Erouutisten ollessa ihan jopa julkistakin tietoa, ovat monet ystävät ja tuttavat törmätessämme kyselleet miten sinkkuelämäni on alkanut. Joka kerta kun kerron, että viime viikot ovat kuluneet lähinnä a) vastasyntyneen tulevan kummityttöni kanssa oleskellessa b) viimeisillään raskaana olevien ystävien vauvakutsuja suunnitellessa tai c) ystäväni lasten kanssa vaunukävelyllä/hiekkalaatikolla/tms. aikaa viettäessä, on reaktio ollut aika yllättynyt. Ehkä koska muiden perhe-elämän onni voisi tuntua omaan elämäntilanteeseeni verrattuna, no, aika epäreilulta?
You Me… Non.
Olen kuitenkin aina yrittänyt noudattaa “muiden onni ei ole omasta pois” -sanontaa ja uskon siihen vakaasti. Se ei tarkoita sitä, etteikö joskus tuntisi itseään yksinäiseksi, onnettomaksi tai surulliseksi – ne ovat täysin oikeutettuja tunteita ja niiden tunteiden pitääkin antaa tulla. Mutta se, että antaisi kateuden nostaa päätään väärällä tavalla, on eri asia. Olen saanut valtavasti tukea ystäviltäni ja itse asiassa heidän onni tuo omaan elämääni valtavasti onnen tunteita. Ja, jos tilanne olisi toinen, toivoisin, että muut voisivat olla puolestani onnellisia.
Olen kanssasi niin samoilla linjoilla ja tätä samaa asiaa omassa postauksessa jos käsittelinkin. <3 On vain inhimillistä, että jos itse on pitkään toivonut jotain, tietyt tilanteet nostavat surua pintaan, mutta se liittyy ainoastaan omaan elämään, ei toisten onneen.
<3 Sanna
Ja piti vielä lisätä, että ketään ei kannata kadehtia, koska kaikilla on omat vastoinkäymisensä -toiset vain peittävät ne paremmin.
Se on totta, että kaikilla on omat vastoinkäymisensä, eikä niistä voi ulkopuoliset aina tietää…
Lämpimiä ajatuksia täältä sinne ❤️
Kiitos Kristiina <3
Vaikutat niin lämpimältä ja ihanalta ihmiseltä. Toivon sulle kaikkea hyvää ja ihanaa tulevaisuuteen! 🙂
Voi ei, kiitos sanoistasi Milla :´)
Olen kanssasi samaa mieltä.
Uskon myös, että kaikella on tarkoituksensa ja asiat tuppaavat kääntymään aina parhain päin – ennemmin tai myöhemmin.
Toivottavasti olet oikeassa 🙂
Ihan täydellisesti kirjoitettu, vaikutat todella ihanalta ja sydämelliseltä ihmiseltä! 🙂
Voi kiitos Janniii sanoistasi, ja ihanaa jos tekstistäni saa tuollaisen vaikutelman 🙂
Voi miten ihanasti, terveesti ja oikein pystyt asiat ja elämäntilanteet ottamaan. Tuolla asenteella elämässäsi on odotettavissa aina rakkautta ja hyvinvointia. Niin helposti meillä ihmisillä on taipumus katkeruuteen. Tuolla asenteella menet pitkälle! Mieleeni on jäänyt jonkun viisaan ajatelma sinne päin että katkeruus, tai oliko se kauna mutta yhtälailla – on kuin joisi itse myrkkyä ja odottaisi jonkun muun kuolevan.
Tiedätkö, arvostan myös suuresti että uskalsitte tehdä rohkean ratkaisun ennen kuin olitte ehkä liiankin kiintyneitä. Itse olen tilanteessa, jossa erinäisistä syistä on ollut epävarmuus suhteen jatkosta läsnä jopa vuosia. Kuitenkin olemme niin kiintyneitä ja tarvitsevia toisillemme, ettemme ole erilleenkään päässeet. On myös tosi rankkaa olla “välitilassa” pitkään, osaamatta tehdä lopullisia ratkaisuja.. Voimia ja haleja sinne <3
Voi kiiitos Laura sanoistasi, ja että rohkeasti myös jaoit omia kokemuksiasi kanssani <3 Toivottavasti teilläkin asiat selkenee, sillä ymmärrän paremmin kuin hyvin, miten vaikeaa on tehdä lopullinen päätös ja päästää irti jostain… Tämä ei ole ensimmäinenkerta, kun olen ollut sellaisen päätöksen edessä – ja se on mielestäni maailman vaikein päätös. Paljon voimia ja tsemppiä sinne!
