Vaikka samalla tuntuu, että itselleni jo huhtikuussa alkanut kesä (kiitos Thaimaassa vietetyn kuukauden) on jatkunut pienen ikuisuuden, tuntuu samalla hieman haikealta, että viime viikonloppuna jo koitti rapujuhlakauden avajaiset. Nämä ovat juhlat joita vietetään kesä toisensa jälkeen heinäkuun 21. päivänä, viikonpäivästä riippumatta. Itse en ole muutamaan vuoteen päässyt avajaisiin, eli kräftpremiäriin, osallistumaan, joten en olisi voinut olla enemmän innoissani, että tänä kesänä ruksasin kutsuun attending!
Meitä hemmotteltiin Tammisaaressa täydellisellä kesäsäällä – mittari näytti lähes 30 astetta ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Täydellinen hetki moikata tuttuja ensin venelaitureilla (vene-etkot ovat jokavuotinen must!) ja jatkaa siitä Knipan-ravintolan sillalle alkusamppanjalle, joka tottakai on Joseph Perrieriä. Päivään kuuluu myös golf-kierros Eke-golfilla, mutta jos valita saan, valitsen nyt ja aina veneilyn golfin sijaan. Ja oikeastaan aivan sama kaikenmaailman veneet, golfit ja samappanjat, kaikkein parasta näissä juhlissa on tottakai se, että näkee niin paljon uusia ja vanhoja ystäviä ja tuttuja saman katon alla – kaikki on mahdollista, kun on kräftpremiär!
Vaikka tänä vuonna rapujuhlakauden avajaiset osuivatkin suositulle kesälauantaille, jolloin Tammisaaressa vielä oli suurempi keikka, oli Knipan taas täyteen buukattu. En kyllä tiedä montaa naista, joka pystyisi vuosi toisensa jälkeen suuren rantaravintolan täyttämään, mutta meidän Gussi on kyllä omaa luokkaansa! Ystäväni äiti tosiaan järjestää nämä juhlat, ja me nuoriso istumme ns. lastenpöydässä. Jossa siis keski-ikä on 35 vuotta. Toivon todellakin, että tämä on perinne joka tulee jatkumaan sukupolvelta toiselle, sillä itse en kyllä näille juhlille loppua näe. Rapujuhlavieraita oli tänäkin vuonna noin 180 henkeä, eli aikamoiset juhlat saimme aikaiseksi, mikä ehkä näkyikin Instagram stories puoleltani.
Tein Kräftis-kansion Instagramiini (eli sinne kannattaa kurkistaa, jos rapujuhlameiningit kiinnostavat), ja se tulee muuten saamaan jatkoa viikon viikonloppuna kesän toisten rapujuhlien muodossa! Rapujuhlakauden avajaisten jälkeen jäin vielä nauttimaan kesäsäistä Tammisaaren saaristoon ja sen jälkeen viettänyt rentoja kesäpäiviä ystävieni kesämökillä mantereen puolella, eli Helsingissä on vain tullut käytyä ns. vaatteiden tai autonvaihtoreissuilla. Tänään tosin suuntaan nokan kohti Hankoa, eli kesäreissuja kannattaa seurata tuttuun tapaan Instagram stories puolelta!
Kippis! Minä luulin pikkutyttönä joskus 50-luvulla, että ravut ovat maalaisten arkiruokaa. Ne olivat ihan oikeita suomalaisia jokirapuja eivätkä maksaneet mitään. Isä ravusti yöllä. Aamulla keitettiin iso kattilalinen rapuja suolavedessä paljon tillinnkukintojen kanssa. Tuskin maltettiin jäähdyttää, kun syötiin. Juotiin tuoretta kirnupiimää päälle. Tädin perheellä oli mökillä samanlaiset tavat. Hämmästykseni oli suuri , kun joskus myöhemmin kuulin hienolta Turun- viulistitädiltä, että Turussa hienosto piti rapujuhlia. Kai ne olivat tuollaisia, mistä kuvasi ovat.
Tuli himo rapuihin. IKEA näyttää järjestäneen ainakin 2017 joissakin ravintoloissaan täällä Saksassakin rapuhjuhlia, joihin kuka tahansa voi ostaa ruokalipun. Joskus on ollut myynnissä pakastettuja täplärapuja , mutta ei taida olla nyt muuta kuin katkarauja. Täytyykin käydä 17 km:n päässä katsomassa raputarjontaa.