Lupailinkin palailla näin matkalta kotiin palattuani vielä pidempien matkapostauksien kera. Matkalla ollessa sitä haluaa mahdollisimman vähän kököttää koneen äärellä ja toimiva nettiyhteys on sitten ihan asia erikseen (Gili-saarilla ei wifistä oikein ollut tietoa ja olinkin siellä pari päivää kännykkä pois päältä = LOMA!) 😀 Hieman lyhyempiä reissukuulumisia sain kuitenkin blogin puolelle laitettu ja Instagramiakin varmaan enemmän kuin tarpeeksi päivitettyä…
Ja mihin jäinkään reissupostauksien suhteen? Niin kun Veneitse kohti Gili-saaria -postauksessa reissasimme Balin Padang Baista veneellä Gili Trawanganille ja Island Hopping -paatilla eteenpäin Gili Air-saarelle. Vettä tarkoittava Air-saari on Lombokin puolelta katsottuna se ulommaisin saari. Siinä missä Trawanganilla on aikamoinen meno ja Menolla taas (nimestään poiketen!) ihan hiljaista, on kuulemma Air-aika hyvä yhdistelmä näitä kahta:
Vaikka lähdimme heti aamiaisen jälkeen matkaan, saavuimme perille vasta auringonlaskun aikaan, mikä olikin sinänsä ihan mieletön ajoitus. Muutenkin matkassa oli aikamoista reissailijan tuuria: kun Mona jäi Balille onnistuin saamaan Gili-matkaseuraa hänen ystävistään, sattumalta heidän ystävänsä taas asui Airilla ja hänellä sattui olemaan uima-altaalla varustettu bungalow meille vapaana, niin ja tottakai “paikallisena” hänellä oli myös paras tieto, mistä auringonlaskua kannattaa kyseiseltä saarelta ihastella 😉
Nyt en enää muista mikä kyseisen rantabaarin nimi on, Instassa taisin kirjoitella Chill Out, mutta se taisikin olla toinen rantaravintola, jonne suuntasimme auringon laskettua illastamaan. No, saari ei kovinkaan suuri ole ja jos auringonlaskun suuntaan suunnistaa, niin varmasti tulee kyseinen säkkituolein varustettu rantakaistale vastaan – suosittelen pysähtymään siihen, ottamaan mukavan asennon ja nauttimaan!
Me tilasimme kimpassa muutaman pizzan jaettavaksi (NIIN hyviä!), kylmän rantaoluen kera tottakai. Samalla kun aurinko ensin väritti taivaan kullanhohtavaksi ja laskemisen myötä muuttui yhtä punertavammaksi (saaristo-oppaamme Tommin mukaan vain 8- auringonlasku, mutta mielestäni mieletön silti!), tuotiin rannalle ihania pieniä lyhtyjä. Tuota tunnelmaa on vaikea sanoin tai edes valokuvin kuvailla, jopa rannalla istuessa piti nipistää itseään – olenko oikeasti täällä?
Illan pimentyessä taivaalle ilmestyi pimeitä pilviä ja sadepisaroita alkoi ropista… Hyppäsimme pyöriemme (suosittelen vuokraamaan – kätevin tapa liikkua saarella, sieltä ei moottoriajoneuvoja nimittäin löydy!) selkään sopivasti samaan aikana kun aurinko laski horisontissa ja saarelta meni sähköt… Siinä pimeydessä pyöräilimme sitten mitälie viidakkopolkuja bungalowillemme ja taisimme yhdellä niityllä ohittaa lehmänkin (tai toivon, että se iso eläin oli vain lehmä :D).
Airilla vietettyyn iltaamme mahtui niin uima-altaalla yön pimeydessä (ja kukkojen taustalla kiekuessa) nautittuja drinkkejä, hiekkarannalla kuunvalossa syötyä illallista sekä muita eh, tropiikin kokemuksia, kuten pelottavasti tarantellan näköinen Hunter-spider, joka jakoi kanssani suihkuhetken bungalowimme kylpyhuoneessa (huomasin vasta hämähäkin myötä, ettei tilassa ole kattoa – eläimet tervetuloa!). Niin ja öisenä hyttyskarkottimena toimi pieni tuuletin 😀 Tosin Gili-saarilla ei pitäisi Malariavaaraa pitäisi olla ja Denguekuumekin enemmän Balin puolella.
Kaikenkaikkiaan, Gili-saarien reissu (laitan vielä huomenna matkapostausta Trawanganista!) oli ehdottomasti matkani kohokohta ja parin päivän reissu auttamattomasti liian lyhyt (kun ottaa huomioon matkustusajan Balilta). Jos neuvon voin antaa, kannattaa perillä olla vaikka viikon, tai pidempäänkin (saarella asuva Tommi on viihtynyt siellä jo nelisen vuotta ;)). Hieman on meno hipihtävää ja “pilvistä”, mutta ei se meitä ainakaan haitannut! Ystävällistä porukkaa, pyörät jätettiin lukitsemattaja bungalowin ovet auki…
