Usein blogiin tulee kirjoitettua lähinnä pintaraapaisuja oikeasta elämästä ja oma blogini toimiikin pitkälti visuaalisena päiväkirjana, jossa keskityn tyyliseikkoihin usein niitä syvempiä tunteita esille tuomatta. Olenkin usein blogivuosieni ajan saanut kuulla ihmettelyä, että onko elämäni aina yhtä kiiltokuvamaista. Elämäni ei todellakaan ole täydellistä, ei lähellekään, ja onneksi niin. Ne säröthän tekevät elämästäni ja minusta juuri sellaisen kun olen. Aina niitä syvempiä ajatuksia ei kuitenkaan halua, tai edes uskallakaan, kertoa ihan näin kaikille avoimesti. Halusin kuitenkin raottaa teille hieman verhoa, ja kertoa kaksi erilaista tarinaa joulukuusesta…

Ette varmasti ole täällä blogin puolella voineet välttyä joulukuusikuumeeltani. Odotinkin kuin kuuta nousevaa, että saisin kääntää kalenterinlehden joulukuun puolelle – raja joka oli asetettu ajatuksella, että eihän joulukuusta voi ostaa marraskuun puolella! Sain Inspired by love -blogin Sannalta idean hankkia pienen ruukkukuusen, jonka voisi hankkia jo joulukuun alkussa – ja se kestäisi helposti joulun yli! Eräs mies jota tapailen lähtikin sitten kuuliaasti viemään minua joulukuusikauppaan, eikä se loppunut siihen, vaan hän onnistui viemään minulta täysin jalat alta siellä käytävällä joulukuusien keskellä – pyytämällä minua tanssimaan jonkin liikkeessä soivan joululaulun tahtiin. Ehkä tämä joulun paras hetki, tai ainakin yksi niistä…

Kuten postauksen otsikko kertookin, on tarinassa kaksi puolta. Joulukuusikaupasta lähtiessämme taivaalta alkoi sataa lunta ja kaikki tuntui menevän kuin elokuvissa konsanaan. Lähdimme vielä hymysuin ostamaan jouluvaloja ja valitsemaan joulukoristeita. Mutta, se kohta mitä en ollut ajatellut oli se, että kun saavuin pimeään kotiini, tuntui joulukuusen koristelu ypöyksin suoraan sanottuna masentavalta. En ole koskaan koristellut joulukuusta yksin ja jotenkin tilanne vaan korosti sitä yksinäisyyttä, mitä olen joskus juhlapyhinä viime sinkkuvuosinani kokenut. Jopa valot päällä ja koristeet oksillaan kuusi tuntui melkein ilkkuvan minulle – olet yksin.

Laitoinkin kyseisenä iltana poissa olevalle kämppikselleni viestiä, että hei, meillä on nyt joulukuusi, tulethan pian kotiin, sillä minulla on ikävä! Jos joku on joskus kysynyt, miksi ihmeessä asun kämppiksen kanssa, niin tämänkaltaisina yksinäisinä talvi-iltoina, en voisi tietää parempaa ratkaisua kuin sen, että jaan kodin hyvän ystäväni kanssa, joka on vierellä niin hyvinä kuin huonoina hetkinä, joskus vuorokauden ympärikin. Tänä viikonloppuna kotimme oli kaikkea muuta kuin yksinäinen, kun vietimme meillä ystäväporukalla joulujuhlia. Nyt pikkukuusi on jotain ihan muuta kuin masentava osa kotia – sen ympärillä on halailtu, pussailtu ja naurettu. Tuntuu, että juhlatunnelmat vieläkin peilaantuvat kuusen palloista ja poskissa tuntuu kasvoilla ollut kestohymy.

Etu-Töölö / Främre Tölö 3h + avok / Joulu - Jul / Sisustus - Inredning