Eräänä päivänä kun tulin kotiin odotti eteisessä uusin Elle. Vilkaisin kantta ja mietin, että tässä on varmasti mitä inspiroivin muotinumero – onhan kannessa Saara Sihvonen trendikkäässä ruututakissaan. Joitakin päiviä myöhemmin sängyssä makoillessani tartuin taas lehteen, ajatuksena inspiroitua tulevia asukuvauksia varten, mutta huomioni kiinnittyikin muotijuttujen sijaan kannessa lukevaan lauseeseen: Tinder-ähky. Kun haluat kumppanin, mutta et deittejä.

Selasin kuumeisesti sivulle 48 ja en voinut muuta kuin nyökytellä tekstiä lukiessani. Tämä aihe on kuplinut tässä syksyn mittaan pinnan alla, mutta en ole saanut oikeanlaista kipinää kirjoittaakseni siitä teille. Tai ehkä syy on myös siinä, etten tiennyt miten ilmaista itseni, ilman että loukkaisin k e t ä ä n. Olen kuitenkin ehkä muutamalle henkilölle tämän avautumisen velkaa, ja ehkä tätä kautta myös ystäväni ymmärtäisivät minua hieman paremmin. Elleen Sisko Savonlahden kirjoittama juttu alkaa herättävästi toteamuksella:

Vaikka deittailu kyllästyttäisi, parisuhdetta etsivä sinkku ei saa jäädä kotisohvalle makaamaan. Vai saako? – ELLE

En tiedä onko se tämä syksyinen vuodenaika jolloin AINA tekee mieli hyggeillä neljän seinän sisällä, vai onko kyse siitä, että viihdyn ehkä parhaiten mitä olen ikinä viihtynyt oman itseni kanssa ja ihan vain yksin kotosalla, mutta en j a k s a käydä treffeillä. Toki Tinder-profiilin avaamisen jälkeen tuli se lyhyt innostunut vaihe, sellainen piikki, että treffejä oli tarjolla miltei viikon jokaiselle päivälle. Mutta. Vaikka tapaamani miehet olivatkin mitä upeimpia herrasmiehiä, hyviä niin paperilla kuin paikan päällä, ja oikeasti todella mukavaa seuraa jäätelökioskilta viinilasilliselle, huomasin useimmiten vain kaipaavani aikaa olla yksin kotiin.

Kun Sisko kirjoitti jutussaan miten hän perjantai-iltana treffikutsun saatua näpytteli nopean vastauksen, että “Se olisi kivaa, mutta tänään ei käy.” ja lisäsi vielä perään: “Aion viettää koti-iltaa.”, alkoi koko juttu kuulostaa tutulta. Tekosyyni on varmasti se, että olen tukka putkella viilettänyt ympäri kaupunkia joka päivä ja istunut nenä kiinni tietokoneen näytössä kaikki illat, että perjantain tullen sitä yksinkertaisesti vain väsyttää ja haluaa ladata akkuja. Mutta entä kun fiilis on sama myös lauantai-iltana. Ja vielä sunnuntainakin. Ja maanantait ne vasta rankkoja ovatkin. Tiistaille se väsymys kunnolla kasaantuukin… Ja pian ollaan taas perjantaissa, jolloin se mitä oikeasti haluat, on vain olla yksin kotona.

Tämä nyt vain oli tällainen viikko, sanoin itselleni ja rojahdin sohvalle läppärin kanssa ja panin Bachelorin pyörimään. Hälytyskellot alkoivat soida päässäni vasta myöhemmin, kun puhuin ystäväni kanssa. Kerroin hänelle treffeistä, joille olisin voinut mennä, mutta en mennyt. “Siis…kiinnostava mies pyysi sinua leffaan, ja sinä kieltäydyit, koska halusit olla yksin kotona ja katsoa sarjoja?” ystäväni toisti epäuskoisena. – ELLE

Kyllä! Juuri niin. Olen todennut saman kuin minkä Sisko totesi jutussaan – en ollut oikeastaan laisinkaan väsynyt työviikostani, olin vain väsynyt treffeihin. En siis itse treffeihin millä kävin (ne olivat oikeasti todella mukavia!), vaan ylipäätänsä treffailuun, tai siis Tinder-treffailuun, konseptina. En osaa selittää sitä, että se mikä alussa tuntui jännittävältä, kutkuttavalta, kuin perhosilta vatsanpohjassa, muuttuikin pian enemmänkin velvollisuudeksi, taakaksi ja möykyksi mahan pohjalle. Että paljon mieluummin haluaisin käyttää aikani swaippailun, chattailyn ja treffeillä käymisen sijaan asioihin joista oikeasti nautin: kuten ystäviini, työprojekteihini tai vain kotosalla oleskeluun. Ehkä en vain ole vielä valmis treffailuun. Ehkä tarvitsen vain pienen (Tinder)tauon?

Illan jälkeen tajusin, että olin tainnut unohtaa vuosien varrella, mistä deittailussa todella on kyse: uuden ihmisen tapaamisesta ja siitä, synkkaako tämän kanssa vai ei. Siinä kaikki. Treffien tarkoitus ei ole se, että menee väkisin paikalle jo valmiiksi turhautuneena, kertoo perusasiat itsestään, haastattelee toista ja jää arpomaan, kannattaako hänen takia enää uhrata minuuttiakaan. – ELLE

Jutun lopusta löytyy kolme hyvää kysymystä jotka auttavat vastaamaan siihen, sopisiko (Tinder)treffitauko juuri sinulle. Luulen, että oma vastaukseni on kyllä. Ja vastaus jutun alussa kysyttyyn kysymykseen on omalta osaltani ehdottomasti, että “Saa!“. Kysyin teiltäkin IG storyn puolella eilen, ja valtaosa oli samoilla linjoilla kanssani: 94 % äänesti että Saa! ja 6 % että Ei saa. Itseään ei voi pakottaa mihinkään mikä ei tunnu hyvältä, vaikka miten “kuuluisi” nyt käydä treffeillä uusien ihmisten kanssa. Lokakuun omistan täten omalle ajalle, ja jo tutuille ja turvallisille tyypeille. Ja nyt seuraavaksi hyppään koneeseen kohti Pariisia.

Seuraa treffivapaata Pariisinreissuani Instagramissani @charandthecity

Arkielämä - Vardagslivet