Alunperin ajatukseni oli tulla höpisemään jotain arkipäiväistä perjantain työasusta, mutta koska jokapäiväisissä valkoinen paita-musta hame -komboissa ei mitään uutta ole, päätin sittenkin kirjoitella teille näin perjantain kunniaksi hieman pintaa syvemmistä ajatuksista… Toukokuu on nimittäin kohta lopullaan, vaikka ihan juuri täytin vapuntienoilla 32-vuotta.
K o l m e k y m m e n t ä k a k s i. Ja tiedättekö miten sopivalta iältä se itselleni tuntuu? Muistan vielä miten 3-kympin kynnyksen ylittäminen tuntui, mutta enää en voisi kuvitellakaan olevani 2-kymppinen. Ehkä 30 tosiaan on uusi 20, tai sitten se on vain toiveajattelua 😉 Inside every older person is a younger person wondering what the hell happened. Hah.
Toinen asia mitä uuden ikävuoden kera tulee, on toteamus, että jaha – 32 ja sinkku. Entä sitten? Tämä taitaa olla muille suurempi “ongelma” kuin mitä se itselleni on. Varsinkin kun tähän lisätään se, että ympärilläni ei muuta tapahdu kuin järjestetään vauvakutsuja (terkuin kohta 1-vuotiaan kummitäti) ja häitä (kolminkertainen kaaso täällä hei)? No, ei hätää vieläkään.
Tai kun tämän kaiken kukkuraksi vastikään onnittelin ensimmäistä avomieheäni ja hänen vaimoaan heidän vastasyntyneestä tyttärestä tai vietin aikaa sunnuntain brunssilla entisen avomieheni ja hänen uuden avovaimonsa kanssa – en voisi olla onnellisempi heidän puolestaan, sillä heidän onnensa ei ole minun onnestani mitenkään pois. Unohtamatta kaikkia muita elämäni kiemuroita, joita en edes ala purkamaan täällä…
Tänään nautin rauhallisesta koti-illasta yksin, ensi viikolla, kuukautena tai vuonna ehkä jotenkin ihan muuten, sen näkee sitten. Se mitä ehkä haluaisin sanoa on: The secret of being happy is accepting where you are in life and making the most out of everyday. Se on niin asenteesta kiinni ja itse olen päättänyt elää täysillä ja hymysuin 🙂
Pakko kysyä olitko tänään pitäjänmäellä? Voisin vannoa nähneeni sut bussista! 😀
Olinhan minä 😀 Lähdin iltakuuden jälkeen toimistolta, eli ehkä siinä matkalla?
Awww ♡
Pussokram på dej Ankan min!
Ei siinä mitään pahaa olekaan. Päinvastoin.
Minulla taas on monta 40-vuotiasta sinkkuystävää, jotka haluaisivat perheen. Tuossa iässä asiasta on pikkuhiljaa muodostumassa ongelma. Ikävä kyllä.
Elämä ei aina mene niin kuin sen itse suunnittelee.
Elämä ei todellakaan aina mene suunnitelmien tai toiveiden mukaan. Siksi koen, että on parempi pitää avoin mieli, antaa asioiden mennä omalla painollaan, eikä suunnitella niin tarkasti mitä tapahtuu ja milloin. Toki jokin suunta sekä tavotteita elämässä pitää olla ja unelmoida voi aina, mutta jos minulla olisi ollut tarkka visio, missä minun olisi pitänyt olla 32-vuotiaana olisi tämä elämäntilanne varmaan tuntunut pahemmalta. Tosin itsekin toivon, että olisin jossain ihan muualla, sitten kun täytän 40 🙂 Saapi nähdä!
Toivottavasti ystävillesi koitaa pian mielekkäitä elämänmuutoksia, joskus ne voivat odottaa ihan kulman takana 😉
Kiitos näistä ajatuksista! Pidä tuo asenne! Pitää itsekin ottaa vähän mallia 😀 Ja näytätpä muuten tosi kauniilta noissa kuvissa!
Kiitos, pidän ja mukava kuulla, jos sanoistani oli jollekin muulle jotain iloa tai hyötyä 🙂 Niin usein törmää ihmisiin, jotka ovat kanssani samassa elämäntilanteessa ja huomaa, etteivät he nauti siitä ollenkaan. Eikä kaikki elämäntilanteet ole aina niin mieluisia, mutta itse yritän nauttia tilanteesta kuin tilanteesta ja tehdä siitä itselleni parhaan mahdollisen!
Ja apua, kiitos kaunis kohteliaisuudesta!
