Ystäväni kanssa yhteen reilu vuosi sitten muuttaessani, sain ihmetteleviä kommentteja, miksi joku 30+ asuu vielä kämppiksen kanssa? Joten, ajattelin hieman raottaa teille miten juuri me päädyimme kämppiselämään ja miten se on viimeisen vuoden aikana sujunut. Tiedossa on ns. roommate tag -haaste:
Tunsitteko toisenne, ennenkuin teistä tuli kämppikset?
K . Kyllä vain, tunnettiin jo kymmenen vuoden takaa. 🙂
C – Tunsimme, hyvinkin, joltain 10 vuoden ajalta! Tuona aikana olemme tehneet paljon ja myös reissanneet yhdessä, joten tuntui, että tunsin K:n tarpeeksi hyvin, jotta tiesin, että hänen kanssaan haluan asua (en voisi todellakaan kuvitella muuttavani kaikkien ystäväni kanssa yhden katon alle, vaikka ihania ystäviä ovatkin!).
Kumman idea oli muuttaa yhteen kämppiksinä?
K – Idea taisi olla oikeasti ihan yhteinen! Vähän kuin lamppu olisi syttynyt pimeyteen, kun sen keksittiin olevan järkevä ja paras ratkaisu sen hetkisiin elämäntilanteisiin.
C – Se taisi idea taisi tulla meille molemmille, kun etsimme K:lle asuntoa. Mietimme, mitä jos löisimme vuokrasummamme yhteen ja katsoisimme mitä sillä summalla saisi. No, taisimme innostua ja kyseinen koti tuli toinen asunto, mitä kävimme katsomassa.
Mistä te eniten riitelette?
K – Emme ole riidelleet!
C – Emme mistään? En muista, että olisimme IKINÄ riidelleet, niin kämppiksinä asuessa kuin ennen sitäkään? Tottakai välillä jommalla kummalla voi olla huono päivä, eikä ole niin puheliaalla tuulella, mutta ei sen pahempa.
Mitä kämppiksesi tekee, mikä ärsyttää sinua?
K – Piilottaa toisinaan kotikuvausten/muun edustamisen yhteydessä ruman oliiviöljypulloni johonkin, mistä en osaa sitä etsiä 😀
C – Hmm, no minulla on oma tapa tuulettaa asianpesukonetta, ja hän joskus sulkee sen liian aikaisin 😀
Teettekö kaksi eri illallista iltaisin?
K – Molemmat tekee arkisin kotiin tultua yleensä kevyet iltapalat, muttei niinkään yhteisiä illallisia.
C – Useimmiten joo! Mutta jos kumpikin olemme samaan aikaan kotona, niin syömme yhdessä keittiönpöydän äärellä ja höpöttelemme päiviemme kuulumisista.
Kumpi menee myöhempään nukkumaan ja kumpi herää aikaisemmin?
K – Nukkumaan vetäydytään yleensä samoihin aikoihin. Aiemmin herää se, joka ei jaksa/ehdi enää torkuttaa 😀
C – Meillä on onneksi aika samanlainen rytmi. Iltaisin ehkä itse sammun hieman aikaisemmin, mutta aamuisin torkutamme kummatkin, joskus tuntikausia… 😀 Oikeasti! Vakiolauseemme iltaisin on: “Jos heräät ennen mua, HERÄTÄ MUT!”
Kummalla menee kauemmin aamuisin laittautuessa?
K – Minulla, C osaa halutessaan olla supernopea!
C – K:lla. Olen itse poikkeuksellisen nopea laittautumaan niin aamuisin (ping Sohvi!) kuin vaikka illanviettoihin (miehet aina ihmettelevät!), mutta toki jos haluan laittautua pitkän kaavan mukaan, saan kylppärissä myös pidemmän aikaa kulumaan.
Laulaako kämppiksesi suihkussa?
K – Ei, harmi!
C – Laulaa! 😀 Ja se on ihanaa! Varsinkin sen jälkeen, kun hän on ollut työpaikkansa bänditreeneissä, tai on poikkeuksellisen hyvällä tuulella.
Miten teillä sujuu kylpyhuoneen jakaminen?
K – Match made in heaven eli täydellisesti *sydänsilmäemoji*! Yhden kylpyhuoneen asunnossa ei olisi minkäänlaisia arkiaamujen onnistumismahdollisuuksia, jos emme mahtuisi samaan kylpyhuoneeseen. Miesystävissämme joskus ihmetystäkin herättävä aihe on se, miten jaamme kylpyhuoneen niin avoimesti, mutta kylpyhuoneessa on käyty monet parhaat syvälliset keskustelut suihkuvuoroa odotellessa. Varmaan sama ilmiö kuin yleisesti naisten pukuhuoneessa, parhaat jutut! Kph:n oveamme ei itse asiassa edes saa lukkoon 😀
C – Todella sujuvasti! Kylpyhuoneemme on todella tilava ja kummallekin on omat kaappitilansa, joten itse tilanjaon kanssa ei mitään ongelmia. Toiseksi meillä on aika avoimet ovet periaate – laittaudumme usein kylppärissä samaa aikaa (onnea on iso peili ja leveä kylpyhuoneentaso!)
