Elämässäni on hyvin erilaisia ihmissuhteita – yläasteelta asti mukana pysyneet ns. parhaat ystäväni, entisen avomieheni kautta elämääni jäädäkseen tullut “vaimokerho”, toimiston työkavereista kehittyneet oikeat ystävyyssuhteet sekä viimeisenä mutta ei vähimpänä, blogin kautta tutustumani ihmiset. Jotenkin sana blogiystävä ei riitä kuvaamaan miten tärkeitä ihmisiä olen tätä kautta saanut elämääni, kaikkea kämppiksestä matkakaveriin.
En edes tarkalleen enää muista miten Adalminan kanssa alunperin tutustuimme, mutta taisi olla jonkin blogigaalan jatkot Teatterissa, kun aloimme juttelemaan matkoista. Hän oli juuri lähdössä Intia – Sri Lanka – Malediivit kierrokselle ja huokailin kateellisena miten ihanalta kuulostaa. Hän sanoikin siihen, että miten tylsää olisi maata yksin paratiisisaaren rannalla, lähdetkö seuraksi? Siitä ekasta JOO! huudosta se kaikki taisi lähteä 😉
Muistan miten Malen lentokentälle miltei 20h matkustamisen jälkeen laskeduttua en miltei tunnistanut matkakaveriani. Helsingissä hän on niin viimeisen päälle huoliteltu, joten villinä olevat luonnonkiharat, muutaman viikon rantalomailulla saatu päivetys ja reissussa jo hieman rähjääntyneet farkkusortsit hieman yllättivät 😀 Taisin jopa kysyä “onko sulla kaikki OK?” :D.
Niin toisen ihmisen kanssa asuessa kuin matkustellessa sitä todella oppii tuntemaan toisen. Me huomasimme heti ensimmäisellä lomallamme, että tämähän toimii loistavasti – minne mennään seuraavaksi? Nyt Istanbulissa omenateetä siemaillessa tuli sitten laskettua, että Turkki on 12 maa jonka olemme yhdessä tässä kahden vuoden sisällä valloittaneet, ja kevääksi olisi sopivasti tulossa muutama lisää! KIITOS maailman parhaalle matkakaverille!
Ihania ootte!
Hyvät ystävät ovat kullan arvoisia. Koskaan ei tiedä milloin sellaiseen törmää, joten kannattaa aina pitää silmät auki.