Kiitos kaikille ihanista synttärionnitteluista – ette tiedäkään, miten iloiseksi ne minut tekivät. Onnitteluviestit täysin tuntemattomilta ihmisiltä, jotka ovat niin iloisia jonkun toisen puolesta ja toivovat toiselle hyvää. Se, että olette ottaneet aikaa kirjoitellakseen minulle edes lyhyen Onnea-sanasen, merkitsee oikeasti todella paljon. Hieman kuten sanotaan, että pienikin hymy tuntemattomalle voi piristää hänen koko päiväänsä, niin saman tekivät kommenttinne – saivat leveän hymyn huulilleni. Onnitteluviestien seassa oli kuitenkin seuraavanlainen viesti, jota en oikeasti ihan ymmärrä:
Ootsä oikeasti onnellinen ton materian äärellä ja sairaalloisen kliinisessä kämpässä? 35 eikä vielä omia lapsia. Se oikea onni on muutakin kuin tylsä kopioitu Pinterest-koti.
En ensinnäkään ymmärrä miten sisutustyyli, ikä ja “lapsettomuus” liittyvät toisiinsa. Yksi ei ole pois toisesta, tai varsinkaan poissulje toista. Sisustaisinko kotiani jos minulla olisi lapsia? Luultavasti kyllä. Vai olisinko onnellisempi jos jättäisin kotini sisustamatta ja “hankkisin” lapsia? Ömm, nämäkö ovat ne vaihtoehdot?
Mitä kodin sisustamisella on tekemistä iän tai lapsien kanssa en tosiaan ihan ymmärrä, mutta näköjään tämä 35-vuoden ikä & ei-vielä-omia-lapsia -kombo on vielä 2000-luvulla osalle vieras käsite. Ehkä se sotii jonkun muun “näin elämän pitäisi mennä” -aikataulun kanssa. Elämää ei kuitenkaan voi aikatauluttaa ja kaikki kuljemme omia polkujamme, omia aikojamme. Tärkeintä on mielestäni olla jokaisessa elämänvaiheessa iloinen ja onnellinen siitä, mitä elämässään juuri silloin on. Koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan, tai vie pois.
Joten kyllä, tällä hetkellä olen onnellinen kodissa, jonka olen sisustanut mieleisekseni. Sisustusmakuni ei varmastikaan miellytä kaikkia ja monelle se voi olla liian kliininen, mutta siksihän on ihanaa, että makuja on monia, ja jokainen voi sisustaa sen oman kodin juuri mieleisekseen. Eikö olisi tylsää, jos kaikkien kodit näyttäisivät ihan samanlaisialta?
Se missä olen kommentoijan kanssa täysin samaa mieltä on se, että oikea onni on PALJON muutakin kuin sisustettu koti. Tai anteeksi siis tylsä kopioitu Pinterest-koti. 1000 % samaa mieltä. Siis onnesta (ei Pinterest-kodista, r a k a s t a n Pinterestiä, minkä ehkä Pinterest-sivustoltani huomaa!). Olen kuitenkin luottanut siihen, että teillä lukijoillani on medialukutaitoa ymmärtää, että blogini ja sen some-kanavat ovat pitkälti visuaalisia kanavia, jotka eivät täysin kuvasta oikeaa elämääni. Ei siksi, että ulkoiset asiat olisivat tärkein asia elämässäni, vaan koska nämä kanavat ovat omistettu visuaalisuudelle, eikä tehty päiväkirjan sivuiksi.
Koska oikea elämäni kuitenkin menee käsi kädessä blogini kanssa, tulee joskus sivuttua myös pintaa syvempiä asioita blogissani, eroista ajatuksiini lapsista, ja myös synttärieni kunniaksi ikääntymisestä. Mielelläni jatkan näiden asioiden käsittelyä jatkossakin – ja kyllä, silloin saan myös ottaa vastaan kommentia jos toisenlaista koskien näitä aiheita.
Lopuksi haluaisin kuitenkin sanoa, että ennenkuin joku kirjoittaa samantyylisen kommentin jollekin toiselle, ja vielä tämän syntymäpäivänä, niin miettisi edes hieman sanojaan. Sananne voivat oikeasti loukata ihmisiä. Varsinkin jotakuta toista. Ehkä kommentti oli tarkoitettu vain tuottamaan pahaa mieltä toisen merkkipäivänä, jolloin se kertoo paljon kommentin jättäjästä. Tai sitten kyse on vaan siitä, että ymmärrystä lifestyle-sisältöihin tai medialukutaitoa ei vain ole, jolloin toivottavasti postaukseni teksti avasi hieman aihetta.
