Nyt kun matkalaukku on purettu ja kaikki sadat kuvat tietokoneelle siirretty, ajattelin hetkeksi palata Venetsian lumoaviin tunnelmiin. Olen tosiaan uppoavassa kaupungissa käynyt jo nuorempana, mutta kun tuli mahdollisuus lähteä Henkell & co:n järjestämälle pressireissulle Mionetton viinitiloille Valdobbiadeneen pienen Venetsia-kurvin kera, en harkinnut vastaustani hetkeäkään!
Hellesäät vielä syyskuussa
Ensin pohdin onkohan syyskuussa Italiassa jo kovin viileää, mutta kävikin päin vastoin! Sääennuste lupaili lähes 30 astetta ja auringonpaistetta, ja pitihän se paikkaansa. Mikä kesäsää! Onneksi aurinko välillä lymyili pienen pilvipeiton takana, jolloin kanaaleita reunustavia kujia jaksoi kierrellä ja valokuvaaminenkin oli helpompaa kuin täydessä auringonpaisteessa.
Vähemmän turisteja kuin elokuussa
Ja miten kaunista Venetsiassa olikaan! Muistikuvat pitivät paikkansa ja aina kulman taakse kurkistaessa tuli ahaa-elämys, että täälläkin olen ollut aikaisemmin. Eikä maisemat juurikaan ole muuttuneet miksikään. Syyskuussa turistimassat olivat huomattavasti vähemmät kuin viimeksi elokuussa Venetsiassa lomaillessani, ja syjäkujilla tuskin ketään tuli vastaan.
Must do: gondoliajelu
Kaupunkipäivänä meillä oli mukavasti omaa aikaa yhteisiä lounas- ja illallishetkiä lukuun ottamatta, joten aamukahvit nautittua päätimme reissukaverini kanssa lähteä gondoliajelulle. Kuten aikaisemmassa postauksessa jo mainitsinkin, en viimeksi ajelulle raaskinut lähteä (hinta on hieman ajasta riippuen sadan euron paikkeilla), joten sehän oli pakko kokea nyt kun toinen mahdollisuus ajeluun tarjoutui. Ja kyllä kannatti – gondolista käsin oli ihana ihailla maisemia!
Koe päänähtävyydet kanaaleissa lipuen
Gondolimme lipui hiljakseen niin Huokausten sillan alta, uskaltautui vapaammille vesille Santa Maria della Salute -kirkon edustalle kuin eksyi kapeammille kanaaleille. Päänähtävyyksien ihailu kanaalilta käsin olinkin huomattavasti mukavempaa kuin pienillä kujilla tungeksien. Ja jos tuuri käy, serenoi kanaalimatkaa myös aikamoiset italialaiset miesäänet!
Majoitu Venetsian sydämeen
Edellisellä reissulla majotuin Lidon saarella ja vesiteitse sieltä pääsikin kätevästi niin Muranon lasitehtaalle kuin San Marcon aukiolle. Tällä kertaa hotellimme sijaitsi taas aivan ytimessä – aivan San Marcon aukion laidalla, erään pienen kanaalin varrella. Plussaa keskeisessä majoituksessa oli, että hotellista oli vain nopea ja lyhyt kävelymatka (ellei eksy kuten eräät :D) niin drinkeille kuin illalliselle.
Nauti bellinit Harry´s Barissa
Ja jos jotain, niin matkalla tuli ainakin herkuteltua kuin viimeistä päivää! Mionetton kuohuviinit ja roséet kruunasivat niin lounas- kuin illallishetkemme, jotka kummatkin olivat 5-lajin sellaisia(!) ja Michelin Guide -ravintoloissa (kuten merimaisemilla varustettu Algiubagio!). Myös klassikkobaari Harry´s Bar oli ohjelmalistalla, ja nautimmekin siellä muutamat bellinit ennen illalliselle siirtymistä.
Ah, mitä upeita kuvia! Itse olen ollut Venetsiassa vain helmikuussa (sekin vain päiväretki – olimme menossa laskettelemaan Cortinaan), mutta nyt tuli fiilis lähteä takaisin ja vielä muutamaksi päiväksi!
Kiitos Anna Sofia 🙂 Sinun kuvasi vasta upeita aina ovatkin!
Itse olen käynyt Venetsiassa miltei kymmenen vuotta sitten, joten oli ihana palata “aikuisempana” samoihin maisemiin 🙂
Osaisitko suositella jotain hyvää hotellia?
Hauskaa, miten erilaisia asioita ihmiset arvostaa – oma vinkkini olisi ollut nimenomaan välttää noita kolmea asiaa. Tai no, gondoli oli nastaa lapsena, mutta se kerta olisi ehkä riittänyt. Harry’s Bar (sielläkin piti käydä kaksi kertaa ennen kuin uskoin) on ylihintainen ja uppotäynnä turisteja – ja siellä totta totisesti tunsin olevani yksi heistä.
Venetsia on sen verran pieni, että mistään ei ole pitkä matka mihinkään, joten itse asun mieluummin väljemmin, hiukan kauempana San Marcolta. Enkä enää edes yritä ottaa kuvia, kun joka ainoa nurkkaus on niin kaunis, ettei siitä kuvien otosta tulisi loppua ikinä.
Eikä ihme, jos eksyit, Venetsia on eksymisen pääkaupunki – jos jotain siellä kannattaa harrastaa, niin eksymistä! 🙂