Täällä taas yksi ihan vaiheessa oleva matkabloggailija, tai bloggaaja ylipäätänsä. Jouduin jo miettimään hetken, että hetkonen mihin kohtaa Balkanin automatkaa jäinkään, mutta Montenegron jälkeen matka tosiaan jatkui rajan yli Kroatiaan. Pidempiaikaisemmat lukijani ehkä muistavatkin, että muutama (eh, neljä?) vuosi sitten lähdimme kaveriporukalla purjehtimaan kyseiseen maahan.

Purjeveneellä seilatun viikon aikana tuli koluttua yksi jos toinen rannikkokaupunki saariston lisäksi, mutta Dubrovnik jäi syystä tai toisesta kokematta (lähdimme Splitistä vastakkaiseen suuntaan…). Joten kun matkaseuralaiseni halusivat poiketa kyseisessä kaupungissa, en voinut muuta kuin nyökkäillä innoissani, että vihdoinkin pääsen kokemaan lukuisista matkakuvista tutun vanhan kaupungin:

Mutta…siinä missä Montenegron puolella sijaitsevan Kotorinlahden suloinen, kompakti ja rauhallinen vanha kaupunki ihastutti, toi Dubrovnikin älyttömässä ihmisvilinässä ja labyrinttimäisessä vanhassa kaupungissa kiertely lähinnä vain hikipisarat otsaan. Tosin maisema vanhaa kaupunkia kiertäviltä muureilta oli kylläkin vierailun arvoinen, vaikka jossain vaiheessa 2 km pituista matkaa olimmekin lähellä pökräämistä.

Note to self – jos lämpötila matkakohteessa on pahimmillaan lähemmäs +40 astetta, älä lähde kipuamaan korkeuksiin, tarpomaan pidempiä matkoja tai oleskelemaan tunteja paikassa missä et ole suojassa auringon paahteelta. Tämän sain nimittäin huomata illalliselle suunnatessa – pieni nestehukka tai auringonpistos. Ei onnistunein matkapäivä, mutta onneksi matka vielä jatkui kohti Bosnia-Hertzegovinan rajaa!

Matkustelu - Resor