Ikävä totuushan on, että jos joku haluaa toista (ja vielä tuntematonta) loukata, kertoo se enemmän sen loukkaajan pahasta olosta, usein vielä tiedostamattomasta sellaisesta. Mitäköhän tämän ikävän kommentin jättäjä toivoisi enemmän elämäänsä, että voisi paremmin?
Oh dear.. Olipa tökerö ja ajattelematon kommentti.
Itsekin olen saanut blogiini ihmetystä, miksi minulla ja miehelläni ei ole lapsia, vaikka olemme olleet aviossa pian 10 vuotta. Toinen ihmetyksen aihe on asuintapamme.
Kummastelen siis todella sitä, miksi kaikkien elämä pitäisi sujua jonkun tietyn kaavan mukaan (”kun olet sen-ja-sen ikäinen sinulla pitäisi olla jo näin monta lasta, asumismuoto tämä ja ura tässä-ja-tässä vaiheessa.”)
Mielestäni tällainen tiettyyn malliin väkisin pusertuminen tai tietyn elämäntavan väkisin hankkiminen -tai ylläpitäminen- vasta pois sulkeekin onnellisuuden. Itse ainakin olen todella onnellinen omista valinnoistamme, koska ne sopivat meidän elämäämme ja elämäntilanteeseemme. Miksi ei siis saisi elää juuri sellaista elämää, kuin itse parhaaksi näkee – eikä elää sitä toisten näkemyksiä miellyttäen.
Pyh, minusta ei ole mikään velvollisuus tehdä lapsia. Minulla on karvalapsi (lue:kissa) ja olen siihen aivan tyytyväinen. En myöskään elä tavanomaisessa parisuhteessa, lähipiiri haukkoi henkeään kun päätin muuttaa kumppanistani erilleen omaan asuntoon, mutta kysymys ei silti ollut erosta. Entäs jos haluan asua itsekseni, tehdä omannäköisen kodin.
Paljon onnea Char täältä tulevaisuudesta! Pysy vahvana <3
xx Laura / Laurantaina Beauty Blog
Myöhästyneet onnittelut!
Kylläpä oli sulle ikävä kommentti, joka todellakin kertoo sen kirjoittajasta paljon. Siinä oikein tiivistyi suomalainen ominaisuus – kateus. Aina ei edes hyvä tahto riitä ymmärtämään toisten ajatuksia, joten parasta vain toivoa hänellekin onnea elämäänsä, millainen se sit lieneekin.
Erinomainen kirjoitus ja näpäytys kommentoijaa kohtaan. Toivottavasti hän osaa ottaa tästä opiksi.
No huhuh, kuinkahan paha mieli saa jollakulla olla että jaksaa tulla tänne tuollaista kommentoimaan. Onkohan mahdollisesti käynyt kommentoijalle niin että lapset on kyllä ”hankittu” (sillä niitähän tosiaan hankitaan silloin kun itselle sopii, nimim. 7 vuotta yrittänyt) ja vieläpä ihan ”oikeassa aikataulussa”, mutta elämä ei silti tunnukaan täydelliseltä – kuten kaikkien bloggaajien elämä luonnollisesti on;) Ja minä mietin myös samaa kuin C että tuleeko elämästä onnellista vain jos koti on kuin pommin jäljiltä??
Kyllä tässä elämässä on niin paljon haasteita meille itse kullekin (kyllä, ihan Kaikille), että olisi hienoa jos mieluummin tuettaisiin toisiamme eikä purettaisi omaa pahaa oloa muihin!
Char, kiitos että jaksat ilahduttaa meitä päivästä toiseen huikealla tyylitajullasi ja tuoda niin valtavasti inspiraatiota, ja lämpöä!, tänne ruudun toiselle puolelle. Tämä blogi on ehdoton päivieni piriste, ollut jo vuosikaudet!?
Äh miten ajattelemattomia ihmiset ovat. Sananvapauden varjolla saadaan itselle kuin lupa olla moukkamainen, tahditon ja epäkohtelias. Samalla paljastaen itsestään enemmän kuin ehkä ajattelikaan.
No, mutta. Myöhäiset synttärionnittelut, kaikkea hyvää, onnea ja iloa!