Hieno ja upealla asenteella tehty kirjoitus. Se, että elämässä asiat tehdään hyvin ja ollaan onnellisia toisten puolesta ei ole keneltäkään pois – ei edes itseltä.
Blogisi on kaunis, hurmaava ja taidokas. Se käsittelee tyylikkäästi ja hienovireisesti valitsemiasi lifestyle -osa-alueita. Minusta blogissasi asioiden kombinaatio on ollut kautta aikain loistava. En voi myöskään olla kehumatta upeita kuviasi – valoisia ja lämpimiä samanaikaisesti.. Yksityiselämäsi käsittely on varmasti riittävällä tasolla. Parisuhteen ja perhe-elämän esittely ei ole minusta kiinnostavaa. Näin lukijan näkökulmasta esimerkiksi lifestyle-blogin muuttuminen perheeseen tulevan vauvan myötä perhe-elämäblogiksi ei ole hyvä juttu. Sitä aihepiiriä vartenhan voi tarvittaessa olla vaikka toinen blogi.
Sinulla on huikea tyyli ja taito – keep up the good work! Kaikkea hyvää kesääsi.
Voi kiitos Kristiina sanoistasi, kehuistasi ja kaikesta – ilahdutti päivääni enemmän kuin voitkaan kuvitella! 🙂
Se, miten mahdolliset elämänmuutokset (kuten lapset) vaikuttaisivat blogiini on näin ennalta vaikea sanoa – se jää nähtäväksi 🙂
Oikein aurinkoista ja ikimuistoista kesää sinulle!
Amen. Ihana teksti ja olen samaa mieltä. Minä olen luonnostani tyyppiä, joka iloitsee välillä ylitsevuotavastikin ystävien onnesta. Joskus, niinä elämän synkkinä vuosina se on ollut välillä vaikeaa, mutta kuten sanoit, ei mikään ole ollut minulta pois.
Itselläni on sama tilanne. Kaikilla kavereilla on lapsia tai tulossa lapsia. Ja itse olen yksin. Asia ei minua haittaa, en tiedä tällä hetkellä miten paljon lapsia haluankaan, mutta joskus mietin, että onko tässä mitään järkeä. Elän aivan eri maailmassa ja silti joudun oleskelemaan ympäristössä, joka on aivan erilainen, kuin missä minun on mukavaa ja helppoa olla. Kaverit on tärkeitä, mutta joku tasapaino olisi kiva.
Kateellinen en ole. Ihmsillä on omat ongelmansa, oli lapsia tai ei.
Kauniisti kirjoitettu. Itse myös ajattelen, että osallistumalla toisten onneen, voi jopa saada enemmän onnea omaan elämään. Aina se ei ole helppoa ja on hetkiä, joissa voi tuntea kateutta, mutta useimmiten se palkitsee.
Toivon sinulle myötäisiä tuulia elämääsi!
Olemme tavanneet vain kerran, mutta sinusta välittyi sellainen ilo, vilkkaus ja positiivisuus, että harvoin tapaa. Olit kiinnostunut ja ystävällinen. Ei ihme, että sinulla on paljon ystäviä. Ja blogiasihan luen edelleen yhtä innokkaasti kuin ennenkin! Ihanaa kesää, Carita!
Hyvä, epäitsekäs asenne.
Minulle vaikea omaksua. Kun olin vielä lapseton ja vauvakuumeessa, välttelin mahdollisuuksien mukaan perheellisiä ystäviäni. En millään kestänyt heidän perheonneaan ahdistumatta/kadehtimatta.
Kun ystäväni alkoi seurustella, minusta oli pitkästyttävää kuunnella parisuhteen pohdintaa – etenkin kun olin joskus tapaillut tuota ystävän seurustelukumppania.
Onneksi ei ole noita ongelmia enää.