Portofinon jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Cinque Terreä, juoka suoraan käännettynä tarkoittaa viittä maata. Todellisuudessa kyseessä on viiden eri kylän rypäs Ligurian rannikolla. Niin pikkukylät kuin niitä ympäröivät vuorenrinteet muodostavat kansallispuiston, joka on UNESCOn maailmanperintökohde – matkasuunnitelmamme kohokohta! Meidän kotipesäksi tällä reissulla valikoitui Riomaggiore, jota matkakaverini alla olevassa laivamatkakuvassa hienosti osoittaakin:

Miten saapua Cinque Terreen?

Ja tosiaan kun laivamatkasta puhun, niin kylissä ei tosiaan ole auton autoa – ja vaikka auton voisi pysäköidä kylien ulkopuolelle, ei kyliin suositella saapuvan autolla laisinkaan. Kylien ulkopuolella olevat parkkipaikat kuulemma täyttyvät heti aamusta ja tiet ovat hieman mitä sattuu. Me päätimme suosiolla ajaa suoraan läheiseen La Spezian kylään – auto parkkihalliin, käsimatkatavarat kasaan ja kohti juna-asemaa! Teimme ehkä hieman uhkarohkeasti ja jätimme isot matkalaukut automme takakontiin – tosin ei näkyviin, mutta hieman jännitti autovarkaudet.

Cinque Terressä junamatkustelun A ja O

Juna on tosiaan se ykkösvaihtoehto Cinque Terreen matkustamiseen. Junamatkat eivät montaa euroa onneksi kustanna, mutta tärkeää on muistaa lipun oston jälkeen vielä leimata lippu ennen junaan nousemista – ja kantapään kautta oppien: tarkistaa, millä kaikilla asemilla juna pysähtyy! Me ajoimme nimittäin Manarolasta tullessa vahingossa takaisin La Speziaan asti ja melkein meni auringonlasku ohi Riomaggioressa tämän takia… Toinen varoitus on se, että sunnuntai-iltana taas junat olivat myöhässä ja niin täynnä, että saimme ahdata itsemme oviaukosta sisään, jotta pääsisimme paikasta pois.

Miten majoittua Cinque Terressä?

Kuten kuvista näkyy (näissä kuvissa tosin vain Riomaggiore) ovat kylät t o d e l l a pieniä – hyppysellinen värikkäitä taloja rinteessä. Kylissä ei juurikaan ole hotellitoimintaa – tai jos on, se ei ole kummempaa. Viiden tai edes neljän tähden hotelleja on siis turha etsiä. Jos haluaa asua hulppeammin, suosittelen hotellin ottamista jostain suuremmast lähikylästä (ei La Speziasta). Jos kuitenkin haluaa kokea Cinque Terren täydellisesti, suosittelen lämpimästi Airbnb-asunnon vuokraamista! Niitä löytyy – mutta sesonkiaikaan parhaat menevät nopeasti, joten kannattaa olla ajoissa!

Vinkkejä Airbnb-asunnon löytämiseen

Me varasimme tosiaan niin lennot kuin majoituksen alle viikko ennen lähtöä, mutta huhtikuun loppu ja toukokuun alku ei onneksi ole vielä sesonkiaikaa. Siitä huolimatta Airbnb-sivusto ilmoitti, että vain noin 10 % asunnoista alueella olisi enää vapaana. Tuli pieni paniikki, eikä sopivaa asuntoa tuntunut mitenkään löytyvän – todella kallis hintataso, mutta kovin vaatimattomat asunnot. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon sijainti – miten lähellä on kylän keskustaa, merta & juna-asemaa. Meillä nappasi viimein, kun löysimme helmen nimeltä Ai Pesci 301!

Airbnb Ai Pesci 301 -asunnon suosittelu!

