Kun jo matkan loppupuolella alkaa lähestyvä kotiinpaluu ahdistaa, tietää matkan olleen onnistunut. Vaikka Bali ja varsinkin Gili-saaret olivat ihan mielettömiä, tekivät tästä matkasta niin onnistuneen mukana olleet ihmiset; entuudestaan tunsin vain yhden, toisen olen tavannut pari kertaa Turussa, kolmatta halasin ensimmäistä kertaa tavatessamme lentokentällä…
Nyt meitä yhdistää tämä ikimuistoinen kokemus ja se taisi olla tämän matkan tarkoitus – uudet ystävät. Vaikka hieman hämilläni olin kun lähdin uusien kamujen kanssa Gili-saarille reissuun – rantabaarissa en yhtäkkiä saanut mitenkään päähäni (totaalinen blackout!) kenen kanssa oikein olin matkassa ja pälylin hetken ympärilleni yrittäen etsiä edes jotain tuttua naamaa 😀
Toinen oli se, että olin hieman kuin pakomatkalla kaikesta elämäni sekasorrosta. Yksi osuva sanonta onkin: “Why do you go away? So that you can come back. So that you can see the place you came from with new eyes and extra colors. And the people there see you differently, too. Coming back to where you started is not the same as never leaving.”
Tapasin ystäväni tänään ja hän kysyi, kauan oikein olit matkassa? Reilun viikon vastasin. Hän katsoi minua hetken ja tokaisi, näytät niin erilaiselta, että tuntuu, että olisit ollut poissa kauemminkin. Niin muuten minustakin, enkä tarkoita tällä hitusen ruskettuneempaa ihoa tai auringon vaalentamia hiuksia – paljon on muuttunut sisäisesti tässä vähässä ajassa 🙂
Kuva lainattu: Mona´s Daily Style
Ihana postaus <3 Matkakuumeenikin vain pahenee näistä postauksistasi… kun muutamaan vuoteen ei ole reissannut missään, ja niihin vuosiin mahtuu aikamoista vuoristorataa, alkaa todellakin olla juurikin tuollaista irtiottoa vailla!
Joskus täytyy lähteä kauaksi nähdäkseen lähelle.
Kiitos tähänastisista postauksistasi, toivottavasti saadaan lukea ja nähdä vielä paljon matkaltasi.
Se on juurikin noin, I so feel you!! 🙂
ai hitsi että yhdyn marjan kommenttiin täysin!
mutta mahtavaa että ajatukset on selkiintyneet ja loma toi kaivattua sisäistä rauhaa. 🙂 onnea tuleviin koitoksiin ja ihanaa kevättä sulle!
anteeksi huomautus mutta jotenkin pistää silmään aina tuo sana tokaisu =möläytys ei se aina ihan sitäkään tarkoita sinun jutuissasi mutta lapsena minulle opetettiin ,että ei saa kaikkea tokaista,=möläyttää eli ajattelematta päästää suustaan kaikkea ja vielä höläytyskin voisi olla synonymi
Tokaista = lausahtaa, tokaisu = lausahdus / “Tokaisi lyhyen kiitoksen” (tuskin möläytti!)
Möläyttää = höläyttää
(Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisu, Suomen kielen perussanakirja)
Ikävä jo <3
Hei! Tämä ei liity mitenkään tähän postaukseen, mutta ihastelin sisustustasi. Osaatko sanoa, millä valkoisen sävyllä kotisi seinät on maalattu? Näyttää niin kauniilta ja etsin juuri oikeaa valkoista sävyä. Koitin etsiä, josko olisit itse maalannut seinät ja vastaus löytyisi blogista, mutta en löytänyt ainakaan maalauksesta mitään 🙂
Hei Outi!
Ikävä kyllä minulla ei ole tietoa maalisävystä, seinät on maalautettu asunnon omistajan toimesta ennenkuin muutin asuntoon.