Ikävää, että jouduit lukemaan tuon kommentin ja vieläpä syntymäpäivänäsi. Itsekin olen elänyt liki 10 vuotta avioliitossa mieheni kanssa (ja sitä ennenkin olimme yhdessä pitkään), ja odotamme “vasta nyt” esikoistamme. Meidän tapauksessamme syynä on ollut puhtaasti se, että olemme halunneet olla yhdessä, muttemme halunneet lapsia aiemmin. Tätä saa joku ihan tykönään ihmetellä, jos haluaa. Ja varmasti moni onkin tätä ihmetellyt. Pidän kohtuuttomana arvostella toisen henkilön elämää blogin perusteella, koska blogi tarjoilee vain pienen raapaisun kirjoittajansa elämästä. Olen surullinen kommentin jättäneen henkilön puolesta. Sen sijaan tsemppiä sinulle, Char!
Misogyyninen ja katkera kommentti minka voi jattaa jatkossa taysin noteeraamatta. Blogisi on todellinen kestosuosikkini ja luen ilolla aiheista kuin aiheista joista kirjoitat. Positiivisten kommenttien ja onnitteluiden maara osoittaa etta suurin osa lukijoista on fiksuja, koulutettuja, avarakatseisia ihmisia. Jatka samaan malliin. <3
Toisaalta voisi kysyä, että tuleeko se onni niistä lapsista tai siitä, että koti on sisustettu täyteen tavaraa? Minulle se ei ainakaan tule. Nautin siististä ja hiljaisesta kodista, joka sisustussuunnittelija-ystäväni kommentin mukaan on edustuskämppä 😀 Nautin aikaisista aamuista, kun voin jäädä sänkyyn makoilemaan ja syödä rauhassa aamupalaa eikä minun tarvitse huolehtia kenenkään tarpeista. Nautin myös spontaaneista asioista, kun ei tarvitse kellosta katsoa milloin jonkun pitää syödä tai mennä nukkumaan. Nautin ulkomaan matkoista (mitä kauemmas sen parempi) ja aikuisille suunnatuista viiden tähden hotelleista. Nautin, kun kukaan ei vaadi tai odota minulta mitään. Nautin, kun voin itse päättää asioistani. Jos minulla olisi lapsia, en voisi elää tällaista elämää.
Haha, olen aivan samaa mieltä, vaikka en omaa lastani pois antaisi. Nauttikaa rauhallisista aamuista, spontaaneista jutuista ja uikaa pää korkealla vastavirtaan! 🙂
Myöhästyneet onnittelut, Char! Tollaset kommentit kertoo vain sen ihmisen ahdasmielisyydestä. Itse olen 36v lapseton sinkku. Ja sekös tuntui ainakin edellisessä työpaikassani monia ihmisiä ihmetyttävän.. Se on kyllä ihme kun kaikkien pitäis mennä “sitä samaa polkua”… Teki mieli sanoa noille kyselijöille että mites niitä lapsia tehdään, kun en vielä tiedä tai vastaavaa kommenttia 😉 Aina kun puhuin että ehkä hankin koiran, ni sit tuli kommenttia että niin sitte seuraavaks sulle tulee vauva, argh… Mun mielestä toisten yksityisasioita täytyy kunnioittaa ja itse ainakaan en kommentoi tai utele esim. puolitutuilta. Mä aion elellä itsekseni ja vaikka mies löytyis joskus, ni silti haluisin asua pitkään yksin. Ja muutin just uuteen kämppään, josta myös rempattiin skandinaavisen vaalea 😀
Voi, kuinka inhottava kommentti. Jätä se omaan arvoonsa. Hyvää syntymäpäivää, vaikka vähän myöhässä.
Myöhästyneet onnittelut Char! Kiitokset myös tästä blogista. Tänne on ihana tulla työpäivän päätyttyä hengähtämään kahvikupin kera ja keräämään inspiraatiota (samoin kuin Pinterestinkin puolelle).
Ei voi muuta kuin syvään huokaista tuon tökerön kommentin suhteen. Mekin törmäämme mieheni kanssa välillä lapsivapaana avioparina saman tyyppisiin kyselyihin. Lapsivapaa, ei lapseton. Siinäpä sana, jonka toivoisin rantautuvan englannista suomen kieleen vahvemmin. En nimittäin koe, että meiltä puuttuu mitään. Tässä on joskus ulkopuolisilla kummasteltavaa ja meidän tilanteemme nähdään usein siirtymäkohtana johonkin muuhun. Kaikkien polut eivät ole samanlaisia ja itse tuntisin oloni vieraaksi etukäteen määritellyssä ja aikataulutetussa elämässä. Koen, että on rohkeutta elää omannäköistä elämää – kuuluipa siihen lapsia tai ei.
