Maaliskuuni ei olisi voinut alkaa paremmin – kevätaurinko porottaa sisään kodin ikkunoista ja kalenterin lehdet täyttyvät keväisistä tapahtumista. Vihdoinkin voi käyttää sitä k:lla alkavaa sanaa. Ainakin kevättalven muodossa! Ja te sisustussiskot siellä tiedättekin, mitä tämä tarkoittaa kodin sisustamisen osalta. Viimeistään maaliskuussa keväinen sisustusinto iskee ja kunnolla. Alkuvuosi menee aina joulusta toipuen ja vuoden pisimmältä tuntuvasta ajasta selviten, mutta jotain ihmeellistä tapahtuu aina tähän vuodenaikaan. Vai olenko ainoa jolta siltä tuntuu?

Maaliskuun ensimmäinen viikko onkin kulunut erilaisissa kevätmielisissä PR-tapahtumissa käyden, kuten viime perjantaina Aco Sun -aurinkotuotteiden (voiko parempaa kevään merkkiä ollakaan?) after work -tapahtumassa sekä Hakola x Stockmann pop up -shopin aamiaistilaisuudessa, jossa aamiainen jäi kyllä ihan kakkoseksi kaikkien ihanien kevätsävyjen keskellä. Ajatelkaa nyt (vaaleanpunaisia) samettiraheja, (vaaleanpunaisia) kukkakimppuja ja Iittalan klassikkoja pastellisissa (=lue vaaleanpunaissa) sävyissä. Tai no, ei tarvitse ajatella, voitte vaan katsoa kuvista:

Teillä on tuskin mennyt ohi ihastukseni samettiin taikka vaaleanpunaiseen. Jos rajoja ei olisi, asuisin varmasti tällä hetkellä vaaleanpunaisessa samettiluolassa. Onneksi realiteetit ovat toiset. Vielä tähän mennessä vaaleanpunaista löytyy kotoa vain koristetyynynpäällisten muodossa. Vaikka pakko samaan hengenvetoon paljastaa, että kävin viime viikolla katsomassa ruokailutilaamme uutta mattoa – ja vetäsin esille v a a l e a n p u n a i s e n mallikappaleen. Onneksi mattokaupoilla oli mukana myös joku järjen ääni. Eihän vaaleanpunainen oikein käy meidän lattian kanssa…

Joitakin vuosia sitten en olisi uskonut, että voisin ihastua kyseiseen väriin. Pienenä tyttönä minulla oli nimittäin KAIKKI vaaleanpunaista. Siis verhoista vuodevaatteisiin ja suureen lattian peittävään mattoon. Leluista vaaleanpunaisista poneista Barbin avoautoon. Ja tottakai myös vaaleanpunaiset vaatteet sukista pipoon. Luulin tuon vaiheen jälkeen, että olin saanut elinikäisen yliannostusta vaaleanpunaiseen väriin, mutta kai tähän 34-vuoden ikään tullessa aikaa oli kulunut tarpeeksi.

Jos jotain olen näiden vuosien aikana oppinut, on se se, että vaaleanpunainen on aivan ihanan hempeä sävy, kunhan se yhdistää johonkin muuhua. Vaaleaan puuhun, rauhallisiin harmaansävyihin tai kukkien vehreisiin lehtiin. Ei katosta lattiaan, enää ikinä. Piste. Vehreistä lehdistä puheen ollen pääsin herkullisen aamiaisen nauttimisen lisäksi tapaamaan tapahtumassa niin vanhoja kuin uusia tuttuja. Uusiin lukeutui m.m. Muita ihania -blogin Tiina, joka piti meille kevätkranssikurssin, jonka aikana saimme taiteilla itsellemme omat kranssit.

Perinteisten oksien (eukalyptuksenoksat) ja kukkien (harsokukat) lisäksi kransseihin sai kietoa samettikankaasta taiteillut kukkaset. Tarkemmin sanottuna Hakolan (vaaleanpunaisesta) samettikankaasta taiteillut kukat. Miten ihana yksityiskohta. Sanoinkin kun lähdin kranssi kädessä kävelemään kotiinpäin, että tämän kevätkranssin ympärillehän olisi pakko järjestää brunssi! Tai brekkari. Miten pienestä se inspiraatio voikaan lähteä!

INSTAGRAM (@charandthecity) / FACEBOOK / PINTEREST

Sisustus - Inredning