Apua, miten upea talvisää meillä on ollut täällä Helsingissäkin jo jokusen viikon ajat. Pakkanen tosiaan puree ja kovaa, mutta päivät ovat sen verran aurinkoisia ja valoisia, että ei voi muuta kuin hymyillä. Ja postauksen kuvat eivät siis t o d e l l a k a a n ole otettu näissä pakkasissa, vaan lähempänä 0-kelejä olevalta Riian matkalta. Joten ei hätää – nyt mennään niin toppavaatteilla kuin vain mahdollista. Ulkosalla ei pitkiä aikoja viihdy, mutta kotosalla ikkunan äärellä sitäkin kauemmin. Katse on jo tulevassa, keväässä, joka tuo mukanaan monenmoista elämänmuutosta.
Tiedättekö sen lumipalloefektin, kun tulee yksikin suurempi elämänmuutos, seuraa sitä poikkeuksetta seuraava ja sitä seuraava – ja pieni lumipallo vaan kasvaa mäkeä alas pyöriessä? Jotenkin tässä keväällä häämöttävän 35-vuotispäivän kunniaksi oli ehkä tarkoituskin istua alas ja miettimään tarkemmin, mitä sitä elämältään oikein haluaa. Ja laittaa ne muutosten pyörät pyörimään. En tiedä oliko minulla sen kummempaa 30-vuotiskriisiä, mutta 35-vuotiskriisi on todellakin päällä. Mutta ehkä tämä tästä – toivottavasti pysytte matkassa mukana ♡
Jos haluat jakaa asioita enemmän, olisi kiva kuulla enemmänkin ajatuksistasi elämänmuutoksesta, syntymäpäivistä jne. 🙂
Hei rakas Charimus. Seuraan sua rinnkkain Sofien knssa;). Ja ihan innoll odottelen sun suuria lumipallo efektejä;). Jeeee jos olen oikeassa…usko pois..sen olet nsainnut.