Ihana postaus! Mielestäni ihmisten pitäisi yrittää enemmän olla onnellisia juuri tässä hetkessä, eikä aina tavoitella jotain muuta. Jos ei viihdy itsensä kanssa, tuskin voi olla täysin onnellinen parisuhteessakaan. Onni ei saisi olla täysin riippuvainen vain toisesta ihmisestä. Mielestäni jokainen myös itse määrittelee ne asiat, jotka tekevät onnelliseksi: kaikkien ei tarvitse mennä naimisiin ja haaveilla perheestä. Ja jos haaveileekin, niin ei kannata tuhlata elämäänsä surkutteluun, vaan odotellessa keskittyä positiivisiin asioihin. Itse en ole ikinä halunnut lapsia, joten en aio hankkia niitä vain sen takia, että “se vain kuuluu asiaan”. Sukujuhlissa on monesti ahdistavaa, kun kysellään, että eikö olisi jo aika.
Kiva kuulla, että olet hyvissä väleissä entisten avomiestesi kanssa ja ystävinä jatkaminen on oikeasti mahdollista. Olen itse juuri eronnut avomiehestäni ja toivottavasti pysymme jatkossakin hyvissä väleissä. Vielä tuntuu vaikealle nähdä häntä, mutta eiköhän se joku päivä helpota.
Mukavaa kesää ja kiitos kivasta blogista! 🙂
Kiitos Mint_tu kommentistasi!
Se on kyllä niin totta, että jos ei ole onnellinen ihan yksin oman itsensä kanssa, niin sitä ei oikein toinenkaan ihminenkään sitten voi pelastaa. Toki ilo on kaksinkertainen jaettuna, sitä en tarkoita 🙂 Ja autch, nuo utelut voivat olla niin pahoja, koskaan ei tiedä haluaako henkilö edes lapsia, vai onko vaikeuksia tulla raskaaksi… :/
Olen kyllä todella onnellinen siitä, että kummatkin isommat erot ovat kunnialla hoidettu. Ensimmäisen avomieheni kanssa emme ole laisinkaan yhteyksissä, mitä nyt elämänmuutoksia Facebookin kautta tulee huomattua, mutta entisen avomieheni kanssa meillä on niin yhteinen ystäväpiiri, että olemme varmaan loppuelämän enemmän tai vähemmän tekemisissä – hän oli m.m. bestman parhaan ystäväni häissä, missä itse olin kaasona, joten se jo sanoo jotain miten yhdistyneet ystäväpiirimme ovat 🙂 Mutta toivottavasti teilläkin menisi yhtä hyvin kuin meillä, eikä se aina helppoa ole, eikä kuulukkaan olla – tsemppiä!
Oikein mukavaa kesän alkua sinullekin!
Moikka! Näytät tosiaan kauniilta 🙂
Täällä naimisissa oleva kohta 4 vuotiaan tytön äiti. Vaikka olen äärimmäisen onnellinen kaikesta mitä minulla elämässäni on, välillä mietin mitä olisi tässä iässä olla sinkku. Itse koen kovastikin viisastuneeni muutamassa vuodessa ja tiedän paremmin mitä elämältä haluan, joku kun olisi sen parikymppisenä kertonut elämä olisi ehkä mennyt toisella tavalla.
Sinkkuudessa on paljon hyvääkin, huonoa miestä ei kannata ottaa siksi että olisi vaan joku. Voit matkustella vapaasti, viikoksikaan ei omaa lasta viitsi jättää hoitoon:) ehkä pariksi päiväksi. Ja kukaan muu ei sotke asuntoa kuin sinä itse nauti siis vielä kun se on mahdollista
Voi kiitos sanoistasi Sofia! Kai se näkyy päälle päin kun on hyvä olo sisäpuolella.
Ja juuri täydestä yksinelämisen vapaudesta olen tässä viimeisen kahden vuoden aikana yrittänyt nauttia ihan täysillä – spontaaneja matkoja, pikkutunneille venyneitä viikonloppuja, pitkiä työpäivä ja siitä, että voin tehdä juuri niin kuin itse halua, kysymättä keneltäkään mitään (niin ja elää vaikka missä kaaoksen keskellä 😀 ) – ja vihdoinkin tuntuu, että alan olemaan valmis seuraavalle, erilaiselle elämänvaiheelle… Elämäsi kuulostaa aivan ihanalle 🙂 Ja kyllä itsekin joskus mietin, miltäköhän elämäni näyttäisi, jos en olisi tehnyt niitä valintoja mitä tein…
Itse juuri totesin eräälle ystävälle, että kyllä tämä vuosi 30-vuotinaana on tuntunut hyvältä. Pitkään suhteessa olleena saan kuulla välillä niitä hää- ja vauvauteluita, sen sijaan mielestäni voitaisiin kysyä oletko onnellinen? Sehän on tärkeintä elämässä 🙂
Ihanaa kun sinulla on entisten avopuolisoiden kanssa hyvät välit ja heidän onnensa tuo vaan lisäiloa itsellesi 🙂 Tuollainen elämänasenne tulisi jokaisella olla niin uskoisin monen olevan onnellisempi 🙂
Onnesi välittyy kyllä tänne ruudun toiselle puolelle, näissäkin kuvissa olet niin kaunis 🙂
Ihanaa viikonloppua!