Ei voi kuin ihmetellä, kuinka joku voi paukutella noin törkeän ja ajattelemattoman kommentin. Se, että olet kertonut ajatuksistasi lapsien suhteen ja se, että pidät blogia, eivät oikeuta moiseen kommentointiin. Ihailen toden teolla kypsää ja fiksua kirjoitustasi! Mutta älä anna yhden mädän omenan (ikävän kommentin) pilata iloasi niistä muista, ihanista viesteistä. ❤️
Voi ei. Jollakin on nyt todella paha olla. ?
Sun blogi on kuitenkin ihana ja edelleen iso osatekijä siihen, että minulla on oma blogi. Sä olet mieletön esikuva mulle, oli sulla lapsia tai ei.
Tee elämästäsi omasi näköistä. ❤
Lämpimät onnittelut! Äärettömän viisaasti kirjoitettu.
Onpa ikava kommentti ja kovin vanhoillinen kasitys nykypaivana. Taytyy sanoa, etta jos koti ei ole kunnossa, siella ei ole hyva olla ja tuskin sinne on kiva tuoda lapsiakaan. Tottakai jokainen sisustaa tyylillaan mutta en usko etta kukaan haluaa asua karsean sotkun keskella. Me lukijat toki tunnemme sut vain blogin kautta mutta vaikutat ihmiselta joka on tyytyvainen omiin valintoihinsa, oppinut kokemusten kautta ja on sinut itsensa kanssa – ja sitahan aikuisuus on. Luin jostain etta onnellisuus ei ole jatkuvaa hehkutusta elaman ihanuuksista vaan yleista tyytyvaisyytta omaan elamaansa ja postauksien mukaan vaikutat onnelliselta.
Usch, vilken elak kommentar 🙁 , som de andra redan sagt berättar den nog mer om den som skrev den än om dig.
Det ryms miljontals olika stilar och folk i världen och det är ju det som är den stora rikedomen (åtminstone så länge alla försöker bete sig som folk).
Hälsar
fyrabarnsmamman med tre kattor och två hundar + mycket vitt i inredningen 🙂
Myöhästyneet onnittelut! :3
En kykene ymmärtämään tuollaista “tuon ikäisenä sinulla pitäisi olla tällainen koti/työ/elämä”- ajatusmallia, en todella! Täytän kohtapuoliin 34 vuotta, ja minulla on omannäköiseni koti, mies ja lapsi – en kuitenkaan ajattele että samanikäiset ystäväni ovat jotenkin huonompia ihmisiä jos he eivät ole vakinaisessa suhteessa, äitejä tai mitä tahansa muuta “mitä tuossa iässä pitäisi jo olla”. Kyllä he ovat miettineet, että PITÄISIKÖ sitä olla jo jokin tietty asia saavutettu – ei, se on kuule ihan oma elämäsi ja saat elää sen kuten haluat (kunhan se on laillista 😉 ) Ystävälleni oli hänen OMA ÄITINSÄ kiukustunut, kun oli kuullut ettei ystäväni ehkä halua koskaan hankkia lapsia; ” MITÄ!! NO SIINÄ MENEE HYVÄ IHMINEN PILALLE!”
Tervetuloa 2010-luvulle *facepalm* :’D
Olen seurannut blogiasi jo usemman vuoden, vaikka olen varmaan yli-ikäinen näihin kuvioihin. Totuus on, että voisit olla tyttäreni! Minulla ei valitettavasti ole omia lapsia; olen tiennyt 18-vuotiaasta asti, etten tule heitä saamaan. Jatka samaan tapaan, olet hieno ihminen. Näitä “suoraan sanojia” riittää, mutta heidät voi jättää kiehumaan omassa liemessään.
Myöhästyneet onnittelut ja kaikkea hyvää Sinulle!
toivoo Tuula
Tässä taas oikein tätä suomalaista katkeruutta kauneimmillaan..??♀️ Onneksi sun ei tarvitse selitellä elämääsi kellekään. Nauti siitä, mitä sulla on kullakin elämäsi hetkellä❤️
Tai sitten se kommentti oli jonkun kateellisen viiden lapsen äidin avun huuto??
Olen 44 ja lapseton omasta tahdosta, tosin mies löytyy. Tykkään myös materiaalista, mutta lapsia en perheeseeni kaipaa, tosin kummilapsia on kahdeksan ja ne riittävät.
Oikein paljon onnea näin myöhässä?. Itse vietin syntymäpäiviäni 3. päivä?