Oliko jotain toisessa, mitä huomasit toisessa vasta kun teistä tuli kämppiksiä?
K – Jatkuva eri taajuuksilla ilmenevä hyminä. Ja se että C tekee todella paljon töitä blogiin liittyen vielä työpäivän päälle.
C – Torkuttaminen? 😀 Varmasti on monia pikkujuttuja, mutta ei mitään suurempaa mikä olisi jäänyt mieleen. Enemmänkin yhdessä asuminen on vahvistanut, miten ihana ihminen toinen on – myös 24h!
Kyllästyttääkö ikinä toisen näkeminen?
K – Ei kyllästytä. Tilanne voisi olla toinen, jos olisimme aina kotona, mutta koska vietämme paljon aikaa myös poissa kotoa – miesystäviemme luona, matkoilla jne, ei kotioloissa ehdi kyllästyä. Pikemminkin tulee nopeasti ikävä! <3
C – Ei. Päin vastoin! Vietämme kummatkin sen verran vähän aikaa kotosalla, että pikemmin tulee laitettua viestiä toiselle, että “Tuutko kotiin tänään, on ikävä ja olis kiva nähdä!“. Plussaa on myös asunnon hyvä pohja, mistä löytyy niin yhteistä tilaa kuin kummallekin rauhalliset omat huoneet.
Miten vältätte jännitteitä, kun asutte kämppiksinä?
K – Sillä, että olemme ehkä joustavimmat ja sopeutuvimmat tyypit ikinä! Emme todellakaan ärsyynny turhista, plus että meillä on 90 neliötä tilaa olla ja elellä. En voisi asua tuntemattoman ihmisen kanssa enkä välttämättä kaikkien ystävienkään, mutta C:n kanssa en joutunut tekemään pitkää harkintaa yhteenmuuttamisesta. On tietysti luonnollisesti A ja O, kenen kanssa kämppistelee.
C – Olemme kummatkin aika easy going -tyyppejä, avoimia ja muutenkin läheisiä ystäviä, joten mielestäni meillä ei kyllä minkäänlaisia jännitteitä ole!
Jos kämppiksesi saisi pelastaa asunnon syttyessä palamaan 3 asiaa, mitkä ne olisivat?
K – C:n perintövitriini (okei, koko kerrostalo on palanut ennen kuin C saisi sen raahattua ulos), valokuvat (kovalevyt) ja toivottavasti sikeässä unessa nukkuva minä, toivottavasti?
C – Kännykkänsä, silmälasinsa ja autonavaimensa! 😀
Onko teillä jonkinlaiset kämppissäännöt olemassa?
K – Ei? Eipäs kun on yksi: The only chefs allowed in our kitchen are male, bald and funny. 😉
C – Ei? 😀 On tullut luonnostaan, että hieman infotaan toisiamme jos esim. järjestämme kotosalla juhlat, mutta muuten tulee ja menee ja on kuten olisi kotonaan.
Kummalla käy enemmän vieraita?
K – Aika tasapuolisesti, ehkä C:llä? Hän ainakin järjestää enemmän juhlia ja illanistujaisia, mikä on siis mukava asia!
C – Eniten olemme kotosalla yksin tai kahdestaan, mutta muuten sanoisin, että ehkä saman verran? Tupareita lukuunottamatta kummatkin ovat järjestäneet parit omat juhlat tai illanvietot, ja muuten ystäviä piipahtelee satunnaisesti.
Käytätkö kämppiksesi tavaroita salaa?
K – En salaa, luvan kanssa lainaan jos jotain tarvitsee.
C – Ehkä enemmänkin julkisesti! 😀 “K mä lainasin/otin/käytin sun _ _ _!” on aika vakiolause, eikä kumpikaan meistä ole mitenkään tarkka omaisuudestaan.
Mikä on teidän lempiasia, mitä mielellään teette yhdessä?
K – Höpötellään iltaisin, laittaudutaan aamuisin, ihan vaan kotoillaan <3
C – Yhteiset aamuhetket, jossa laittaudumme samaa aikaa ennen töihin lähtöä – hörppäilemme kylppärissä kahvia samalla kuin musiikki soi. Toinen on yhteiset illat kun kokoonnumme keittiönpöydän ääreen syömään ja höpöttelemään.
Mitä tapahtuu, kun toinen teistä sairastuu?