Oletko onnellinen – sitä alankin kyselemään, siitä elämässä todellakin on kyse. Yksi suosikki Pinterest-kuvista onkin teksti:
The other day someone asked me what my goals were.
I told them: “To be happy” really, really, really, really, really, really, really, really, really fucking happy. (Pahoittelut kirjoilusta!) 🙂
Oikein ihanaa viikonloppua sinullekin ja kiitos sanoistasi!
Näytät tosiaa kauniilta kuvissa. Sinulle sopii todella hyvon pinkki huulipuna. Minulla on kaksi ystävää, jotka löysivät sen oikean vaille nelikymppisenä ja tulivat äideiksi 42-vuotiaina! Sitä ennen tekivät rohkeita ratkaisuja ja jättivät taakseen ihmissuhteet, jotka eivät ihan tuntuneet parhaimmilta. Nyt ovat onnellisia parisuhteissaan ja äiteinä. Hyvää kannattaa odottaa!
Hei hauskaa, että huomasit huulipunani 🙂 Vastikään ostin tutun ja turvallisen nuden rinnalle hieman vaaleanpunaisemman ja olenkin siihen nyt ihan koukussa!
Aww, ihanaa kuulla ystäviesi elämäntarinoita. Joskus tosiaan ne vaikeat ja pelottavat päätökset kannattavat, varsinkin pitkällä tähtäimellä. En minäkään ensin uskonut, että uskaltaisin erota ja elää yksin, mutta se olikin mitä parhain päätös, meille kummallekin!
Niin ja kiitos kauniista sanoistasi, kiitos!
Hieno kirjoitus! Unelmia saa ja pitääkin elämässä olla, mutta onnellisimpia ovat ne, jotka osaavat nauttia elämän pienistä iloista, arjesta ja ystävien ilosta.
Kiitos Anna, mukava kuulla, että oli mieleinen kirjoitus! Ja totta, usein sitä odottaa aina jotain – oli se sitten viikonloppua tai sitä oikeaa – ja unohtaa nauttia juuri siitä mitä elämässä sillä hetkellä on 🙂
Superihanat kuvat, näytät todella hehkeältä. Ja sanat kuvien takana; on ihanaa hyväksyä itsensä, elämänvalintansa kuin myös se mihin ei voi vaikuttaa. Seesteistä viikonloppua 🙂
Voi kiitos Handy kauniista sanoistasi! Tuo on niin totta ja viimeisin osa se vaikein – hyväksyä myös se, mihin ei voi vaikuttaa, mutta kun sen tekee, helpottaa olo kummasti 🙂 Eikä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan…
Toivottavasti sinullakin on ollut oikein rentouttava viikonloppu!
Olen sattunainen lukija, mieleni teki kommentoida tähän postaukseen ihana asenne ja kirjoitus! samoja fiiliksiä täällä, tuntuu että muille on isompi ongelma minun sinkkuuteni.. Ikää on 29, kummilapsia kolme ja itseasiassa kaasoiluakin kaksi kertaa takana!:D kavereita on mennyt naimisiin, lapsia syntynyt tai muuten vaan pariudutaan.. Itse viihdyn tällä hetkellä hyvin yksin, eihän se aina tarkoita että olisi yksinäinen vaikka elelee itsenäisesti. Asiat tapahtuu kun on niiden aika, ja pitääkin elää tässä hetkessä 🙂 aurinkoista kesää sinulle!
Ihanaa, että päätit jättää kommenttia 🙂 Ja mukava kuulla ns. kohtalontovereiden mietteitä – ja tuo on niin totta, vaikka on sinkku, niin se ei todellakaan tarkoita, että olisi yksinäinen! Yksinäisemmältä voi tuntua, jos on väärässä suhteessa ja onneton… Se mikä tässä elämänvaiheessa on sekä ihanaa, että kamalaa on, että ei tiedä mitä seuraavan mutkan takana odottaa – kun mikään ei ole varmaa, on kaikki mahdollista!
Olet kaunis ihminen, sekä ulkoisesti että sisäisesti!
Voi Suvi, kiitos kauniista sanoistasi 🙂 tuo kertoo enemmänkin sinusta kuin minusta!