Onnea Char ja ihanaa, että olet nyt onnellinen ja osaat olla onnellinen ystäviesi puolesta!
Sinua kymmenen vuotta vanhempana väistämättä tulee mieleen, oletko miettinyt mahdollisesti tulevia lapsihaaveitasi. Ja oletkin. Itse olen myös sähkösilmukkahoidot läpikäynyt, tosin vasta lasten jälkeen.
Jos olisin nyt sinunikäinen, ottaisin yksityiseltä klinikalta selvää, paljon munasolujen ottaminen, pakastaminen ja säilyttäminen maksaa ja harkitsisin niiden säilöönottamista. Monta sinunikäistäsi naista tekee näin nykypäivän Suomessa. Vaikka ajattelee, että parisuhde tulee kun on tullakseen ja sitten katsotaan tilanne, se voikin olla sitten hankalampaa. Nykyaikana voi varautua kaikkeen. Miten hianoa se onkaan. Ja onpa eräs nykyaikainen ystäväni hankkinut lapsen yksin, ei todellakaan yhden yön suhteesta vaan valitsemalla valinnut klinikalta oikeanlaisen isäehdokkaan siittiöt. Kun oikeaa ehdokasta ei ajoissa sattunut kohdalle, teki hän 38 vuotiaana päätöksen hankkia vauvan luovutetuilla siittiöillä. Kuinka onnellinen tuo pieni perhe nyt onkaan!
Valintoja on monenlaisia ja etukäteen voi varautua moneen asiaan!
Haha, Loistava kirjoitus! Mielestäni oivaltava tapa opettaa negatiivisia lukijoita/kommentoijia katsomaan asioita hieman avarammasta näkökulmasta 🙂
Parasta on se, että nautit elämästäsi juuri tuollaisena kun se nyt on. Se on todellinen taito, että osaa nähdä ympärillään onnen ja arvostaa niitä asioita joita on saanut ja saavuttanut elämässään. Kaunis koti, työ missä viihtyy, perhe ja ystävät, matkustelu! Ihanaa elää juuri sitä omaa onneaan nautiskellen. Ihmiset usein katkeroituvat jostain mitä heillä ei ole, eivätkä silloin pysty tuntemaan onnellisuutta. Elämää ei voi todellakaan suunnitella etukäteen kaikilta osin. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja että saavutat lisää omia unelmiasi <3
Olipa katkera kommentti 😀 Valitettavasti se vaan menee niin, että ei niitä lapsia ‘hankita’. Kyllä ne suodaan. Sitä paitsi, jokaisessa elämän vaiheessa on puolensa. Vaikka itsellänikin on lapsi (jonka tuloa odotettiin 2 v), niin kyllä minäkin yhä edelleen nautin kliinisestä kodista, silloin kun se hetken verran sellainen on. Nautin hiljaisista rauhallisista hetkistä silloin kun lapsi on pois. Pidän materiasta ja sisustamisesta. Jokainen elää tavallaan, ei onni ole pelkästään sitä, että on lapsia.
Käsittämätön kommentti. Aivan kuin todellinen onni löytyisi vain lapsen saamisesta. Ei se kyllä niin mene, muutenhan maailma olisi täynnä ylettömän onnellisia ihmisiä.. samat ilot ja murheet ja arki kaikilla on.
Mutta jos todella toivot lasta tulevaisuudessa, munasolun pakastaminen ei ole huono ajatus, se voidaan tehdä juurikin 35-vuotiaaksi asti.
En yleensä kommentoi blogeja, nyt haluan niin tehdä. Uskomattoman kaunis vastaus ja kirjoitus. Vaikutat erittäin ihanalta ihmiseltä. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässä!
Ihan nyt vaan kommentoijalle toteamuksena: Tahaton lapsettomuus ei tarkoita että siitä haluaisi välttämättä puhua. Missään. Ikinä.
Tuo on yhtä tahditon kuin kommentti “koskas teette lisää lapsia?” tai “miten teillä menee imetys?” tai vaikka kysymys “koskas ajattelit laihtua kun sulla on noita kiloja liikaa?” sekä “ootko ajatellut ottaa silarit kun oot noin lauta?” Näitä asioita ei vaan kysytä. Ikinä.
Et voi koskaan tietää mitä siellä on takana.
Alltså…… Vilken idiot är det som har skrivit kommentaren!??!? Berättar mera om kommenteraren, måste vara någon riktigt osäker som mår dåligt, tyvärr. Vilket fint svar du skrev! Du är bäst och inreder finare än någon jag vet <3 mvh. någon annan som är galen i pinterest