemmän omaa aikaa – ihan yksin olemista, omissa oloissani, varsinkin omassa kodissani. Kuten Enemmän kuin pelkkä nojatuoli -postauksessa jo elokuussa kirjoittelinkin, on kodistani tullut minulle oma lempipaikkani. Tämä on jotenkin korostunut nyt tänä syksynä, kun olen niin sinkku kuin myös yrittäjä. Jos tätä kombinaatiota olisi tarjottu minulle nuorempana, olisin varmasti kammoksunut ajatusta olla niin paljon työn JA yksityiselämän osalta y k s i n. Nyt kolmevitosena asia on kuitenkin kääntynyt miltei päälaelleen. Rakasta rauhallisia työpäiviäni yksin kotosalla ja kuten Treffiähky-postauksessa jo kirjoitinkin, valitsen helpoisti yksin kotosalla vietetyn illan vaikka treffien sijaan.

Samaan hengevetoon on kuitenkin pakko mainita, että saan niin paljon energiaa, iloa ja inspiraatiota blogikolleegoiden kanssa työskennellessä, asiakasprojektien parissa uurastaessa ja erilaisissa pressitilaisuuksissa käydessä, että ei ole hätää että pölyttyisin täällä keittiöpöytäni äärellä istuessani. Tai no, kämppikseni juuri yksi ilta sanoi, että jos hän näkee minut kotosalla vielä monta viikkoa putkeen villahouisissani (kuten hän oloasuani kutsuu), alkaa hän huolestua. Mutta ei, rakastan nimittäin viettää laatuaikaa ystävieni ja läheisteni kanssa, ja olen usein se tyyppi joka huutaa JOO ennenkuin on edes ehdotettu illan ohjelmaa tai matkakohdetta loppuun asti. Innostun helposti ja lähden spontaanisti menoihin mukaan. Mutta jos mitään ohjelmaa ei olekaan, niin ne tyhjät kolot kalenterissa eivät enää pelota, päin vastoin – yksin on aivan ihanaa olla.

Olemme ystävieni kanssa puhuneet viime aikoina myös yksin olemisen tärkeydestä. Monet ovat hypänneet suoraan suhteesta toiseen, olematta aikuisiällä ollenkaan oikeasti yksin, kun taas itse olen ollut sitä tyyppiä joka on ollut tasaisin väliajoin parisuhteiden välissä ihan yksikseni. Vaikka yksin on tullut niin oltua kuin asuttuakin, tuntuu kuitenkin, että vasta nyt olen täysin sinut asian kanssa. En nimittäin ole aikaisemmin viihtynyt näin hyvin ihan vain itsekseni. Ehkä se on myös tämä ikä, sillä minusta tuntuu, että en ole ikinä myöskään ollut yhtä minut oman itseni kanssa. Se on tietynlaista rohkeutta olla ihan itsekseen, oman kodin hiljaisuudessa, ja antaa kaikenlaisten ajatusten vain tulla. Ja hyväksyä itsensä ja elämäntilanteensa juuri sellaisena kuin on.

Yksin oleminen on nykyään iso osa hyvinvointiani – varaan tarpeeksi aikaa yksinololle ja teen tilaa omien ajatusteni kuuntelulle. Asia, mikä jäi ennen oravanpyörässä juostessani piementoon. En voisi olla ylpeämpi itsestäni viime vuonna tekemistäni elämänmuutoksista (kuten päivätyön lopettamisesta), sillä en ole vuosiin voinut yhtä hyvin, tai tuntenut olevani yhtä onnellinen, ihan vain omassa itsessäni. Yksin nukkuessa, aamiaista laitellessa, töitä tehdessäni. Yksin oleminenhan on eri asia kuin yksinäisyys. Yksin olemisen saa itse valita, ja tiedän, että tilanne olisi ihan toinen, jos ei olisi ihania tyyppejä joille soittaa tai joita nähdä, jos ja kun siltä tuntuu. Nyt kuitenkin aamukahvikippis ihan vain itselleni, täältä yhden hengen aamiaiskattauksen ääreltä. Tai no onhan minulla lukuseurana Mr. Porter.

Ja hei jos teillä on kysymyksiä aiheeeseen liittyen, niin laittakaan tulemaan kommenttiosioon tai vaikka Instagramin puolelle – jätän IG storyyn kyselyboksin, mistä pääsen sitten suoraan vastaamaan teidän kysymyksiinne (teidän nimethän eivät tule siellä näkyviin, pelkkä kysymys). Nyt tosin aamutakki naulaan ja kohti ihanaa pressitapahtumaa, ja sen jälkeen suuntana kesämökki ja täydellistä rentoutumista koko viikonlopun verran!

 Seuraa viikonloppuani Instagramin (@charandthecity) puolella!

Arkielämä - Vardagslivet / Avokeittiö - Kök / Etu-Töölö / Främre Tölö 3h + avok / Sisustus - Inredning / Terveys - Hälsa