Muutama viikko sitten vietettiin kummityttöni 1-vuotis syntymäpäiviä. Suunnitelmissa oli alunperin kesäiset pihajuhlat, mutta suomalaisen kesän tapainen sadekeli yllätti tottakai kyseisenä sunnuntaina, joten jouduimme siirtämään juhlinnat täysin sisätiloihin, mutta ei se meitä pysäyttänyt! Kummityttöni äiti on yksi luovimmista ihmisistä joita tunnen, ja uskon, että tämä piirre meissä kummassakin (partyplannerit?) yhdistää meitä monella tapaa…

Tapasin kummityttöni äidin entisen avomieheni kautta, kun hän joitakin vuosia sitten muutti takaisin Suomeen brittiläisen miehensä kanssa. Vaikka tässä välissä tulikin ero entisen avomieheni kanssa, pyydettiin minua kuitenkin reilu vuosi sitten kummitädiksi – ja se on yksi hetki, joka toi niin kyyneleet silmiin kuin veti ihan hiljaiseksi. Olin hieman odottanut, että vaikka meillä olikin tiivis ystäväpiiri, niin aina eroissa hieman välit muuttuvat. Tässä tapauksessa vain läheisimmiksi!

Mutta niin, takaisin itse juhlintoihin. Tuona sateisena sunnuntaina kyseisen Espoolaisen rivitalon alakerta täyttyi haalean keltaisista ja sumusen harmaista ilmapalloista, väriteema joka kummitytölläni on ollut jo ennen hänen syntymäänsä. Ilmapalloissa olikin pienellä tytöllä paljon ihmeteltävää (hieman innostunut yllä olevissa kuvissa :D). Osa leijaili painojen kera ilmassa, mutta osa teipattiinkin sopivasti alemmaksi lattianrajaa, pienten iloksihan ne oli hankittu.

Ilmapallojen lisäksi asunto täyttyi kauniista leikkokukista, notkuvasta kahvipöydästä, suloisimmasta syntymäpäiväkakusta, huikeasta lahjakasasta ja mitä parasta – pienen tytön lähimmistä. Paikalla oli niin isovanhemmat kuin kummitädit (kihlauksen johdosta syntymäpäiväjuhlissa seuraamme liittyi kolmas kummitäti – onneksi olkoon tätäkin kautta!), kummisedät kuin läheiset ystävät lapsineen – vilinää ja vilskettä siis riitti! Ja vilinästä puheenollen…

Kummityttöni oli kyllä niin menossa koko juhlien ajan – seisoi pöytiä vasten, käveli kärryn avustuksella ja halusi kokoajan tukea jonkun käsistä päästäkseen kävelemään. Ja viime viikonloppuna se sitten tapahtui – kummityttöni otti yllättäen ensi askeleensa Münchenin lentokentällä perheen ollessa kotimatkalla ulkomailta (kummitäti oli pakahtua kun sai videoklipin!). No, kansainväliselle ja kolmikieliselle tytölle tämä olikin ihan sopiva paikka alkaa kävelemään 😉 Nyt häntä ei siis enää pysäytä mikään!

Pakettien avaamisen jälkeen loppujuhlat hujahtivatkin uuden minikeittiön äärellä leikkien ja herkutellen. Ehkä kummitätikin oppisi sen äärellä jotain uutta? Eli semmoiset 1-vuotis syntymäpäiväjuhlat, yksi hauskin sunnuntai pitkään aikaan! Ja koska kummityttöni ei juhlia vanhemmiten enää oikein muista, saimme idean toisen kummitädin kanss perustaa ns. kummitätiblogin, jonne keräämme kuvia ja muistoja tapaamisiltamme vuosien varrelta, ensimmäisestä sairaalavisiitistä lähtien!

Juhlat - Fester / Lapset - Barn