K – Jos toinen on tosi kipuinen tiettyyn aikaan kuukaudesta, kiikutamme taloudessamme suositun kissa-kuumavesipullon avuksi lämmittämään.
C – En muista täältä sen kummempia sairastumisia, mutta tottakai toinen auttaa, hoitaa ja välittää. Särkylääkkeitä, “kissatyynyä”, vitamiineja, teetä…!
Onko kämppiksenä asuminen parantanut vai pahentanut ystävyyssuhdettanne?
K – Toivottavasti vain parantanut! 😀 Tiedämme toisistamme nykyään todella hyvin, mitä kuuluu ja missä mennään. Luonnollisesti lähentänyt paljon.
C – Parantanut ja vahvistanut ehdottomasti!
Mikä on parasta kämppiksinä asumisessa?
K – Se erityinen tunne, kun tulee illalla kotiin ja saa silti aina treffit ystävän kanssa, kellonajasta riippumatta. Ja samalla voi hoitaa kotitöitäkin.
C – Se kun on toisesta seuraa, hieman kuin tyttöjenilta monta kertaa viikossa! Ja se, kun toisesta saa tukea ja turvaa vaikeina aikoina ja elämänmuutoksissa – se on kullan arvoinen asia, mistä tulen aina olemaan kiitollinen kämppikselleni!
Mikä on lempimuistosi yhdessä asutulta ajalta?
K – Ne illat, kun on tullut naurettua vedet silmissä, mutta myös ne hetket kun on tuettu toisiamme itku silmässä <3
C – Niitä on monta, pientäkin arkista asiaa, jotka tekevät kuluneesta vuodesta niin hyvän kuin se oli. Meillä on todella, todella, todella hauskaa yhdessä ja usein nauru vaan kaikuu täällä iltaisin 😀
Mikä on parasta kämppiksessäsi?
K – Välittäminen isolla sydämellä, spontaanius ja hauskuus. Nauru, söpöys ja tyylikkyys isolla T:llä. 🙂
C – Hän on yksinkertaisesti vaan yksi maailman parhaimmista kämppiksistä, ja ystävistä, ja tyypeistä ylipäätänäs. Aina kun kerron uusille tuttavuuksille kämppiksestäni, sanon “että hän on ihan paras tyyppi – tulet tykkäämään hänestä tosi paljon sitten kun tapaatte!”.
Pakko sanoa, että oli itsekin hauska lukea läpi vastauksemme! Ja hassua huomata, miten samanlaisesti näköjään ajattelemme ja olemme kokeneet asiat. Kiitos vielä maailman parhaalle kämppikselle vastauksista, ja KAIKESTA! Olet paras!
Arkielämä - Vardagslivet / Avokeittiö - Kök / Etu-Töölö / Främre Tölö 3h + avok
Len says
Ihana juttu 🙂
C. and the city says
Kiitos Len 🙂 Kiva kuulla, että tykkäsit!
J says
Oj så roligt inlägg och så härligt det verkar att bo med sin kompis även som “vuxen” blir riktigt avundsjuk!
C. and the city says
Oj så roligt att höra J 🙂 Och ja, det är nog riktigt kul – särskilt när man vet, att det inte kommer att vara för alltid, så vi försöker njuta av det nu så mycket vi kan!
Riikka says
Ihana!
C. and the city says
🙂
Tiia says
Aina tulee hyvällä mielelle ja inspiroituu kun käy täällä! Yksi harvoista blogeista joita käyn vielä päivittäin lukemassa. 🙂
Oliko tuo ruokapöydän musta tuoli ostettu mistä?
C. and the city says
Eikä 🙂 Aivan ihanaa kuulla Tiia! Et tiedäkään, miten kommenttisi ilahdutti minua!!
Ruokapöydän musta tuoli on ostettu pienestä huonekalujen kunnostusliikkeestä, jota ei enää ole olemassa :/ Mutta katso uusin postaukseni, siinä tuolivinkkiä vastaavanlaisista!
Marjukka / Fab Forty Something says
Ihana juttu! Mun rakas, rakas ystävä asuu jenkeissä, ja tämän jutun myötä tuli ihan hirveä ikävä häntä!
C. and the city says
Voi kiitos Marjukka 🙂
Ja eikä :´) tiedän tunteen, kun rakas ystävä asuu muualla… Tätä postausta raapustellessa tuli itselläni ikävä entistä kämppistäni, Avec Sofie -blogin Sohvia…!
Ninnu says
Ihana kirjoitus. Oon löytänyt uudestaan sun blogin pariin ja taso on vain noussut. Kiitos huipuista kirjoituksista. Ja kiitos kun oot viime aikoina kirjoittanut myös työnhaussa ja kaikesta muustakin hyödyllisestä.
Sitä piti kysyä että mistä tuolilla näkyvä musta-valkoinen tyyny on?