Lähimmät ystäväni näkivätkin jo henkilökohtaisen Facebook-sivuni kautta, että postailin sinne Itsenäisyyspäivän illan lopuksi alla olevan kuvan sanoilla: Ensimmäistä kertaa meitä oli näin monta pientä illallispöydän äärellä, ja kaikki meni NIIN hyvin. Terkuin, ylpeä kummitäti. Ja sitä todellakin olen! Ylpeä pienistä kummilapsistani, jotka ovat niin mainioita juhla- ja dinnervauvoja!

Se ei tarkoita, etteivätkö he olisi v a u v o j a. Heillä on välillä nälkä, väsyttää, vatsavaivoja, kyllästyttää ja nälkä taas uudelleen – mutta on ollut ihana huomata, miten nytkin Itsenäisyyspäivän illallisella pienet rakastivat saamaansa huomiota ja katselivat kiinnostuneina mitä ympärillä tapahtuu! Ja huomata myös miten innoissaan me aikuiset olemme olleet siitä, että vauvat tulivat mukaan ystäväporukkaamme 😀

Toki kun vauvat ovat mukana illallisella tarkoittaa se sitä, että kesken kiinnostavan illalliskeskustelun voi joutua lähtemään vaihtamaan vaippaa ja juuri kun saan pihvin haarukkaan keskeyttää kaiken pieni itku… Mutta sellaista se on. Ihana ja erilainen vaihe elämässä! Kannattaa muistaa, että paljon on kiinni omasta asenteesta…

Asenteesta puheen ollen, en myöskään voisi olla enemmän ylpeä ystävistäni! He ovat pysyneet omina ihanina itsenään, vaikka heistä on tullut vanhempia. Jotenkin olin jo vauvabuumin alkaessa varautunut siihen, että ehkä tänä vuonna ei järjestettäisi samaan tapaan porukalla enää illanviettoja tai reissattaisi, mutta toisin on käynyt, ja onneksi niin! Parhaillaan olemme nimittäin tyttökavereideni ja kolmen kummilapseni kera Tallinnassa!

Lapset - Barn