Ai Pesci 301 -huoneisto on mukava pieni makuuhuoneen ja kylpyhuoneen sisältävä asunto, joka sijaitsi paraatipaikalla aivan satamassa (yllä olevassa kuvassa yksi noista vaaleanpunaista, oikealla laidalla olevista taloista!) ja josta löytyi niin esteettömällä merinäköalalla varustettu parveke kuin yksityinen kattoterassi aurinkotuoleineen! Kaikki tässä postauksessa olevat kuvat (pl. pari mereltä päin otettua) on otettu kattoterassilta – upeaa, eikö vain? Asunnon vuokraajat olivat mitä ystävällisempiä ja avuiliampia, ja meitä odotti asunnolla kaikki suklaasta tuoreisiin hedelmiin ja marjoihin!

Mitä tehdä Cinque Terressä?

Periaatteessa päätehtävä Cinque Terressä on vain ihastella upeita maisemia, kävellä pitkin kapeita katuja, pistäytyä pienissä putiikeissa ja istahtaa terasseille nauttimaan merellisistä herkuista. Yksi erityisvinkki on unohtaa kummemmat ravintolat ja ostaa mukaan eväät ja suunnata alas rantakallioille katselemaan auringonlaskua…! Näin me teimme, tosin kipusimme kattoterassillemme lämpimän viltin kera. Se oli kyllä hetki ja näkymä, jota ei hevillä unohda. Jotenkin kuvat eivät riitä kertomaan, miten upea paikka oikeasti oli kyseessä – se on vain koettava itse!

Vaihtoehtoinen tapa siirtyä kylästä toiseen

Kun kerran Cinque Terreen on saapunut, suosittelen ehdottomasti vierailemaan ainakin parissa muussa kylässä! Siinä missä suosittelen saapumaan kyliin junalla, niin suosittelen kylähyppelyä ehdottomasti veneitse! Veneitä lähtee ehkä noin kerran tunnissa ja vaikka merimatka onkin hitaampi, ovat näkymät sen arvoisia. Me reissasimme veneitse niin Manarolaan kuin Vernazzaan – kylät saavat vielä omat postauksensa, jossa jaan vinkit juuri niihin kohteisiin! Ainiin, ja yksi viidestä kylästä, Corniglia, sijaitsee kukkulalla, joten se on ainao, johon ei meriteitse pääse.

Vaellusreiteiltä upeimmat näkymät (ja valokuvauskohdat!) kyliin!

Jos puhuisin tässä postauksessa vain junista ja venematkoista, olisin hieman hakoteillä, sillä Cinque Terre on upea kokea myös vaeltamalla kylästä toiseen. Jos vaeltaminen kiinnostaa, kannattaa ostaa kortti jolla saa hyvään hintaan niin junamatkat kuin vaellusreitit. Kuulemma näkymät ovat jotain aivan upeaata! Kylästä riippuen matkaa voi olla muutama tuntikin ja kipuaminen aikamoista, joten hyvät kengät varsinkin ovat suositeltavissa. Riomaggioren ja Manarolan välinen Via dell’ Amore -polku, joka olisi vain noin 15 minuuttia kävellen (20 korkkareissa!), oli ikävä kyllä vieläkin suljettu… Parhaimmat valokuvauspaikat sijaitsevat myös näillä reiteillä, mutta itse pyysin kiltisti lupaa kivuta vain ottaakseni pari kuvaa – ja sen sain tehdä 🙂

Eli sellainen pieni matkaopaspaketti tällä kertaa. Toivottavasti tästä olisi teille hyötyä, sillä paljon tämän postauksen asioista oli niitä, mitä itse tuskastuneena pähkäilin & Googlailin ennen matkalle lähtöä. Ja kysykää ihmeessä, jos on jotain mikä vielä askarruttaa, niin autan mielelläni! Loppuun pakko sanoa, että vaikka Cinque Terre on täyteen pakattu turisteja (jopa näin hieman sesongin ulkopuolella), oli tämä meidän kummankin kohokohta koko reissussa – eli suosittelen lämpimästi!

Voit seurata minua myös somessa:
Facebook, Instagram, YouTube, Pinterest & Bloglovin

Matkustelu - Resor