Joskus se ikävä vain iskee, kuten yllättäen tänään. Emme ole taas viikkoon tai pariin ehtineet soitella entisen kämppikseni kanssa, mutta kun vihdoinkin pääsemme luuriemme päähän, ei höpöttelystä millään meinaa tulla loppua. Siinä voi helposti mennä tunti jos toinenkin, ja pakko sanoa, silloin kun asuimme yhdessä, oli iltahöpöttely hieman helpompaa.

Ja miten ikävä sitä aikaa voikaan olla? Kaikki 30set jotka väliaikaisesti jakavat asunnon miltei vuoden ajan eivät välttämättä muuta pois edes puheväleissä. Varsinkaan kun kylppärin, keittiön ja olohuoneen lisäksi välillä tuli jaettua makuuhuonekin, mutta meidän kahden ystävyyttä se vain vahvisti – kuin olisi tyttöjenilta ollut joka ilta! Pyjama päälle, teekuppi käteen ja päivän tapahtumia purkamaan.

Tiedän, ettei Helsingistä Pariisiin mene lentämällä kuin kolmisen tuntia, mutta kuitenkaan Ranskaan ei tule ihan joka toinen kuukausi lähdettyä (voikun tulisikin!). Mutta ehkä olisi jo taas kohta aika? Onneksi Sohvini lentelee myös aina välillä tänne, ja viimeksi hän yllättikin minut hotelliyöllä omassa kotikaupungissani – tämä kuuluu taas sarjaan miten ihania ystäviä voikaan olla?

Rupesin jo ikävissäni kaivelemaan hotelli-illastamme kuvia – tehdäänhän tämä kohta uudelleen? Joskus hotelliyölle ei tarvitse sen kummempaa syytä (tämäkin hotelli sijaitsi kävelymatkan päässä asunnoltani :D) – laatuaikaa parhaan ystävänsä kanssa, pehmoiset kylpytakit sekä -pyyhkeet ja oi, hotellimainen petaus. Niin ja pientä herkuttelua siihen päälle!

Sisustus - Inredning